Viikonloppuun kuuluu ainakin joulukuusen hankinta ja mahdollisesti käynti suomalaisen merimieskirkon joulumyyjäisissä. Lanttujakin yritän löytää jostakin lanttulaatikkoa varten, mutta se ei ole täällä aivan helppoa. Ei ollut Ranskassakaan. Kerran soitin yhdelle farmille mistä sain sitten hakea niitä ilmaiseksi, kun ne olivat "vain hevosia varten". Lanttu on Ranskassa (ja ilmeisesti täälläkin) hiukan sellaisessa sota-ajan juureksen maineessa. Appi kertoi että hänelle se tuo mieleen ajat jolloin ei paljon voinut valita mitä syö. Toisaalta vaikkapa uusin ELLE á table -lehti esittelee lanttua ja muistuttaa sen monista mahdollisuuksista. Muinakin vuosina muistan että sitä on hiukan yritetty nostaa uuteen arvoon - tai entiseen arvoonsa, paremminkin.
Piparkakkuja leivomme jos olen kunnossa (nyt on kauhea, kauhea nuha) ja jos löydän hyvän reseptin. Ho hoi kaikki, antakaa resepti sellaisiin mausteisiin ja rapeisiin pipareihin! Onhan kirjat ja netti täynnään ohjeita mutta tähän astiset ovat olleet surkeita. Vika voi tosin olla leipojassakin.
Piparkakkuja leivomme jos olen kunnossa (nyt on kauhea, kauhea nuha) ja jos löydän hyvän reseptin. Ho hoi kaikki, antakaa resepti sellaisiin mausteisiin ja rapeisiin pipareihin! Onhan kirjat ja netti täynnään ohjeita mutta tähän astiset ovat olleet surkeita. Vika voi tosin olla leipojassakin.
Tin Tin on meillä kovassa huudossa. Niin lehdet kuin filmitkin. Noissa vanhoissa piirroksissa on sitä jotakin. Sitä samaa on myös Babar-norsussa. Katsokaas muuten noita ihania minikokoisia dvd-filmejä! Olenko hiukan vanhanaikainen kun en ole ennen tiennyt tuollaisia olevankaan? Nyt löysin ja totesin niiden olevan hyviä joulukalenterin luukkuihinkin...
Talomme alimmassa kerroksessa asuu vanha mies, jonka vaimo piirsi eläessään Hergé -firmalle mm. Tin Tin -sarjakuvaa. Muitakin, kuulemma. Puolisonsa on ripustanut ala-aulaan useita Tin Tin -kuvia meidän kaikkien iloksi. Hassu yhteensattuma on, että pari taloa tuonne oikealle asuu yksi pariskunta johon tutustuimme katujuhlissa. Mies oli puhunut miehen kanssa lisää tässä yksi päivä ja paljastui että tämäkin on sarjakuvapiirtäjä!
Talomme alimmassa kerroksessa asuu vanha mies, jonka vaimo piirsi eläessään Hergé -firmalle mm. Tin Tin -sarjakuvaa. Muitakin, kuulemma. Puolisonsa on ripustanut ala-aulaan useita Tin Tin -kuvia meidän kaikkien iloksi. Hassu yhteensattuma on, että pari taloa tuonne oikealle asuu yksi pariskunta johon tutustuimme katujuhlissa. Mies oli puhunut miehen kanssa lisää tässä yksi päivä ja paljastui että tämäkin on sarjakuvapiirtäjä!
Katsokaas mitä tapahtuu kun Babar menee joulupukkia tapaamaan. Tontut pesevät hänet alkoholilla ja kovalla harjalla. Niin tarinassa meille kerrotaan. Aika hassua.
Lopuksi tietysti tanssitaan kuusen ympärillä. Toivottavasti meilläkin pian! Tai jos ainakin koristeltaisiin.
20 kommenttia:
Onko teilla reissua naapuriin (hollantiin). Taalla ainakin on kaupoissa lanttua. Kokonaisia lanttuja seka ranskalaisperunamalliseksi leikattua lanttua.
Niin kova lanttuhimo ei taida tulla että takaisin Hollantiin lähtisin, heh heh..Muistan kyllä että parina jouluna Hollannissa tein lanttulootaa ja löysin lantut ihan heti.
Täällä Belgiassa saan vakuuttaa myyjiä siitä että etsin nimenomaan lanttua (rutabaga) enka naurista (navet).
