keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Uudesti syntymään?

Minusta tuntuu että on jo kevät. Mies sanoo ettei ole, katso vaikka kalenterista. Minä sanon että kevät on minulla silloin kun siltä tuntuu. Voi olla vaikka lokakuussa yhden päivän ajan. Se on se tunne. Tietynlainen valo ja tuoksu ilmassa.


Joka kevät minulle käy näin; haluaisin "rakentaa itseni" uudelleen alusta loppuun. Haluaisin syödä vain terveellisesti, liikkua tarpeeksi ja nukkua riittävästi. Pitää huolta itsestäni paremmin.

Sitten havahdun siihen, että vain nukkuminen on riittävää, ellei jopa ylimitoitettu huvi. Nukun niin että pää on sekaisin päivälläkin. Syön koko ajan jotakin. Juon punaviiniä. En mene sinne lenkille. En viitsi edes rasvata hilseileviä sääriä. Olo on tukkoinen, vähän alavireinen ja pysähtynyt. Monien mielestä kevät on paras vuodenaika. Minulle se on vaativin. Ymmärrän niitä, joiden mielestä se on julmakin. Siinä ON hyvää ja kaunista, mutta minunlaiselleni ihmiselle se on muutakin. Se on sellainen "no, mitäs nyt?" -kausi. Joka hemmetin vuosi.

Taas mielessä on miksen alkaisi paastolle. Pyh. Ikään kuin se olisi vastaus kaikkeen: puhdistaisi kropan ja mielen kerta laakista, tekisi minusta uuden. Mutta miksen kuitenkin? Olen kerran paastonnut 6 päivää ja se oli erittäin hyvä kokemus. Viimeistään siinä vaiheessa kun aloin herätä viideltä virkeänä katseltuani ensin valkoisia, rauhoittavia unia oli pakko huomata paaston hyväätekevä vaikutus. Kasvoni kirkastuivat, olo keveni (muutenkin kuin vaa’an näyttämän lukeman perustella) ja hmmm..nyt se klisee - tunsin olevani kuin uusi ihminen.


15 kommenttia:

Kottis kirjoitti...

Mielenkiintoista!
Mulla itselläni on joka kevät tällainen inventaario/"puhdistautumis"jakso. Olen yhdistänyt sen maaliskuiseen syntymäpäivääni.
En ole koskaan paastonnut. Nuorempana haudoin ajatusta monesti, jäi kuitenkin toteuttamatta, ehkä suolihuuhtelu ei ollut mun juttu. En tiedä onko enää ohjelmassa.
Tänään luin jostain aviisista, että laskiaisen uskonnollinen tarkoitus on laskeutua paastoon.
Eli ehkä olemme ihan kartalla "viettiemme" kanssa, ikiaikaisessa mielessä.
Niin ja kevät on haasteellista aikaa, ellen ihan väärin muista niin itsemurhatilastoissa on nousupiikki keväällä. Toisin kuin ehkä vois kuvitella, että syksyllä...

Elina kirjoitti...

Paastoaminen kiehtoo myös täällä. Muutama vuotta sitten olin jonkin aikaa, mutta en tehnyt kaikkea ihan oikein, joten tuloksena oli kova pääkipu ja heikotus. Ainakin opin, että suolihuuhtelu on must-juttu paastolla, ongelmat taisivat johtua huuhtelun välttelystä! Hankalaa on vaan löytää sopiva aika paastolle, pitäisi olla aikaa rauhoittua ja levätä silloin.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen monena keväänä ollut paastolla, pari viikkoa pisimmillään. Se on ihanaa! Ja suolihuuhtelu on ihan ehdoton, ilman sitä ei saa itselleen kuin pahaa mieltä ja pääkipua!

Vilijonkka kirjoitti...

Paastoaminen kiehtoo, mutta pelkään. Kauhistuttaa nälkä, jospa pyörryn kadulle, entä jos se sovikkaan minulle ja voin heikosti...Varmaan auttaisi jos kieman enemmän ottaisi asioista selvää. Mutta niin on minullakin sellainen uusiutumisen halu, mistä lie sitten johtuukaan.

violet kirjoitti...

