perjantai 1. helmikuuta 2008

Sisustusta...

Olen viime aikoina saanut lukeakseni myös suomenkielisiä sisustuslehtiä. Nyt on kieli ja tyyli hallussa, joten tarjoan teille pienen artikkelin:

"Talo sijaitsee pittoreskilla pikku kadulla. Jo rappukäytävässä kiteytyy vanhan talon jäljittelemätön tunnelma. Kiipeämme romanttisia puuportaita toiseen kerrokseen. Tulemme tilavaan eteishalliin, jossa jokaisella perheenjäsenellä on oma nimikoitu naulakkonsa.

- Tämä tuntui heti oikealta, sanoo perheen äiti. Etsimme pitkään mutta tämä kolahti todella. Kun astuin sisään tunsin heti tulleeni kotiin. Kuin asunto olisi vain odottanut meitä.

- Juu-u. Kyllä se niin oli. Sellainen déjà-vu -fiilis siinä tuli, vahvistaa perheen isä.

Paikalle pyrähtävät myös pariskunnan kaksi poikaa hilpeästi yhdessä leikitellen. Kumpikaan ei unohda tervehtiä vieraita!

Kuljemme hallin poikki asunnon länsisiivessä olevaan olohuoneeseen.

- Tällaista lamppua haimme todella pitkään, kertoo äiti. Lopulta se sitten löytyi ja olin valmis maksamaan mitä hyvänsä. Hyvään muotoiluun kannattaa panostaa. Haluamme kotiimme huonekaluja joissa on joku juju. Tämä on varsinainen katseenvangitsija. Siinä on tuollainen aavistuksen keskiaikainen ilme, myhäilee löytöönsä tyytyväinen äiti.



Lampunjalan jännittävää muotoa korostaa hienosti pikantti yksityiskohta.

Remontissa olohuoneen muovimaton alta paljastui loistavassa kunnossa oleva puulattia. Sille ei tarvinnut tehdä mitään. Uudet asukkaat saivat rauhassa keskittyä pintaremonttiin.

- Kaipasimme kuitenkin näyttävyyttä ja jotakin omaa jippoa. Tällainen meillä oli vanhassakin asunnossa ja halusimme samanlaisen uuteenkin kotiin, selvittää perheen isä.
- Tein sen ihan itse, hän lisää ylpeänä. Valkoinen linja muuten puunvärisessä lattiassa symboloi minulle rajaa. Joka kerta kun astun sen yli muistelen, miten kävin kerran Tukholmassa.


Kun muutettiin uuteen kotiin oli aika päivittää myös huonekalut ajantasalle. Vanhasta nojatuolista päätettiin yhdessätuumin luopua, ja tilalle hankittiin minimalismia edustava pohjoismaisen suunnittelijan tuoli.

- Näitä ei näe ihan joka kodissa, toteaa perheen äiti. Pidän siitä miten kankaan hauraus on kuin vertauskuva elämästä. Koskaan ei tiedä milloin lanka katkeaa. Joka kerta kun istun tuolissani lattemuki kädessäni ajattelen hetken sukupolvien ketjua, jota nyt itse jatkan.

Tuolissa yhdistyy ajaton malli ja laadukkaat materiaalit.

Tämä perhe pitää vihreästä. Koko koti on täynnä huonekasveja ja perheen isä tunnustautuukin varsinaiseksi viherpeukaloksi.

- Käytän paljon aikaa kasvien hyväksi, kertoo perheen pää. Minulle on tärkeää että koti henkii vihreää aatetta. Huonekasvit sitä paitsi puhdistavat huoneilmaa. Näin meidän ei tarvitse tuulettaakaan turhan usein ja voimme säästää lämmityskuluissa, kun pakkasta ei turhaan päästetä sisälle.


Kodissa on reippaasti yhdistetty perintökalusteita, uusia hankintoja ja kirpputorilöytöjä. Täällä asuu selvästi onnellinen perhe. Vielä pari kuukautta, ja vastarakennetulla terassilla voi nautiskella vieraiden kera jääteetä ja pikku naposteltavaa!"