Jännä juttu tuo vihannesten leimaantuminen. Esim. nauris on vähän semmoinen täällä Suomessa. Aiemmin sitä syötiin vähintään niin paljon kuin perunaa, nykyisin tuskin lainkaan. Muistatteko sadun jätti nauriista?
Voi, kun minulla olisikin piparkakku resptiä jaettavaksi. Hyvää ohjetta vain on ollut vaikea löytää. Olen niin nirso...
Lanttu ja nauris, en käytä. Syön kyllä äitini tekemää lanttulootaa.
Ihana sana; rutabaga.
Ei ole piparireseptiäkään antaa, sillä täysin häikäilemättä ja salailematta käytän valmistaikinaa. Huomenna on se piparipäivä meillä.
Mutta Babar tehoaa! Vai alkoholilla pestään... Tin Tin oli varhaisteininä lukuvaliossani, koko tuotanto on ahmittu syvämuistiin.
Liivian kanssa samoilla linjoilla, lantut ja nauriit jätän muiden nautittaviksi. Porkkanalaatikosta pidän kylläkin. Suomijouluina ollaan ostettu ihan Saarioisten tädin tekemiä ja hyvin ovat uponnet lootat väelle.
Kerran 90-luvun alussa tein itse mielestäni hyviä ja rapeita pipareita, mutta sitten mies kommentoi, etteivät oikein maistu kunnollisilta. Se siitä sitten, sen jälkeen olen käyttänyt valmistaikinoita. Lopettanut olen leivonnan muutenkin, kun kiitosta on tullut niin vähän. Mulla on parempaakin tekemistä!
Makuja ja lähestymistapoja on niin monia. Meidän läheinen kalakauppias myy itse valmistamiaan todella maukkaita sillejä. Itse tosin sanoi kerran, ettei niistä yhtään pidä, mutta skandinaaveille tuntuu kelpaavan ja hän haluaa palvella (ja tienata).
Tiuku: Muistan tuon sadun!
Liivia: Ei mullekaan lanttu muuten uppoa kuin lanttulaatikkona. Muistelen vieläkin kauhulla miten Amurin koulussa istuin ja järsin raakaa lanttupalaa joita aina silloin tällöin tarjottiin...
Vilijonkka: Saarioisten lanttulaatikko on muuten hyvää. Porkkanalaatikosta en tykkää oikein kenenkään tekemänä. Perunalaatikkoa teen omasta mielestäni hyvin, mutta eipä ole monta kertaa tullut tehtyä. Tänä jouluna teen taas koska vieraat toivoivat ainakin joitakin "suomalaisia ruokia" pöytään. Kinkkua eivät kyllä tule saamaan koska en itse siitä välitä.
Teidän kalakauppiaalla on kunnon
Bisnesasenne! Kauppa se on joka kannattaa.
Olen aivan kamala suomalainen, koska en voi sietää jouluruokia. Riisipuuro ja tähtitortut ovat hyviä. Kaikki muut kamalaa.
Mieheni rakastaa pipareita, joita meilläkin tehdään valmistaikinasta. Minä siis en innostu pipareista(kaan).
Viime jouluna meillä oli upea intialainen monen ruokalajin kattaus. Minä en suinkaan valmistanut sitä, vaaan mieheni veli. Oli juhlavaa ja hyvää. Kasvissyöjänä minulla etenkin oli kissanpäivät.
Mitä siellä keskieuroopassa syödään jouluruokana? Ihanko vain jotain erinomaisen hyvää omavalintaista vai onko jotain pakollista kinkku-tyylistä juttua?
Isoinpapu: en minäkään niin mallikansalainen ole mitä tulee suomalaisista jouluruuista tykkäämiseen. PArasta on mielestäni ehkä lanttulaatikko. Kinkusta en välitä. Jonkun tekemää voin siivun syödä mutten ala itse hommaan.
Miehen suvussa jouluruokia ovat usein olleet mm. ankka eri muodoissa, osterit ja muut merenelävät, hanhenmaksa...sitten myös vaikka lohi eri tavoin tehtynä, jouluhalko jälkiruokana....pitääkin oikein muistella mitä on ollut.
Kaiken kaikkiaan ranskalaiset joulut niin kuin minä ne tunnen ovat kovaa syömistä ja juomista. Ruualla ja juomalla on hyvin suuri merkitys ja tila, eli aikaa kuluu hulppeasti pöydän ääressä.
