maanantai 10. joulukuuta 2007

Saumatonta yhteistyötä!



Ostin kuvassa näkyvät saappaat 16.10. Nyt minulla ei ole niitä enää - mutta minullapa on uudet, aivan samanlaiset. Antakaas kun kerron:

Huomasin perjantaina että vasemman saappaat yksi sauma vetoketjun lähellä oli kokonaan auki. Ommel pettänyt alle kahden kuukauden ikäisistä saappaista, ja merkki vielä kehuu itseään tosi laadukkaaksi ja kestäväksi. Aikaisemmat saman valmistajan kengät ovat minulla kyllä kestäneetkin vuosikausia. Samaa toivoin näistä.

Menin siis heti lauantaiaamuna liikkeeseen josta kengät olin ostanut. Pieni pelko takalistossa siitä, mahtaako vaihto/palautus onnistua, sillä minulla ei ollut kuittia...Niin niin, tiedän. Pitäisi säilyttää, mutten "osaa". Mies säilyttää kaiken. Siksi hänellä onkin vaikkapa tiliotteet pankista vuodelta 1998 vielä mapeissa. (Miten kauan muuten itse säilytätte papereitanne...? Olenko aivan luopio?)

En tiennyt milloin kauppa aukeaa, mutta 9.30 monet muut olivat jo auki. Se ei ollut. Kiertelin ympäriinsä, eikä kauppa auennut kymmeneltäkään. Puoli yksitoistakin se oli vielä kiinni, mutta sen ulkopuolella seisoi nuori, krapulaisen näköinen tyttö. Jäin tarkkailemaan ja pian joku auto toi tyttöparalle avaimen. Hän aukaisia kaupan oven ja hyökkäsin kysymään sopisiko jo tulla. Ei sopinut, puolen tunni päästä olisiko kuulemma puoti auki. Kiertelin englantilaistsen turistien tapaan keskusaukiota, kirkkoja, taivastelin suklaapuoteja ja pitsikauppoja kunnes pääsin kenkäkauppaan.

Olin valmistautunut puolustelemaan itseäni ("ei kengät saa näin nopeasti hajota, niissä on valmistusvirhe, haluan rahani takaisin/uudet kengät/että ne korjataan..") ja mielessäni kirosin kun ei sitä kuittiakaan ollut. Mutta mitä vielä, tämä meidän nuori krapulainen töistä myöhästynyt typymme ei ollutkaan laisinkaan kiinnostunut selityksistäni tai kuiteistani. Meni takahuoneeseen, toi uudet kengät ja otti vanhat risaisessa muovipussissa. Pääsi siis minusta nopeasti.

Saumatonta yhteistyötä! Molemmat osapuolet tyytyväisiä!

14 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Kurjaa jos osuu ostamaan viallista kampetta. Miehelle käy AINA niin, hällä on joku akuankka-säkä.
Ja hyvä, että vaihto hoitui sutjakkaasti!

Kuitit on mulla "jossain", ikinä ei löydy kun tarvisi. Tärkeiden papereiden arkistona on yksi piirongin laatikoista, joka on vuosia ollut jo niin täysi, että menee aina jumiin kun sitä yrittää avata. Vihonviimeinen homma alkaa rutimaan sitä pinoa ohuemmaksi. Tärkeitä papereita, kuten esim. takuukuitteja löytyy myös kaikkien kassejen pohjilta... Mies tietenkin pitää kaikki järjestyksessä mapeissaan, juuri kuten sinunkin mies.

pikkujutut kirjoitti...

Onneksi kaikki sujui sujuvasti! Ihanat ovat saappaasi,IHANAT!Onneksi sait uudet samanlaiset.

Hyva puoli ulkomailla asumisella on kun ei ole kuitteja, ei sitten ollenkaan..Niita kun joutuu erikseen kaupassa pyytamaan ja eipa nyt tahan hataan ole kaivannut niin paljoa. Tarkeat paperit on yhdessa pienessa muovitaskussa joten tuska on olematon..tosin nyt jain miettimaan onko ne kaikki paperit juuri siella. Mieheni ja mina,yhta huolimattomia..

violet kirjoitti...

Vaihto sujui noin sujuvasti ihan takuulla osaksi siksi, että se pimu oli tosi kipeänä. Ei selvästi jaksanut alkaa sen kummemmin kysellä. Hyvä mulle!

