Kun pistän pääni "tietokonehuoneen" ikkunasta ja katson vasemmalle näen tämän maiseman.
Puista on tippunut paljon lehtiä, tuulen mukana on lehtänyt risuja ja keppejä ja katonreuna on ylipäätään täynnä monenlaista moskaa. Aika ajoin pitää pitkällä harjalla putsata tätä reunaa, jotta vesiränni ei mene tukkoon. Muuten vesi jää lillumaan tuohon kuin pieneen uima-altaaseen.
Muistatteko kun arvuuttelin että voittaako punainen vai keltainen? Punainen voitti ja reippaasti. Nyt tosin jotkut linnut ovat tuhonneet tuosta suuren osan lehdistä. En tiedä mitä sieltä hakevat, ehkä syötävää, mitäpä muutakaan.
Soiko teillä päässä koskaan pollajukebox? (Vieläkö sen niminen blogi muuten on olemassa?) Että joku laulu alkaa soida eikä lähde pois? Ei siinä mitään jos musiikki miellyttää, mutta joskus on hermoissa pitelemistä jos päähän jää soimaan vaikkapa joku mainosrallatus. Nyt päässäni soi Julien Clerc:in Ma préférence. Clerc on yksi Ranskan tunnetuimmista laulajista, syntynyt vuonna 1947 ja lähtenyt musiikkimaailmaan jo kuusikymmentäluvulla. Tuo Ma préférence on sellainen kaikkien tuntema laulu, joka jää minulle ainakin takuuvarmasti päähän. Monet eivät pidä Clercin laulutyylistä (sellainen hiukan värisevä) enkä minäkään pidä läheskään kaikista hänen lauluistaan. Mutta Ma préférence vaan yksinkertaisesti toimii. Pidän siitä miten sävelet putoilevat ja miten yksinkertainen melodia kuin kasvaa isommaksi. Eikä taida olla muuten ranskalaista karaokea missä joku ei vetäisisi tätä - yleensä päin h..vettiä, tietysti.
Soiko teillä päässä koskaan pollajukebox? (Vieläkö sen niminen blogi muuten on olemassa?) Että joku laulu alkaa soida eikä lähde pois? Ei siinä mitään jos musiikki miellyttää, mutta joskus on hermoissa pitelemistä jos päähän jää soimaan vaikkapa joku mainosrallatus. Nyt päässäni soi Julien Clerc:in Ma préférence. Clerc on yksi Ranskan tunnetuimmista laulajista, syntynyt vuonna 1947 ja lähtenyt musiikkimaailmaan jo kuusikymmentäluvulla. Tuo Ma préférence on sellainen kaikkien tuntema laulu, joka jää minulle ainakin takuuvarmasti päähän. Monet eivät pidä Clercin laulutyylistä (sellainen hiukan värisevä) enkä minäkään pidä läheskään kaikista hänen lauluistaan. Mutta Ma préférence vaan yksinkertaisesti toimii. Pidän siitä miten sävelet putoilevat ja miten yksinkertainen melodia kuin kasvaa isommaksi. Eikä taida olla muuten ranskalaista karaokea missä joku ei vetäisisi tätä - yleensä päin h..vettiä, tietysti.
9 kommenttia:
Clerc laulaa meillä yleensä autossa, se on sellaista sopivan viihdyttävää ja tunnelmallista veisuuta.
Meillä soi päässä nykyisin Sound of musicin ikivihreät, ollaan katsottu filmiä muutamaan otteeseen lasten kanssa ja ovat kovin kovin ihastuneita. Alvalla erityisesti soi :"You are sixteen, going on seventeen..." puolituntia hoilotettuaan tulee aina kysymään, että mitäs se tarkoittikaan.
Pollajukebox tuttu täälläkin, viimeaikoina on soinut Vanhoja poikia viiksekkäitä, jopa niin railakkaasti että on pitänyt laittaa kädet korville. Ihan kelpo veisu omassa kategoriassaan, mutta rajansa kaikella.
Muskarin jälkeen soivat ne aivottomat renkutukset päässä koko päivän. Tai Himpuloiden tunnari. Plääh.
Hehheheheh....mullahan parhaillaan pollajukeboxeja soi päässä kaksi yhtäaikaa! "Piece by piece" ja "Spider´s web"...
Mutta oma syy, mitäs nyyhkyilin koko sunnuntain niitä kuunnellen! Rajansa tosiaan kaikella!
Mietinkin nyt loppupäivän tarmokkaasti tota Vanhoja poikia viiksekkäitä, jos se veisi Meluan pois päästä.
Punainen voitti, mahtavaa! Nyt en kyllä vaan muista kumman puolesta pistin vedon.
Mukavaa viikonloppua sinne ja poitsuille terveisiä! Ma&co
Vilijonkka; My favourite things samaisesta musikaalista olis mun suosikkini - tosin Björkin laulamana elokuvassa Dancer in the Dark kun Selma makailee sellissä odottaen hirttotuomiota.
Liivia: Rajansa kaikella, aivan oikein. Mutta että kädet korvilla voisi auttaa, en ole kokeillut!
Matroskin; Mitäs ne Himpulat on?
Maare: Juu kato sää loihdit itses sellaiseen nyyhkytilaan, ei ihme että soi. Vaihda levyä Pollajukeboxiin, ala vaikka hyräillä Jope Ruonansuun Onks pakko jos ei taho!
Tässä pollajukeboxissa on soinut aamuinen lenkkimusiikki koko viikon -liian heviä kamaa normaaliin eloon.Täytynee virittää tyhjä raita pyörimään, jotta pää hiljenee.
Täällä soi päässä Novospasskin luostarin mieskuoro. Tuli suorastaan taivaallinen olo kirkossa pidetyssä konsertissa !
Me olemme ihan kamalia tässä suhteessa. Melkein koko perhe harjoittaa päänsisäistä jollottamista. Ja liian usein myös ääneen.
Mieheni on tarttuttanut minutkin "kääntämään" laulujen sanoja eri kielille. Tänään olemme kilpaa tulkinneet rollareiden "satisfactionia" englanniksi, ruotsiksi, saksaksi ja ranskaksi.Ja kyse ei missään nimessä siitä että olisimme erityisen lahjakkaista kielellisesti. Päinvastoin.
Muutenkin kommunikoimme usein resitoimalla, ja vitsikkäästi käyttämällä "musikaalisia lainauksia". Kammottavaa.
"je ne trouve pas, le satisfaction. Mais je cherche, et je cherche..."
Voisin jatkaa aiheesta loputtomiin ja pilata päiväsi/päivänne jo blogissani mainostamiini yhden sanan lauluihin. En nöes muista ikinä laulujen sanoja, jolloin usein hoilotan niitä esim vain laulun ensimmäisellä sanalla.
En anna esimerkkejä. Erittäin addiktoivaa.
lalalaaaaa...
(alakerrasta kajahtaa juuri vanhan mikkilyhärin tunnari vitsikkäästi Luis Armstong tyyliin.)
Himpulat on pikkulasten ohjelma, Teletappien tekijöiden toinen sarja. Siinä on kamalia raidallisia pulleita ötököitä ja aivan kammot laulut. Enkuksi Fimbles.
Lähetä kommentti