43 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Kiitokset päivän piristyksestä!
Hyvää viikonloppua!

Maare kirjoitti...

:D x 10

Liivia kirjoitti...

Manio kuvitus! Ja karmeeta sössötystä!
Joskus haaveilin sisustuslehdentoimittajan ammatista. Ehkä vieläkin noin valokuvausnäkökulmasta, mutta jos tuollaisia juttuja joutuisi kirjoittelemaan, niin pää pehmenis kyllä lopullisesti.

Tästä onkin hauska aloittaa perjantain vietto, suu meni sopivasti oikeaan asentoon.

violet kirjoitti...

Joo, meiltä löytyy näitä pikantteja yksityiskohtia ja tuollaisen jutun pieraisee kuka vaan (kuten näitte, tai siis luitte) kunhan ensin lukee
pari alan lehteä.

Anna Emilia kirjoitti...

No ohhoh mitä tekstiä. Joskus haaveilen, että joku tulis tekeen meidän kodista jutun, mutta tämä kyllä pisti vähän miettimään. Ärsyttää välillä sisutuslehdet, kun niissä on kaikissa kodeissa ne samat designhärvelit ja yks tarkoin harkittu kirpparihankinta tuomassa nostalgiaa. Ja lehti toisensa jälkeen ainakin jotkut nimeltä mainitsemattomat näyttää ihan samalta. Mutta kuvitus jutussa oli mitä mainioin!

violet kirjoitti...

Niin siis ennen kuin soitatte mihinkään lehteen niin tämän jutun on kirjoittanut minä ja kuvat on meiltä...tällainen perjantaivinoilu vaan, ihmiset;-)

Vilijonkka kirjoitti...

Niin, aina välillä marmatan miehelleni kotimme kaaosta, rappukäytävän tunkkaisuutta, monien tuoliemme joustavuutta (liitokset auenneet) jne. Mieheni perusvastaus alkaa: "Älä nyt viitti..." ja sitten jatkaa sisustuslehtityyliin ironisoida. Eihän siinä voi kun nauraa! En kyllä ikinä päästäisi journalistia kotiini. Taidekirjansitomossani välillä kävi ja ajattelin niiden juttujen menevän mainonnan piikkiin, vaikka kyllä jotenkin nolotti.

kukkis kirjoitti...

Mahtava postaus, just noin! Ja upeat kuvat :)

Ziina kirjoitti...

tirhahhaa,kiitos pirityksestä

Merja kirjoitti...

Kyllä, selviä sisustustoimittajan lahjoja sinulta löytyy!!! Länsisiipi.. muahhahhaa.. aina välillä huvittaa tosissaan nuo termit. Yleensä kyllä en jaksa edes tekstejä lukea, ne on sellaista höttöä, kattelen kuvia vain. Ruattia ja ranskaa yritän lukea jotta saisin harjoitusta.

Mutta, hei, sain taas hyvän idean (näitä blogeja lukiessa aina putkahtelee). Voitaisiin suunnitella sisustuslehtibingo: bongaa tietyt jutuissa yleisimmin esiintyvät höttösanat.

violet kirjoitti...

Eniten mua tyrskityttää niissä jutuissa se, että asiat ilmaistaan aika täsmälleen samalla tavalla, jopa samoilla sanoilla - lehdestä riippumatta. Kaikki paikat tuntuivat aina heti kodilta, kaikki kylpyammeet löytyivät roskalavoilta (samoin lihanleikkaustukit), kaikkiin koteihin haetaan aina jotakin omaa "juttua".
VAikka kaikki em. olisi tottakin niin voisiko asiat yrittää sanoa eri tavalla? Haastavaahan se varmasti on - ja minäkin tässä vaan pilkkaan sen sijaan että osaisin ehdottaa parempia sanakäänteitä! - mutta lukeminen olisi mielenkiintoisempaa, ellei aavistaisi jo kuvista mitä kohta saa lukea.

Hmm..seuraavaksi taidankin kirjoittaa pienen kauneusartikkelin...

violet kirjoitti...

