torstai 11. lokakuuta 2007

Taas esteitä hiihtämisen suhteen. Kaveri ei saanut suksia jalkaansa! Ja illalla tragedia olohuoneen pöydän äärellä...


Urheasti kouluun vaikka vaikka yrjö lentäis!

...ja mitä tulee sanaan PIENI...tutkin tänään pahvilaatikoita ja löysin esikoisen vaatteita jotka haluan säilyttää. Keskellä oleva vaaleansininen body oli kokoa 45-50 cm - ja sekin oli liian suuri.
(Ja nyt se "pieni" käy jo tyttöjen luona leikkimässä. Kohta ostetaan partakone.)



(Ja ei, minulla ei ole vauvakuumetta. Muuten kyllä on. )

9 kommenttia:

inkivääri kirjoitti...

Välillä harmittaa suunnattomasti, että hävitin joskus teinivuosina kaikki vanhat päiväkirjani. Ne olivat mielestäni tosi noloja ja tyhmiä, ja halusin hävittää kaikki todisteet siitä, että olen siis nolo ja tyhmä. Nyt niitä olisi ehkä kiva lukea. Tosin vanhempani löysivät pari lukioaikaista päiväkirjaani ja toivat ne minulle. Toisen aukaisin, luin pari riviä ja suljin kirjan äkkiä. Olin edelleen nolo ja tyhmä.
Mahdanko suhtautua kymmenen vuoden päästä vaikkapa blogiini samalla tavalla?

violet kirjoitti...

Minulla taitaa olla kaikki tallella.
Varsinkin nämä lapsuuden kirjoitukset ovat vain lähinnä liikuttavia. Joitakin teinarivuosien juttuja lukiessaan sitä saattaa ajatella että onpa aivan saakelin noloa...mutta sittenkin se kaikki oli silloin totista totta ja kai se vaan oli läpikäytävä koko hela hoito.

Mulla on myös pino ainekirjoitusvihkoja ja eniten niissä huvittaa että valehtevan kuin pikku possu! Pitääkin joskus kirjoittaa niistä.

Pikkujutut kirjoitti...

Voi hyvänen aika- nyt iski muistamattomuuskohtaus-en muista, en tiedä mitä on tapahtunut omille päiväkirjoilleni.Pelkään että ovat hajallaan siellä täällä..Polttanut en niitä ole,se on tieto. Huokauksia huokauksia.

kukkis kirjoitti...

Ihania kuvia! Minäkin joskus leikittelin ajatuksella, että julkaisisin vanhoja päiväkirjamerkintöjäni. Olin niissä aina tavattoman virallinen (vähän samaan tyyliin kuin sinäkin). Pikkusiskon ristiäisistä kirjoitin: "Tänään vauva sai nimen. Hänen nimekseen tuli ___ ____." Automatkan kohokohta oli, kun "nautimme virvokkeita" ja sitä rataa.

isoinpapu kirjoitti...

Voi elämä, mulla on samanlainen kiinalaisvaikutteinen päiväkirja ollut jossain. Hillitön nostalgialainehdinta havistaa.

Mitä koulua kävit tuolloin? Aleksanterinkoulua? Amurinkoulua?

violet kirjoitti...

Isoinpapu; aika hyvä arvaus, Amurihan se! Asuin Hämeenpuiston ja Satakunnankadun kulmassa. Koko peruskoulu meni Amurissa.

violet kirjoitti...

Pikkujutut: olen jokaisen muuton yhteydessä (varsinkin kun muutin Suomesta) miettinyt vieläkö kannan mukana vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja. Joka kerta olen päättänyt kantaa. Niin että...jos olette joskus minulle oikean kirjeen kirjoittanut, minulla on se vielä!

Kukkis; Virallisuus ennen kaikkea, kyllä.Minä pruukasin käyttää myös hyvin pikkuvanhoja sanoja ja ilmaisuja. Ainevihoissa tavoittelin suuren maailman tyyliä (matkin lukemiani kirjoja ihan surutta).

Liivia kirjoitti...

Kuin omastani nuo otokset, paitsi että käsialani oli temppuilevampaa ja tuin tekstejäni piirroksin. Kaikki on nyt pahvilootassa vintillä, onneksi en ole meneen heittänyt, vaikka lukuisissa muutoissa laatikkoa olenkin kironnut. Teiniajan kirjat (täynnä ihastuksen kuvailua; kuinka monta kertaa on tänään vilahtanut ohi ja millaisin naamanilmein...)olen sensijaan heittänyt menemään, niitä olikin aika nivaska. Sääli että bloginpidon myötä on päiväkirja jäänyt, enää kannan sitä vain matkoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania, kiitos päiväkirjamaailmasta!
Terv. Omansa polttanut...