Minä laitan lanttua keittoihin, tai siis soijanakkikeittoon. Lihaa meillä ei syö kukaan, joulukinkun sijasta pöydässä on muulle perheelle kalaa (minä en oikein siitäkään välitä). Jouluruuista suurinta herkkuani on riisipuuro ja perunalaatikko.
Minulla on yksi hyvä pipariresepti, mummo teki niitä. Niistä pipareista tulee aika paksuja, kaikki ei sellaisista tykkää. Kiinnostaako ohje?
Lanttu menee vain ja ainoastaan lanttulaatikossa. Mutta se onkin mun suurta jouluherkkuani,nam!
Piparit tehdään valmistaikinasta, tosin jos oikein hyvä ohje jostain tulisi vastaan, saattaisinpa koittaa kerran tehdä taikinaa itsekin.
Pikaista paranemista nuhasta! Kurja aika sairastaa :(
Isonpavun tavoin, minäkään en löydä jouluruuista oikein mitään mielestä. En tykkää edes tähtitortuista enkä riisipuurostakaan. Rosolli on inhokkini, vaikka kaunista onkin. Kinkustakaan en välitä. Lohta otan ja juustoja, ja hedelmiä, suklaata ja glögiä ja viiniä tietty, niilläkin elää joulun pyhät.
Omaan kotiin onkin luotu omia ruokaperinteitä (sillä perinteistä minä tykkään!); meillä syödään joko fasaania(miehen ystävän jokavuotinen joululahja meille) tai joku muu lintu, viher-pähkinäsalaattia, uunijuureksia ja juustoja ja hedelmiä. Ei sen ihmeempiä. Yhtenä päivänä syödään vaaleanpunainen (punajuuresta) joulupasta. Tykkään kalasta, mutta ne sillit jätän kyllä muille, mulle ne on juhannusruokaa.
Minä puolestani rakastan kaikkia jouluruokia, paitsi lihaa en syö. Olen kesästä asti odottanut että pääsen iskemään haarukkani kiinni laatikoihin, perunalaatikko on erityinen suosikki. Ja parhaita ovat itsetehdyt laatikot, torttu- ja piparitaikinat. Kinkun sijasta meillä joulupöydässä on hyvää savukalaa ja vihreistä linsseistä tehtyä pateeta.
Hassua että lantun (ja varmasti muidenkin ainesten) saatavuus vaihtelee noin paljon maittain. Englannista lanttua sai helposti ja siellä vietettynä jouluna teimme kavereiden kanssa hyvät lanttulaatikot. Lisäksi muistelen, että lanttua laitettiin aikoinaan myös kasviskeittoon, jota au pairin hommia tehdessäni yhdessä hienostoperheessä usein keitettiin.
Lanttu on hyvää! Jos se on mehevää, kuivaa lanttua on kamala järsiä, luonnollisesti. Herkullisimmillaan se on paahdetuissa, makoisasti maustetuissa uunijuureksissa. Minun suosikkejani perinteisistä jouluruoista on lanttulaatikko (ei mikään kevytversio), hirven paisti, mausteiset sillit kera herkullisen ruisleivän, savusiika ja -lohi, hernetuuvinki (se on sellaista hernemuhennosta), kinkkuakin maistan, mutta ilman sitä kyllä pärjäisin mainiosti. Lapsuudessani kinkku oli kyllä hyvää, kun pappa omasta possustaan sen teki. Mua tympii suomalaisessa jouluruokaperinteessä sellainen mentaliteetti, että nyt kun on juhla, pitää kaikkea mahdollista olla tarjolla, sopii ne herkut sitten keskenään tai ei. En ole mikään ruokasnobi, mutta miellyttävämpää olisi jakaa ateria pienempiin osioihin, ja tarviiko sita aina olla ihan kaikkea tarjollakaan. Mieluummin vähän jotain hauskaa syömistä kuin pöydät notkuen aina sitä samaa.
Lanttulaatikko on jouluruoka. Nam!