Niin juu ja noista ilmaisuista jotka minua sylettävät: yksi on se kun tavaroita "tarttuu mukaan" jostakin liikkestä tms. Kulunut, kuluneempi, kulunein ilmaisu ja jo alunperin ärsyttävä.
Pätee kyllä kaikkeen kirjoittamiseen, että hyvin pienillä tyylieroilla on valtava vaikutus. Joku tietty sana, ja koko juttu alkaa tökkiä.

Anonyymi kirjoitti...

Tämähän on klassikko ainesta. Selkeästi paska mutsi kamaa.

http://paskamutsi.vuodatus.net/

t. yks paskamutsi

violet kirjoitti...

Kiitos kun muistutit paskamutsista!
Ei kun siis paska mutsista.

Marja kirjoitti...

Sisustusohjelmat on kans aika hauskaa kuunneltavaa (varsinkin MTV3:n Tila-ohjelman Marianne, voi katsoa netissäkin). Kuinka huoneen sisustusratkaisuissa toimii sama muotokieli, värimaailma, struktuurit tms. Jossain sisustuslehden kuvatekstissä kerrottiin taannoin, kuinka tyynyjen muoto oli poimittu valaisimesta. Mielenkiinnosta heti katsomaan, että millaiset tyynyt sieltä löytyy. No, ne olikin tosi "erikoiset": neliöt!

Matroskin kirjoitti...

Unohdit hehkuttaa roskalavalöydöillä. Muutoin tuo oli kuin suoraan kotimaisesta sisustuslehdestä. Tosi hauska.

sari kirjoitti...

Jee ! Kiitos tästä - hilarant !! Noin karseeta kieltäkö ne nykyään käyttävät. Meidän kämpästäkin saisi tosi kiinnostavan jutun - puolet ( yli ? ) tavaroista kun on vaan tarttunut mukaan jostakin, siis lähinnä roskiksesta ja kadulta...

violet kirjoitti...

Marja:

Matroskin: unohdin myös mainita että se ja se esine "löytyi talosta". Niissähän on aina valmiina vaikka mitä. Yhdessä lehdessä jonka juuri sain on kahdessa eri jutussa pulpetti, joka löytyi talosta.
Hyvähän se on että löytyy, ottaisin itsekin. Siitä ei ole kyse. Olisi vaan kiva tarttua sisustuslehtiin ilman sellaista puolipirullista fiilistä että lasketaas montako tassuammetta on löytynyt kadulta/pulpettia ollut valmiina talon vintillä/monenko muovimaton alta paljastui huippukunnossa oleva alkuperäinen parketti...

Sari: Kadulta tai mistään muualtakaan löytäminen ei ole paha juttu. Se on ihanaa. Minä itse harrastan sitä. Onhan siellä paljon roskaa mutta voi olla hyvääkin. Mutt miten ihmeessä niistä löydöistä voisi lehdissä kirjoittaa uudesti, raikkaasti, vanhaa jankuttamatta, liikaa sitä "ihmeellistä sattumaa" korostamatt? ..vaan eipä mulle sen miettimisestä makseta!

celia kirjoitti...

;D

Repesin siinä kohdassa, kun esittelit lampunjalan pikanttia yksityiskohtaa.

Lea kirjoitti...

Joo! Tuo pikantti lampunjalka-yksityiskohta oli ihan helmi!
Kiitos taas tästäkin, kierosti hymyilytti! :)

inkivääri kirjoitti...

Kiitos, nyt voin mennä nukkumaan hymyssä suin!

violet kirjoitti...

Tuo meidän pikantti yksityiskohta syntyi uuden vuoden aattona kun monien tapahtumien summana lamppu kuin itsestään (niiin niin...) taittui kahtia ja eräs henkilö sai vielä lampun kuvusta päähänsä. Kumpikaan (pää tahi kupu) ei haljennut mutta tuo jalka on siis siitä asti tuonut pikanttia lisää sisustukseemme. Ja mikäli tapojamme tunnen, tuo sitä vastakin, sanotaan nyt seuraavat 15 vuotta.

Margarita kirjoitti...

