keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Salaperäistä hiippailua

Joulunalusaika on monella tapaa salaperäistä. Poikien kalenterista löytyy joka aamu kivoja pikku juttuja ja ilokseni nuo yllätykset ovat auttaneet esikoistakin heräämään narisematta. Kyllä kai sitä herää jos on joku hyvää syy....Tänään hyvä syy oli pierutyynyt, joista lähti niin paljon riemua (ja ääntä, onneksi vain ääntä!) että pojat eivät olisi halunneet lähteä ollenkaan kouluun!

Pienempi on myös viritellyt itse jouluvaloja. Olin hiukan sitä mieltä ettei ovista pääse kulkemaan jos valot ovat tuossa. Vastaus oli valmiina: "voit kulkea toista kautta!". Niin kai minä sitten voin.


Pienemmän käsialaa on myös tämä porraskaiteen ympärille ilmestynyt joulukuusenkoriste. Ihailtavaa työtä sinänsä, kun ottaa huomioon kuusivuotiaani erittäin lyhyen pinnan ja ei-niin-kovin-hyvän-sorminäppäryyden. Kai tuokin sitten tuohon jää.


Hämärässä tapahtuu kaikenlaista salaperäistä. Olen jo pitkään seurannut vastapäisen talon valaistuja ikkunoita, ja miettinyt mitä ihmettä siellä mahtaa tapahtua. Ihmiset kulkevat puvuntakki päällä, toiset riisuvat yläosaa paljaaksi (miehet vain!), toiset vaihtavat vaatetta ihan solkenaan. Ja yksi ja sama mies kulkee perässä ja vetelee takinhelmasta.



Eilen en enää malttanut miettiä eri vaihtoehtoja ja koska kiikareitakaan ei ole, kävelin talon julkisivun puoleiselle kadulle etsimään lisätietoa. "Salaperäinen" huoneisto on vaatturin liiketila!
Ja minä kun jo ehdin kaikenlaista...vaikken tietysti mikään tirkistelijä olekaan...

8 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Toimeliaita poikia siellä, että oikein kaidekin koristettu!
Meillä lapsi on tyytynyt nukketalon joulun järkkäämiseen, siellä onkin aikamoinen tälläys!

Naapuriin pitää aina vähän kurkkia. Meillä ei ole vaan oikein ketä kurkkia, mutta kaikki kurkkivat meille.
Viime vuonna asuttiin vielä Yleisradioo vastapäätä, ja koska se oli toimisto, en välittänyt jos sieltä joku näki. Jotenkin kai ajatteli, että ne keskittyy vain työntekoon. Joten ihan rauhassa kuljin verhottomassa kämpässämme yläosattomissakin. Kerran sitten Ylen ja meidän edessä olevissa liikennevaloissa eräs tunnettu radioääni totesi, että mukavaa kun piristän heidän työpäiväänsä, että ilo on heidän puolellaan!

violet kirjoitti...

Että sillain;-)
Meillä ei ole verhoja missään ikkunassa sillä kadun puolella on vain koulu (eikä sekään ihan tasan vastapäätä) ja joku matala rakennus. Toisella on puolella on kyllä taloja paljonkin, mutta ajattelen hiukan sillain että katsoo ken viitsii.
Mitään kovin mehukasta en ole itse ainakaan nähnyt, joten ihan harrastukseksi en viitsi tiirausta vielä ottaa!

inkivääri kirjoitti...

Hienot koristelut teillä!

Viimeisessä Turun asunnossani oli ikkunat vanhojen kivikerrostalojen muodostamalle sisäpihalle. Vastapäisen talon elämää oli jännittävä seurata, kristallikruunuja ja pimeässä loistavia valoja. Joinain talvi-iltoina sammutin valot ja jäin ikkunan viereen keksimään tarinoita asunnoista ja niiden asukkaista. Niissä asuikin sitten tosi mielenkintoisia hahmoja :)

tiuku kirjoitti...

