Emme halunneet emmekä jaksaneet ajaa suoraan kotiin, joten seuraava yöpyminen oli kaupungissa nimeltä Bourges. Tiistaina herättyämme hotellissa söimme aamiaisen ja lähdimme katsomaan Bourges’n katedraalia, joka kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.
Eikä ihme.
Ei oikeastaan muuta sanottavaa kuin että uskomaton paikka, tämäkin. Rakennustyöt aloitettu vuonna 1195 ja siellä se seisoo edelleen ja hyvin voi. Nettisivut myös englanniksi.
4 kommenttia:
No ei ihme että kuuluu listalle, sillä on aikamoinen ihme!
on se outo juttu, että tuohon maailmanaikaan osattiin jotain noin massiivista ja uskomatonta rakentaa niin että vielä tänä päivänäkin se on hyvin voipa. sen sijaan sen mitä nykyisin rakennetaan ei kestä mitään. .....hmph.
Astellessani jossain oikein vanhassa rakennuksessa, en koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, että siellä on ollut ihmisiä esim. 500 vuotta sitten. Siis ihmisiä, joista me emme tiedä mitään, joiden tavat ja eläminenkin on meille aika hämärän peitossa. Ja sitten minä olen siinä samassa tilassa! Katselen sitä samaa pyörryttävää korkeutta tai mitä sitten katsonkin. Aivan uskomaton, kihelmöivä tunnelma. Ajattelikohan "hän" samansuuntaisia ajatuksia kuin minä? Huh, hrr, vau!
Todella upea kirkko. Oi oi. Juuri nuo valtavan korkeat, taivaaseen saakka ylettyvät kattoholvit ovat jotain aivan uskomatonta.
Pahimman korkeapaikankammoni olen kokenut Turun Tuomiokirkon urkuparvella laulaessani. Ei pelkästään se huimaava korkeus, vaan myös tosiseikka että ääneni osuu sieltä lattiaan saakka.
Uskomattomia rakennuksia.
Samantapaisia ajatuksia minulla, Isoinpapu. Mun mielestäni on oikein terveellistä tajuta (ja pitää mielessä!) että elämää oli ennen ja on jälkeen minuakin. Jotenkin siinä oma ajoittainen paskantärkeys asettuu oikeaan mittasuhteeseen.
joskus tähtitaivasta katsoessani ajattelen että hassua että vaikkapa Suomessa voi minun perheeni ja ystäväni katsella aivan samaan aikaan aivan samoja tähtiä! Ihan hullulta sekin välillä tuntuu.
Lähetä kommentti