Liivia; mun miehellä on sellainen vanha jätskipurkki (muovinen) johon tuikkaa aina kaikki kuitit kaikesta. Sitten kun tulee pankin tiliote niin hän käy jokaisen kuitin läpi, tarkistaa että kaikki täsmää tiliotteen kanssa. Myönnän että huolellisuudessa on etunsa, mutta....on se jotenkin niin AIKUISTA etten jaksa...pitäisi kai.

Vilijonkka kirjoitti...

Kuitit lentävät roskikseen heti kotiin tullessa. Joskus on harmittanut... Olen toivoton tapaus kirjanpidossa. Kirjansitomoaikoihin mulla oli onneksi ammattiapua.

Onpa ihanat saappaat, kauniin ruskeat ja hyvännäköinen kärki. Mä en edelleenkään ole tottunut suippokärkisiin kenkiin, joita nykyisin myydään. Olen suunnitellut ostavani talvikengät joululomalla Suomesta, saapa nähdä löytyykö kelvollisia. Haluan ennen kaikkea lämmintä, laadukasta ja kaunista. Edelliset kestivät kymmenisen vuotta, jotan haastetta riittää.

Tiuku kirjoitti...

Meillä on kodinkoneiden takuukuitit sun muut kalliit ostokset ilmoitustauulla kirjekuoressa. Sieltä niitä löytyy jos tarvitaan.Mutta vain isompien ostosten kuitit pysyvät tallessa, muut lojuvat ties minkä takin taskussa tai laukkujen pohjalla.

Kieltämättä olit onnekas kun myyjätär oli niin huonona. Joskus osaavat heittäytyä tosi häijyiksi, vaikka tuotteessa olisikin ollut selkeästi vikaa. Äidilläni on mm ollut huonoa tuuria autonsa kanssa, monesti tosi härskejä autonkorjaajia.
ps. ihanat saappaat!

violet kirjoitti...

Minäkään en tykkää ainakaan tosi tosi suippokärkisistä. Jos tykkäät, Vilijonkka, näistä pallopäistä niin marssi Kickers-kauppaan siellä teillä ja talo on täynnä vain ja ainoastaan "nallentassuja". Nää mun on nahkavuoriset ja jos olisi sään puolesta tarvetta niin uskon että olisivat lämpimät kun panee villasukkia. Pohja on paksu kumipohja.

Tiuku; joo, joskus olen huomannut ettei auta vaikka itse käyttäytyy kohteliaasti, vaan jotkut myyjät ottavat valituksen vastaan sillä tyylillä että ovat kuin olisivat itse valmistaneet sen tuotteen...

Inka kirjoitti...

Ensinnäkin, kengät ovat aivan ihanat!! Toiseksi juttu pisti minut nauramaan, näin silmissäni sen krapulaisen neitosen, joka varmasti kirosi päiväänsä ja sitä onnetonta sattumaa, joka vielä toi ensimmäiseksi asiakkaaksi jonkun, jolla oli 'valitettavaa'.
Hienoa, että sait kuitenkin kengät vaihdetuksi ilman urputusta, kuittia tai ei, eivät kengät noin nopeasti saa hajota!

Mulla on sama paha tapa heitellä kuitit heti pois, mies säilöö niitä lompakossaan pidempään. Mutta kun ne vievät niin tuhottomasti tilaa...

Matroskin kirjoitti...

Minä olen kuten teidän miehet. Paitsi että lisäksi KOPIOIN kuitit, koska väri haalistuu, myös takuukuiteista. Kirjekuoreen säilötyt takuukuitit ovat muutaman kuukauden kuluttua valkoista paperia. En kyllä vertaa kuitteja tiliotteisiin, mutta tiliotteet on mapeissa ja verovähennyksiin tarvittavat kuitit sekä kopioituina että alkuperäisinä myös mapitettuina. Lisäksi kaikki elämäni palkkakuitit ovat arkistoituina. En periaatteessa ole kovin huolellinen, mutta pelkään kaikenlaisia viranomaisia ja varsinkin verottajaa! Taannoin luin lehdestä, että joltakulta oli tarkistettu viiden vuoden takainen veroilmoitus, ja joutui tekemään tiliä. Kylvin kylmässä hiessä kun luin sen. Vaikka olen asian suhteen ylitunnollinen. Eräs psykologi totesi minulle että "verottajan pelko on hyvin yleinen suomalaisten keskuudessa".