Jaa, tirkistelen itse usein ihmisten ikkunoihin, mutta kähinnä vain mielenkiinnosta hiedän verho valintojaan kohtaan. Myös ikkuna kukat kiinnostavat ;)
Asuimme opiskelija kämpässä ensimmäisessä kerroksessa,kaikki ikkunat tielle ja parkkipaikalle. Tosi inhottavaa! Oli kuitenkin huvittavaa kun ohi kulkevat ihmiset aina kurkkivat ja tuijottivat sisään. Minusa oli niin kiva vilkutella heille aamiais pöydästä.
Minulla olisi haaveissa koti maalla, paikassa jossa voisi vaikka kävellä alasti koko päivän. Ihan vaan siitä että niin voisi tehdä. nykyisin yksityisyys on tosiaan kiven alla.

Helinä kirjoitti...

Ei kai kaupungissa voi välttyä tirkistelyltä (siltä että tirkistelee itse tai on tirkistelyn uhri).
Muuten on pidettävä verhot visusti kiinni.
Meitä vastapäätä muutti joku aika sitten uusi naapuri ja yksi ilta mieheni huomasi, että joku seisoo vastapäisesstä ikkunassa pimeässä ja tuijottaa suoraan poikamme huoneeseen. Ja se joku seisoi siinä todella pitkään.
Tarkkailin tilannetta koko seuraavan viikon vainoharhoissani, mutta siihen se loppui. Taisi uusi naapuri vain olla ajatuksiinsa vaipuneena tuijotellut ulos ikkunasta.

Joskus jos sattuu näkemään jonkun oudolta näyttävän tapahtuman, niin varma juttu, että minulla ainakin alkaa heti mielikuvitus kehitellä vaikka mitä..

ps. Pierupusseista on meilläkin riittänyt huvia ihan kiitettävästi!

Vilijonkka kirjoitti...

Tirkistely on hauskaa hupia! Kohteethan voivat halutessaan "lopetta shown" milloin tahansa laittamalla ikkunaluukut kiinni.

Välillä mietin meidän stagea, täällä minä ja tytöt hyppelemme nakuina sinne tänne, olohuoneessa ei ole verhoja laisinkaan ja ikkunaluukkuja en koskaan jaksa sulkea. Vastapäisten talojen tirkistelijöille on meikäläisen pömppämasu tuttu! Eikä haittaa.

Merruli kirjoitti...

Kaupungissa asuessani en kovin paljoa jaksanut välittää siitä,olivatko verhot kiinni vai auki. Täällä melkein maalla, kun naapuri on ihan samassa maan tasossa ja juteltuakin tulee melkein päivittäin, verhot pimeän tullen sulkee ihan mielellään, varsinkin kun tässä huushollissa nakuilijoita riittää. Jossain määrin kiusallista on tyttärieni tapa seurailla naapureiden menemisiä, vanha käytöstapahan sanoo, ettei tuijottaa saa...vanhempi osaa sujuvasti naapurikytätä jo hämärästä kulmauksesta, ilman että pää näkyy naapuriin asti.

Ekub kirjoitti...

Minä tulen kyttääjäperheestä, vanhampani ovat aina tarkkailleet naapuruston elämää ja me jatkamme loistokkaasti sitä perinnettä siskoni kanssa! Ventovieraiden ihmisten seurailu on viihdyttävää, kun niiden hahmojen ympärille voi keksiä melkoiset tarinat!

Me asumme kerrostalon alimmassa kerroksessa ja suurimmat ikkunat ovat pihalle päin, jossa on leikkipaikka ja pyörävarasto. Jotkut tuon varaston käyttäjät ovatkin melkoisia tirkistelijöitä, hämmästyttää miten avoimesti jotkut uskaltavat tuijottaa suoraan sisälle kotiimme. Jopa häveliäs mieheni näytti vast´ikään yhdelle meitä jatkuvasti tiirailevalle miehelle paljasta takapuoltaan kun hermostui tarpeeksi tuon ukon kyttäilyyn..! Verhoja en kuitenkaan halua aina olla vetämässä ikkunoihin, minusta on masentavaa olla kokoajan suljetussa ja päivisinkin pimeässä tilassa. Hypin myös suvereenisti ilkosillani kotonamme - jos jotain niin paljon kiinnostaa, niin katselkoon! :)