Jos ei löydy lanttua, niin voihan aina kokeilla bataattia. Tällaisen ohjeen löysin Yhteishyvän ruokaohjelehtisestä:
http://www.yhteishyva.fi/ruokamaailma/reseptit/
paaruoka_a_c/fi_FI/bataattilaatikko/
(katkaisin linkin kahdelle eri riville)
Oma piparireseptini on pehmeille pipareille, mutta samaisesta ruokamaailmaosoitteesta löytyy jonkinlainen piparkakkuresepti:
http://www.yhteishyva.fi/ruokamaailma/reseptit/
leivonnaiset_l_p/fi_FI/paraisten_piparkakut%20/
(taas katkaistu linkki)
Googlettaminenkin kannattaa. Suomenkielisiä reseptejä löytyy suomenkielisestä googlesta:
http://www.google.fi
Mukavaa joulunodotusta. Toivottavasti pääset flunssasta eroon, jotta pääset valmistelemaan mieleistäsi joulua. :)
P.S. Tintin on suomeksi Tintti :)
Hei!
En itse ole ikinä ollut suuri pipareiden ystävä,mutta Paraisten piparkakkujen ohjeella olen jo useampana vuonna tehnyt hyviä ja rapeita pipareita. Itse en voi sietää paksuja ja kitkeriä pipareita, jotka ovat joko kovia kuin kivi tai pehmeitä. Tämä ohje eroaa tuosta aikaisemmassa linkissä olevasta, vaikka nimi on sama. Jos pidät oikein mausteisista niin kannattaa varmaankin laittaa enemmän kuin ohje sanoo, mausteita siis. Ohje on läpyskästä nimeltä Kotilieden joulu. Parhaat jouluherkut (1994).
250 g voita
200 g sokeria (runsas 2 dl)
1 muna
100 g siirappia (1dl)
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
1 tl raastettua appelsiininkuorta
2 tl soodaa
500 g puolikarkeita vehnäjauhoja (olen merkinnyt reseptiin, että vähennä jauhoja!)
1. Kiehauta siirappi ja mausteet. Jäähdytä.
2. Vaahdota rasva ja puolet sokerista. Vaahdota kananmuna ja toinen puoli sokerista. Lisää munavaahto rasvavaahtoon. Lisää jäähtynyt mausteinen siirappi. Sekoita sooda vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan.
3. Peitä taikina ja pidä viileässä seuraavaan päivään.
4. Nämä piparit kuuluu sivellä juuri ennen paistamista kylmällä vedellä! Paista 200:ssa asteessa noin 5 minuuttia.
Celia: joo, Tinttihän se on, tiedän, mutten tykkää sitä nimeä käyttää kun minusta Tintti on naisen/tytön nimi...
Liisalle kiitos!
Niin no, Liisa, linkkaamani pipariohje ei ole käyttämäni pehmeiden pipareiden ohje. Ilmaisin itseäni eilen epäselvästi.
Mausteiden määrä on niin vähäinen, etten usko taikinan olevan kitkerää. Piparien paksuus taas riippuu siitä, kuinka ohueksi viitsii kaulita taikinan.
Jännä juttu muuten, että Paraisten piparkakkureseptinä kulkee monen sorttisia ohjeita. Taikinan tekoperiaate on samankaltainen, mutta käytetyt mausteet vaihtelevat, vaikka resepti kulkee samalla nimellä.
Muistelen myös oman äitini leiponeen Paraisten piparkakkuja, mutta en tietenkään voi muistaa, millainen hänen käyttämänsä ohje on.
Periaatteessa jokainen voisi luoda ihan ikiomia pipariohjeita ihan vain vaihtelemalla mausteita ja niiden määrää.
Celia: Kannattaisi näköjään harrastaa kappalejakoa (minun). Kommentti kitkeryydestä ei siis liittynyt mitenkään sinun reseptiisi.
Pidän Paraisten pipareista juuri siksi etteivät ole kitkeriä. Mainitsin reseptin eroavaisuudesta lähinnä siksi, että samalla nimellä kulkevat. Netti on tosiaan erilaisia ohjeita pullollaan ja tässä yksi ohje siis lisää, mistä valita. Makuasioita nimenomaan.
Ostin postista sellaisen piparkakkumaustepussikortin, siis "kortti" jonka sisällä piparimaustetta, ja mukana ohje tottakai, ja mietin kovasti kuka ulkomailla asuvista ystävistäni osaisi arvostaa sitä eniten. En oikein keksinyt, leipojia kun eivät taida olla kukaan. Sinulle olisin sen voinut lähettää, mutta se meni jo.
Lähetä kommentti