Kottis: Minä en tehnyt suolihuuhtelua. Join vain ennen paaston aloittamista Emser-suolaa (olikohan sen nimi noin?), joka vauhdittaa kovasti kuonan ulostulemista. Minulla se toimi hyvin, eikä suolihuuhtelun puuttuminen aiheuttanut minulle päänsärkyä tai muuta ikävää.
Mutta suolihuuhtelu ei kyllä ole kummoinenkaan juttu, siitä voi lukea netistä. Ei vaikuta hankalalta.

Ekub: Sopiva aika on tärkeä, se on totta. Minä paastosin opiskeluaikana kun oli sellainen erityisen rento kuukausi. Ei olisi edes ollut pakko mennä yliopistolle mutta olin niin hyvässä kunnossa että kävin aivan normaalisti.

Kaarina: Jos alan vielä joskus paastolle niin otan huuhtelun mukaan ohjelmaan, vaikka kuten sanoin satuin pärjäämään ihan ok ilman sitä viimeksi.

Vilijonkka; Yksi parhaista asioista pastossa oli minulle juuri tuon mainitsemasi pelon voittaminen.
On hyvä tarkastella omia ajatuksiaan ruokaan ja syömiseen liittyen, vaikkei mistään syömishäiriöistä kärsikään. Minusta oli mielenkiintoista huomata miten monet asiat pyörivät ruuan ympärillä, miten paljon sitä ajatteleekaan ja mitä kaikkea ihmiset tunkevat (minä myös!) mahaansa!
Minusta oli hieno tunne kohdata se ihan eka-, tokapäivän nälkä ja huomata että se menee ohi. Se meni, vaikkei ravintona ollut kuin mehuja ja teetä. Sain valtavasti itseluottamusta tuosta kokemuksesta ja varmistuksen siitä,ettei sitä todellakaan kuole tai edes pyörry ilman jokapäiväistä tavanomaista ruokaansa.

Liivia kirjoitti...

Mä olen nuorena paastonnut, jopa tehnyt peräsuolihuuhtelun. Se riitti, vaikka kyllä silloin ylihieno-voittajatunne oli. Mutta silti, ei enää. Menetteli kun asui yksin, nykyään se olisi yhtä kidutusta, eikä kellään kivaa.

Kevät on lempivuodenaikani. Tulen alakuloiseksi, kun se vaihtuu kesäksi. Kesällä masentuilen ja riivaa kun pitää olla niin hemmetin sosiaalinen. Koko ajan pitäis keikkua grillijuhlissa ja sukuloida.
Aina en ole keväästä tykännyt, ennen se oli jopa todella vaikeaa aikaa. Valo laittoi päätä särkemään ja kaikkea, inhotti se pöly joka keväällä tien päällä lejuu.
Nykyään otan keväästä kaiken irti. Silloin herään eloon. Tulkoon kevät!
Niin, laitanpa postauksen tässä kun ehdin, mitä kiinalaiset tuumaa keväästä ja kropasta.

violet kirjoitti...

Mulla kevään huono puoli on sellainen itsensä jotenkin likaiseksi, kuluneeksi ja ryytyneeksi tunteminen.
Johtunee valon lisääntymisestä, siitä miten ympärillä luonto muuttuu kauniimmaksi, itsellä naama valkoisena vielä talvesta...

Siitä huolimatta osaan iloita kevään tuoksusta, ensimmäisistä sukattomista päivistä ja sen sellaisesta. Onneksi.

Tuo mitä sanot kesästä on osittain minullekin totta. Kesässä on hiukan sellainen "nyt pitää olla ulkona tekemässä sitä ja sitä kun on niin kaunis ilmakin" -meininki(jos nyt sattuuu olemaan..). Ei ole "lupaa" vain olla ja hiipparoida.

pikkujutut kirjoitti...

Meillä pieni herra väitti kovasti haistavansa kevään. No,tulossa se on,sitä ennen tuli vähän muuta.

Keväällä on vähän nuhjuinen olo mutta sitten kun valon määrä lisääntyy niin olokin virkoaa.

Paastonnut joskus olen,pari päivää ja harmitti etten jatkanut.Ehkä vielä joskus.

Matroskin kirjoitti...

Kevät on kiva, kesä ei. Talvi on paras. En löydä ketään matkaseuraksi Alaskaan tai Fär-saarille.

