perjantai 29. helmikuuta 2008

Paris



Kävin tänään Pariisissa. Pääsin vitosella kun menin heti aamupäivällä. Kaksi tuntia ja 10 minutttia myöhemmin kävelin kadun vilinässä hölmön hymy huulilla.

Ei ole kovin omaperäistä tehdä Pariisiin sijoittuvaa elokuvaa ja panna sen nimeksi vielä "Paris". Mutta hemmetti - se toimii. Hienosti toimiikin. Eikä elokuva sinänsä Pariisista kerro, ei yksin Pariisista, siitäkin kyllä.

Elokuvassa on liuta hyviä ja erittäin hyviä näyttelijöitä. Heitä kun katselin niin mieleeni tuli roolihahmoista milloin kukakin...tuo mies on kuin se yksi tuntemani, eikö vain se yksi nainen voisi tehdä juuri noin...näinhän juuri tapahtui sille ja sille...Aivan loistavia tyyppejä; hauskoja, koskettavia, surumielisiä, raivostuttavia. Elävän tuntuisia.

Tarinassa ihmiset, tapahtumat, kohtalot kietoutuvat toisiinsa, juuri kuten oikeastikin tapahtuu. Kyllä tapahtuu. Kaikki liittyy kaikkeen.

Elokuvan aikana sen henkilöt tulevat jotenkin niin tutuiksi, ettei heitä melkein malttaisi jättää ja lähteä yksin pois. Joidenkin kohtalo tulee selväksi loppuun mennessä, toisista ei pääse varmuuteen. Kuten oikeassa elämässäkin.

Tässä voi katsoa elokuvan kotisivut. Siellä on mainosfilmikin (bande-annonce) jonka katsomalla saa hiukan ideaa tulevasta. Myös valokuvat kannattaa katsoa.

En kerro juonesta mitään. Sen verran kuitenkin, että elokuva alkaa sillä että sen päähenkilö käy sydäntutkimuksissa. Itse menen kardiologin luokse tasan viikon päästä, eikä tämä elokuva tee sinne menemistä ainakaan helpommaksi.

Hymyily jatkuu edelleen. Tämä oli hyvän mielen elokuva.

9 kommenttia:

tiuku kirjoitti...

Kiitos elokuva vinkistä!
Olen kovasti sitä mieltä että hyvän mielen elokuvia tulisi tehdä enemmän. Niitä on niin vaikea löytää. Tai sitten olen vain todella nirso, ken tietää?!
On kiehtovaa kun ihmiset kertovat omista suosikeistaan, ja mitä suosittelisivat ylipäänsä ja juuri sinulle. Mitä kaikki tämä kertoo kyseisestä henkilöstä, ja ehkä siitä miten hän tuntee minut? Meillä on hyvän ystäväni kannsa häkellyttävän samanlainen kirja maku, aina kun tapamme käymmekin läpi mitä olemme lukeneet ja suosittelemme toisillemme kirjoja. Näin säästyy aikaa ja vaivaa. Huonot elokuvat ja kirjat tuntuvat usein ajanhukalta.

violet kirjoitti...

Tämä elokuva oli todellakin jännällä tavalla hyvän mielen leffa, vaikka se olikin myös haikea, surullinenkin..mutta joku sellainen positiivinen vire siinä oli koko ajan.

"M'man" kirjoitti...

Ja minahan en nykyaan enaa suostu katsomaan mitaan muita elokuvia, jollei ole 'hyvan mielen' elokuva. Kaikki muunlainen elokuva tuntuu niin turhalta. Tama elokuva toivelistalla kunhan jossain vaiheessa paasisi elokuviin - vaikka miehen kanssa ihan kahdestaan. ;o)

Merja kirjoitti...

Me mennään miehen kanssa huomenna elokuviin, mutta täällä ei tietysti pyöri tuo. Mietittiin josko mentäis kattomaan se elokuva mistä Daniel Day-Lewis nappasi Oskar-pystin.

Papi kirjoitti...

Tyhmänä heti ajattelin, että olen lähtenyt päiväreissulle Pariisiin.

Minä oikeasti tarvitsisin juuri nyt hyvän olon elokuvan. On ollut semmonen niinsanottupaskapäivä.

violet kirjoitti...

Papi, toivottavasti paskapäiväolo helpottaa. Niitä on säännöllisesti, valitettavasti.
Niin, pääsishän tuosta junalla Paraisille puolessatoista tunnissa vai paljonko siihen menee. En ole vielä saanut aikaiseksi.

Papi kirjoitti...

Voi Violet kunpa tietäisit. Kiitos muuten kommentista.

Täällä on melkeinpä kolmas maailmasota Marskin lyhytleffasta. En tiedä, paljonko tiedät, mutta minusta pihassa luhistuva lumiukko helmikuussa on hälyttävämpi uutinen kuin Marskin-joku-mikä-lie-suuntaus-pedissä.

Mary-Laure kirjoitti...

Oh, Violet, you were in Paris? You should have contacted me, I would have LOVED to meet you! Next time?

violet kirjoitti...

Mary-Laure, I just went to see the new film "PAris" of C. Klapisch and it was excellent, I recommend to everyone!