sunnuntai 30. joulukuuta 2007

Sarjakuvamuseo minun silmilläni nähtynä

Aivan upea Victor Hortan suunnittelema rakennus aivan 1900-luvun alusta.


Juuri noita kaikkia yksityiskohtia, joissa minun silmäni lepää.


Art nouveau:ta parhaimmillaan.
Upeita värejä ja pintoja.


Eri materiaalit vierekkäin sulassa sovussa vuosisadan alun tyyliin.


8 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Mikä lattia! Näytti hyvältä sekä minun, sinun että lapsen silmin!

Pikkujutut kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Pikkujutut kirjoitti...

Meilla Tintti rulaa! Lapset olivat aivan haltioissaan nahdessaan kuvat. Pakko paasta, kuului yhdesta suusta.Ja hienolta naytti minunkin silmiin. Mutta oliko hinnat todellakin noin kovat..

violet kirjoitti...

Pikkujutut; hinnat olivat noissa pikku patsaissa ihan tosi noin kovat. Ovat jotakin ihme keräilyjuttuja, mutta siinä museon yhteydessä olevassa kaupassa oli paljon todella paljon halvempaakin tavaraa. Alkaen postikorteista kaikkea kivaa pientä johon on varaakin.

Museossa on myös kiva kirjasto, jossa saa lukea sarjakuvia niin paljon kuin huvittaa.

tanja kirjoitti...

Minäkin olen käynyt tuolla! Nuo rautarakenteet näyttävät hurjilta. Art nouveau tai jugend ei ole lempityylisuuntiani, mutta sen ajan taiteilijaelämää on hauska kuvitella.

Pitäisikin taas lukea Tinttejä! Olen unohtanut ne moneksi vuodeksi. Kiitos muistutuksesta, taidanpa mennä kaivelemaan sarjislaatikoita laiskan päivän kunniaksi.

tanja kirjoitti...

Minäkin olen käynyt tuolla! Nuo rautarakenteet näyttävät hurjilta. Art nouveau tai jugend ei ole lempityylisuuntiani, mutta sen ajan taiteilijaelämää on hauska kuvitella.

Pitäisikin taas lukea Tinttejä! Olen unohtanut ne moneksi vuodeksi. Kiitos muistutuksesta, taidanpa mennä kaivelemaan sarjislaatikoita laiskan päivän kunniaksi.

tiuku kirjoitti...

Huikeaa! Mahtava rakennus! Olisi ihanaa päästä vähän maailmalle tuuleentumaan ja katselemaan esim. juuria rkkitehtuuria.

Pienenä halusin kovasti oman pikkuisen kilpikonnan. Kävin joka päivä koulun jälkeen niitä ihastelemassa eläinkaupassa. Olin jopa päättänyt nimen siitä tulisi Milou.Varmaan voi arvata mistä syystä. Koiraa en kuitenkaan olisi saanut joten tuntui loogiselta että kilpparistakin tulisi Milou. Nimi kuulostaa niin hauskalta kuin suklaa joka sulaa suussa. Noh en saanut kilpikonnaa vaan pikku siskon, näin jälkeen päin ajatellen parempi näin, silloin tosin taisin olla aika pettynyt.

inkivääri kirjoitti...

Oho mikä rakennus! Art nouveau:ssa on jotain kerrassaan kiehtovaa.