Onko se suolihuuhtelu sama minkä saa ennen synnytystä? Se oli minusta puhdistava kokemus, kjäh kjäh. Olen lukenut, että kuona-aineiden poistuminen on korvien välissä eikä oikeasti poistu mitään kuonaa. Kerran jokin joogakoulu mainosti suolihuuhtelubileitä. Jäi harmittamaan, etten ottanut selvää, mistä oli kyse, sillä arvoitus mietityttää vieläkin. Kokenut joogihan osaa tehdä huuhtelun siten, että istuu vesipaljuun ja imee itse peräaukolla vettä suoleen. Mietin vieläkin että istuvatko ne joogaajat suolihuuhtelubileissä kukin paljussaan ja pitävät hauskaa. Hmm. Anteeksi alatyylinen viestini. Elämme vielä vaippa- eli kakkahuumorielämänvaihetta.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä sulle paastoon, olen moista harrastanut keväisin, kun kasvimaalta jo saa tuoreita yrttiteeaineksia. Vihannesliemet keitän luomuvihanneksista, jotta sis. mahd. vähän myrkkyjä. Peräruiskeet ainakin mulla välttämättömiä 2-3 krt päivässä muuten tulee huono olo.

violet kirjoitti...

Pikkujutut: kyllä munkin kevätfiilis jo kaikkosi kun tänään on tullut kivikovia rakeita.

Matroskin: mahdollisesta suolihuuhtelusta ennen synnytystä en tiedä kun en ole sellaista kokenut.
Tuolta Vogel:in sivuilta
(http://www.vogel.fi/advice/faq/faq.php)
ainakin löytyy ihan asiallista tietoa aiheesta.
Ja huomasin että se suola jonka mainitsin nauttineeni oli nimeltään
Glauber-suolaa. Sekoitin.
Olkoon minkä välissä hyvänsä kuona-aineiden poistuminen niin voin vannoa että jo tuon Glauber-suolan nauttimisen jälkeen kehosta poistuu tavaraa piiiitkään....kutsutaan sitä sitten miksi hyvänsä niin enpä olisi uskonut että niin paljon...sitä itteensä ihmiseen voi mahtua. Anteeksi aavistuksen alatyylinen vastaus;-)

Maija: en usko että alan paastoon nyt. Tämä on mulle yksi näitä asioita joita jankkaan vuodesta toiseen että olispa taas kiva.

Matroskin kirjoitti...

Ennen synnytystä saa peräruiskeen.

Juoksin heti juomaan viisi litraa Emsin-suolavettä, kiitti vaan. Ilmankos tuli paha olo. (Leikkiä vaan.)

Mary-Laure kirjoitti...

Violet, that's a cute little shot of a mandarin, the color is so fresh! I wish I could read Finnish...
I was stunned to read about your dance experiences in the comment you left on my blog. We seem to have SO MUCH in common.
I hope you come to Paris some time and we can meet.

Junika kirjoitti...

Kevät on kyllä ihan ihana vuodenaika, mutta on se juuri jollain tapaa raakakin. Loppuvuoden hämärässä saa vaipua ihan kaikessa rauhassa horrokseen ja siitä tilasta herää alastomana kevätvalon paljastaessa "kaiken".

Anonyymi kirjoitti...

Nuorena paastosin joka vuosi, pisin aika oli kaksi viikkoa. Aivan hyvin pystyi käymään töissä ja elämään ihan normaalisti. Suolihuuhteluita oli pakko tehdä kaksi kertaa päivässä ja kahden viikon jälkeen vielä tuli skeidaa :o

Kannattaa kokeilla minipaastoja, eli kerran viikossa nestepäiviä(ei punaviiniä vaan mehuja!) jolloin tekee myös suolihuuhtelun.

Minulla on ihan sama olo keväisin ja olen tänä talvena päättänyt, että huhtikuun alussa, syntymäpäivieni aikaan asiat ovat toisin kuin yleensä. Pidän itsestäni tavallista parempaa huolta ja vetäydyn sosiaalisista riennoista, jotta jaksan tämän pitkän ajan ennen kesää masentumatta. Yksinolo ja elämäntapojen kohennus tekevät paljon.

Se, että kevättalvella tulee paastot sun muut mieleen, on kyllä jännä juttu. Paaston aikaanhan on tarkoitus meditoida ja rauhoittua, valmistautua valoon ja ihmisten seuraan pääsiäisenä.

Vuosia jaksoin inhoten odottaa kevättä ja masentua jo tammikuussa siitä, mutta nyt yritän uutta asennetta, eli itseni psyykkistä ja fyysistä hemmottelua. Ei voi olla väärin!
-minh-