keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Thiezac - juhla ja seuraava aamu

Olemme palanneet kotiin (tosin reissu jatkuu varmaan perjantaina mutta siitä myöhemmin). Olen aivan läkähdyksissäni upeista maisemista, joissa olen viime päivät saanut viettää. Maiskuttelen myös vieläkin ihanille ruuille ja muistelen mukavia ihmisiä, joiden kanssa päivät kuluivat.

Saavuimme farmille lauantai-iltana kuuden kieppeillä. Saimme käteen heti juomaa ja pientä syötävää, tervehdimme kaikki jo paikalle ehtineet sukulaiset ja vaihdoimme hiukan parempaa päälle illan juhlaa varten. Juhla pidettiin tässä tilassa:



Tuoleista voi päätellä osallistujien lukumäärän, paitsi että alle alle teini-ikäiset söivät eri pöydissä. Lapsia oli yhteensä parikymmentä. Mitä voisin sanoa? Ilta oli mukava, ruoka oli erittäin maittavaa, minut oli plaseerattu kahden mukavan miehen väliin, puheita pidettiin, maljoja nostettiin...Onnistunutta kaiken kaikkiaan. Ja mikä parasta, menin nukkumaan ennen kuin juhlasalissa alettiin soittaa kahdeksankymmentäluvun hittejä...

Seuraavana aamuna nautimme aamiaisen farmin etupihalla aamuauringon pikkuhiljaa noustessa. Esikoiseni puree tässä hyvällä halulla leipää. Minä nautin x määrän teetä, kahvia, leipää, marmeladia ja kaikkea ihan vain siksi, että ruoka maistui raikkaassa ulkoilmassa niin erityisen ihanalta! Farmin kissa tunki vuoron perään ihmisten syliin ja leikki välillä (elävän) hiiriystävänsä kanssa, jonka se antoi tahallaan juosta karkuun, jotta leikki jatkuisi pidempään. Näin päättelin.


Tässä farmi näkyy kuvattuna rinteen puolelta. Kyseessä on siis vanha rakennus, joka on osa entisestä farmista. Nykyään se toimii majapaikkana jota voi vuokrata erilaisia tilaisuuksia varten. Lähin kylä on Thiezac, jossa on vain 300 asukasta ja täällä ylhäällä (noin kilometrissä) ei taloja ole kuin siellä täällä vuoren rinteillä. Lehmiä, lampaita ja hevosia sitten sitäkin enemmän.



Aurinko alkoi lämmittää aamulla nopeasti ja pian takki oli liikaa. Otimme yhteiskuvia koko porukasta, nautimme vielä lisää aamiaisesta ja maisemista. Välillä näimme miten lehmät vaelsivat tästä alakuvan maisemasta alemmas laaksoon. Kellot kilisivät niiden kaulassa eikä sitten paljon muutan kuulunutkaan.



8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostipa kerta kaikkiaan onnistuneelta reissulta! Ja viimeisessä kuvassa silmä lepää; voisin itse istua katsomassa tuollaista kumpuilevaa laidunmaisemaa vaikka kuinka kauan kyllästymättä. Kiitos kuvista; ne toivat rauhallisen hyvän mielen marraskuisessa Suomessa kärvistelevälle.

Muutenkin kiitos blogistasi; elät kaunista elämää.

Joski

violet kirjoitti...

Joski, reissu antoi paljon silmänruokaa. Otin yli 200 kuvaa ja panen niitä paljon lisääkin tänne. Oli hieno nähdä että lapset aivan poikkeuksetta nauttivat kaikki tuosta paikasta. Miten hienoa on saada kieriä nurmikkoista rinnettä alas kymmeniä metrejä, kiivetä taas takaisin, uudestaan....Ainoana "vaarana" lehmät!

--KATA-- kirjoitti...

Tuolla on kaunista! Me ollaan aina Alésin lähettyvillä Cevennesissä tai sitten Provencessa. Tätä lukiessani päätin että seuraava päiväretki siis Cevennestä kohdistuu tuonne päin.
Tuli ihan kauhea ranskahimo tätä lukiessani. Ihanalta kuullostaa koko teidän matka.

isoinpapu kirjoitti...

Ihania maisemia.Lisää kuvia!

violet kirjoitti...

Kata; Cantalin maakunta on aivan upea. Samoin Auvergne (paan kohta sieltäkin kuvia). CAntal oli mulle kuitenkin uusi alue ja olen aivan otettu.
Papu; tulee, tulee. teksi mieli panna kaikki 200 kuvaa mutta jos ei nyt kuitenkaan.

Liivia kirjoitti...

Joo, näitä katselisi vaikka ne kaikki 200!!

pikkujutut kirjoitti...

No onpas mukava paikka! Ja maisemat myös! Kiva kun reissu onnistui.

Anonyymi kirjoitti...

Laita paljon kuvia.
Kuvaan paljon itsekin, joten nautin kuvien katselusta!