Saappaat ovat söpöt.

Matroskin kirjoitti...

Ai niin, piti kommentoida vielä Tintistä (aiempi postaus). Olin lapsena Tinttihullu, äidilläni oli ne kaikki. Tapasin lukea ne tekojärjestyksessä. Niissä onkin jännät tarinat, tosin vieläkin on mysteeri mihin lehteen "nuori lehtimies Tintti" kirjoitti seikkailuistaan ja koska, kun se aina vain seikkaili.

Liivia kirjoitti...

Matroskin, olet USKOMATON! Ihan selvästi jään kakaraksi ainaisesti, mitä kuittiasioihin tulee...
Pyöreäkärkisiä saappaita ei tosiaan meinaa löytää, mistä ne suippopäät on taas pongahtaneet pinnalle, juurihan niitä oli muutama vuosi taaksepäin, olisi jo pyöreiden päiden aika!

violet kirjoitti...

Inkivääri: se myyjä toi mun mieleen miten itse kerran yhdessä lelukaupassa työskennellessäni menin aamulla kauhiassa kankkusessa avaamaan kauppaa. Ensiksi tulevan hommiin kuului myös aina pestä lattia. Siksi aamuvuorolainen meni tuntia ennen kaupan aukaisua - tai siis olisi pitänyt mennä...
Sain kaupan auki silloin kuin pitikin, yritin siinä huitoa lattiakin vähän, sitten tuli "se" asiakas..muistan hänet ikäni.
Mies, joka valitsi tunnin (tunnin, saa..na!) puista palapeliä pojalleen joka kuulemma on "erittäin lahjakas ja älykäs" eikä hälle mikä vaan palapeli kelvannutkaan!
Ja minähän "palvelin"...huuuh!

Matroskin: mää olen vähän sellainen että luotan tuuriin ja toivon parasta. On oikeastaan aika kumma miten olen niin huolimaton vaikka kuittien kanssa kun toisaalta taas olen luonteeltani nimenomaan ylihuolellinen, kriittinen ja tarkka.
Liivia: alkakaamme ITSE se pallopäiden maihinnousu! KOhta se on kansainvälinen trendi!

Stardust kirjoitti...

IHANAT,kauniit saappaat!! Ihan sen näköiset että jää nyt varmaan kummittelemaan mieleen..

Elina kirjoitti...

On kyllä nätit saappaat!

Itse olen ollut asiakaspalvelutöissä niin paikoissa joissa palvotaan maata asiakkaiden jalkojen alla ja annetaan asiakkaille ihan mitä vaan ja myös paikoissa, joissa on pakotettu olemaan tosi tiukka ja asiakaspalveluasenne on yrityksen johdolla ollut mitä sattuu. Ymmärrän kyllä yleensä myös myyjien puolta näissä tapauksissa, kun ei heti luvata mahdollisuutta palauttaa tuotteita. Monesti ei tavallisella myyjällä ole valtuuksia päättää kaikesta ja olla reilu, itsekin olen joskus saanut kunnon huudot "omavaltaisista" päätöksistä...

Olen myöskin surkea säilyttämään kuitteja ja muita tärkeitä papereita. Jokunen täyteen ammuttu muovitasku ja pikkukansio minulla on, joihin olen palkkakuitteja, maksettuja laskuja ja epämääräisiä kuitteja säilönyt vuosien varrelta, mutta välillä myös heittänyt niitä vanhemmasta päästäkin pois. Ongelma vaan on, että nämä kansiot ovat niin täynnä, että sitä uudempaa päätä kuiteista säilön sekalaisiin paikkoihin ja ne tuppaavat häviämään... No, en ole epäjärjestelmällisyydessäni kuitenkaan mitään verrattuna mieheeni, joka hävittää laskutkin ennen niiden maksamista, joten makselee sitten laskut korkojen kanssa..! Olen yrittänyt keksiä ratkaisua tähän ongelmaan, mutta tyrmättyjen ehdotusten jälkeen päättänyt etten sekaannu enää asiaan, hoitakoon kukin laskunsa tavallaan! :D

Jonna kirjoitti...

Meillä mies saa hoitaa kaikki paperihommat, itse olen niissä niin onneton (kun ei kiinnosta).

Kauniit kengät.