"Valkoinen linja lattiassa, lampun pikantti yksityiskohta, kasvit"... Loistava kirjoitus! Kiitos piristeestä! Minusta on ärsyttävintä lukea sisustuslehdistä kuvauksia ja katsella kuvia lapsiperheiden kodeista. Kaikki täydellisen tiptop-kunnossa, missään ei kurajälkiä, ei vaatekasoja, ei tiskejä, ei leluja hujan hajan, korkeintaan yksi Brio-veturi somasti kumollaan olohuoneen vitivalkoisella matolla. Siis haloo, missä lapsiperheessä on OIKEASTI tuollaista? Ei ainakaan meillä.... ;) Poikamme sai ihanan joululahjan tähän teemaan liittyen; Riina Katajavuoren kirjoittaman ja Salla Savolaisen kuvittaman teoksen "Mennään jo kotiin". Siinä kirjailija ja kuvittaja olivat vierailleet parissakymmenessä suomalaiskodissa ja seuranneet perheiden arkea. Ainoa edellytys oli, ettei saanut siivota/puunata ylimääräistä varta vasten vieraita varten. Ja kyllä kuvat ja tekstit ovat nautinnollisia. Lapset riemuissaan hihkumassa kylpyammeessa, kasa pyykkiä pään päällä kuivumassa, pyyhkeet hujan hajan. Isä kokkaamassa keittiössä tiskivuoren vieressä, kattila liedellä porisemassa. Ei mitään sisustuslehtityylistä kliinistä keittiötasoa, jolla kukka-asetelma tms. Kauniita kuvia lapsiperheiden kodeista on tietysti ihana katsoa joskus, mutta arki ja sen ilo tuntuu olevan niistä kaukana. Ohhoh, tulipa pitkä kirjoitus!:)

Ekub kirjoitti...

Voi miten mainio juttu! Mitäköhän journalistikoulua nuo sistustustoimittajat on käyneet..? Samassa koulussa on varmaan koulutettu muotitoimittajia. Telkkarin sisustusohjelmat on kanssa niin täynnä kökköjä ilmaisuja ja jäykkiä persoonia. Tai sitten niitä ylihauskoja, niinkuin Innon Marko, jolta tulee niin kauheita amerikkalaisvaikutteisia kielikukkasia...

tanja kirjoitti...

Myös suosikkiaiheitani, nimittäin irvailla sisustustoimittajien kustannuksella ;) Näytteesi avaisi taatusti ovia useisiin toimituksiin! Samaan ärsytyskategoriaan luen myös useimmat sisustuskirjat. Ostan mieluummin muunmaankielisiä - niissä tosin on samat horinat, mutta se ei ihan niin paljon vaivaa, kun kielen nyansseja ei niin paljon tunne. Suosikkimollaamiskirja on Caroline Clifton-Moggin Sisusta ranskalaiseen tapaan. Siinä on kauniit kuvat, mutta sen teksti on uskomattomia ylisanoja, epäilyttävää "faktatietoa", aivan hillittömiä lauseita ja päätöntä yleistämistä ranskalaisesta sisustuksesta. Pakko antaa näyte! Pähkähullu esittely ranskalaisen esineistön kulmakivestä, kannuista: "Kannuja, noita käteviä kapineita, on joka huoneessa, eikä niissä pidetä vain nesteitä. Ne ovat kukilla täytettyinä tai vain värien ja muotojen mukaan hyllyille ja pöydille sommiteltuina pikaratkaisu kodin somistamiseen ranskalaiseen talonpoikaistyyliin. Kaikki kannut ovat sulavalinjaisia, usein omituisen muotoisia ja niistä paistaa automaattisesti voimakas läsnäolo." Nauramatta tuota kirjaa ei voi lukea! Ensimmäisellä lukukerralla aivan ulvoin. Tai voihan olla, että mä olen ihan väärin ymmärtänyt tämän loistavan huumorikirjan tarkoituksen. Tai sit mulla on omituinen huumorintaju. Ehkä suomennoksellakin on vaikutusta asiaan.

Ja juu yhdyn myös Ekubiin sisustusohjelmista. Niissä raivostuttavan sisustuskielen lisäksi huvittaa niiden sisustussuunnittelijoiden elekieli, kaikki ne älyttömät maalailevat kädenliikkeet yms. Olenkin kuvitellut, että sisustussuunnittelijakoulutuksessa on varmaan pakollinen "sisustussuunnittelijan kehonkieli" -kurssi.

violet kirjoitti...

Tanja: Tämä "Kaikki kannut ovat sulavalinjaisia, usein omituisen muotoisia ja niistä paistaa automaattisesti voimakas läsnäolo" on kyllä sellainen jonka aion opetella ulkoa;-) Uskomatonta moskaa.

Tajuan kyllä että tietyistä aiheista kirjoitettaessa on tavallaan pakko noudatella "alan slangi'...vai onko sittenkään? Etenkin sisustuskirjat ovat minusta melkein aina parhaimmillaan lähes tai kokonaan ilman tekstiä. Kaikkea ei voi eikä varsinkaan tarvitse selittää. Hiukan kuin kuuntelisi urheiluselostusta"ja hän iskee oikean suoran ja nyt se osuu vastustajan naamaan ja sitten hän tempaisee vasemman koukun joka tärähtää keskelle nenää..."

Ihmisillä on silmät päässä ja hyvä kuva on antoisampi ilman näitä selostuksia.

Mistä alkaen muuten esim. pikkuruista eteistä on alettu kutsua "eteishalliksi"?? Se on nyt tullut monesti esille. Kuvaa kun katsoo niin siitä on halli kaukana.

Ja miksi sanaa "osasto" käytetään niin paljon? "Sauna- ja kodinhoito-osasto"....kuin puhuttaisiin jostakin valtavan suuresta rakennuksesta (yleensä ne eivät edes sitä ole) jossa on eri osastoja. Melkein kuin tavaratalossa.

Ihan totta muuten että kaikilla kielillä sisustuslehdet ja -kirjat ovat usein sitä samaa. Minäkään en kuitenkaan hallitse minkään muun kielen sävyjä niin hyvin kuin suomen kielen, joten kielivalinnat eivät hyppää niin silmään vierailla kielillä lukiessani.

Ekub ja Tanja: suomalaisia sisustusohjelmia en ole tainnut viimeisen 10 vuoden aikana nähdä ollenkaan. Sitä ennen niitä ei taas kai edes ollut?!

tanja kirjoitti...

Juu, minäkin haluaisin nähdä kannun, josta paistaa yhtään minkäänlainen läsnäolo! Vaatii ehkä vielä muutaman Ranskan visiitin, että sellainen tulee vastaan. Tai ehkä minulla ei ole tarvittavaa herkkyyttä aistia esineiden todellista luonnetta ;) Tuossa kirjassa väitetään kyllä kaikenlaista muutakin kummallista ranskalaisesta sisustuksesta.

Liivia kirjoitti...

Sisustuskirjat ilman tekstiä kiitos, tai ei ainakaan suomeksi. On jotenkin tosi hoopoa että ulkolaisia sisustuskirjoja on ryhdytty suomentelemaan. Kyllä ne menisi vaikka hindiksi, pääasiahan on kuvan kertomaa.
Kannulause on kyllä idiotismin huipentuma!

Sormustin kirjoitti...

Oih ja voih mitkä naurut sain alkuperäisestä blogitekstistä (aivan loistava!) ja sitten vielä näistä kommenteista! Tuo kannujuttu viimeistään sai oikein hytkymään. Oih. Miten voi olla noin kökköä?

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa - klisee täyttä totta, ja joka sisustuskirjoissa/lehdissä pitäisi pitää mielessä. Ei kukaan jaksa lueskella pitkiä sepustuksia! Ja vielä kun ovat noin kökköjä.

Merruli kirjoitti...

Olet päässyt todella asian ytimeen. Alkaa tuntua turhalta maksaa ihan rahaa suomalaisista sisustuslehdistä kun samaa huttua joka lehti täynnä.Kuvat mielelläni katson, mutta tekstit tekee kipeää. Mainitsemiesi fraasien lisäksi ottaisin esiin vielä seuraavan lempilausahduksen: "haluamme, että joka tavaralla on tarina". Taidan olla hieman mielikuvitukseton kun en keksi kovinkaan monelle esineellemme ja huonekalulle vetävää tarinaa, johtunee roskalavojen puutteesta lähimaastossa.

violet kirjoitti...

Ai juu..jokaisella tavaralla tarina.
Unohdin.
Kyllä minä itsekin pidän tavaroista joilla on tarina. Se onkin vaan justiin se tapa miten niistä tarinoivista tavaroista kirjoitetaan lehdissä. Ei ole tosiaankaan houkuttelevaa maksaa siitä, että lukee "copy and paste" -juttuja. On pakko olla myös erilainen tapa kirjoittaa.

tanja kirjoitti...

Innostuin penkomaan tuosta mainitsemasta kirjasta lisää hulluuksia. Kustantajan vihanpidolle altistuen, olkaa hyvä!

"Tämän kirjan kuvista käy selväksi, että hyvin harvat huonekalut näyttävät siltä kuin olisivat joutuneet sattumalta paikkaansa. Huonekalujen valinta ranskalaiseen maalaistaloon on jopa tarkempaa kuin hyvin tyylikkääseen, urbaaniin kaupunkilaisasuntoon, sillä jokainen esine on hyvin tärkeä. Sillä sen sijaan ei ole väliä, onko huonekalu uusi vai vanha vai vähän kumpaakin."

"Ranskassa on ollut kauan tietty viehtymys metalliin, jollaista ei välttämättä ole muilla kansoilla." Siis mitä ihmettä??

Ranskalaisista huonekaluista: "Huonekalut näyttävät erikoisella tavalla orgaanisilta - ikäänkuin ne pyöristettyine, kodikkaine muotoineenkasvaisivat suoraan maasta." Juu'u

Ja samanlaisia orgaanisia ihmeitä ovat ranskalaiset väritkin:
"Pinkin ja persikan sävytkin näyttävät lähes orgaanisilta, ikäänkuin niitä ei olisi maalattu pintaan, vaan ne olisivat tihkuneet näkyviin suoraan laastista."

Makuukamarista: "Ranskalainen, talonpoikaistyylinen vuode voi olla melkein millainen tahansa, mutta se ei koskaan ole lattiaan asti ulottuva, pehmustettu laatikko... Vuoteet ovat perinteisesti olleet sekä symbolisia että käyttöesineitä."

Ja vielä ranskalaisesta pihasta: "Talon sisä- ja ulkotilojen välillä vallitsevan intiimin suhteen luonnollisena tuloksena on jonkinlainen kodinomainen tila talon ulkopuolella." Oui, oui!

violet kirjoitti...

Tanja: Onneksi kävin juuri ennen kommentin lukemista pissalla. Muuten olisi Tenaa tarvittu.

Hei nauroin ääneen täällä noille. Miten onnistuisin kääntämään nuo miehelleni jotta hänkin saisi tietää jotakin ranskalaisesta sisustuksesta?!

"Huonekalujen valinta ranskalaiseen maalaistaloon on jopa tarkempaa kuin hyvin tyylikkääseen, urbaaniin kaupunkilaisasuntoon, sillä jokainen esine on hyvin tärkeä."
Tuo lause on aivan hillitön.

Samoin se loppuosa: "Sillä sen sijaan ei ole väliä, onko huonekalu uusi vai vanha vai vähän kumpaakin."
Haluaisin nähdä huonekalun joka on samaan aikaan uusi ja vanha!

Valitsit aivan kamalia lauseita. Minusta on lukijan aliarvioimista eikä mitään muuta painattaa tuollaisia tekstejä. Lieneekö vika yksin kääntäjässä, vai onkohan alkuperäinenkin teksti yhtä kökköä?

Asioissa (oli ne sitten kirjoitettu millä tyylillä tahansa) ei näytä olevan päätä eikä häntää. Kuten se metallijuttu...
Tuollaista ihme maalailua ja kuvailua. Googlasin naisen nimen ja kauhukseni huomasin hänen kirjoittaneen ainakin 35 alan kirjaa!!!

Anonyymi kirjoitti...

Siis vitsi, tosi ihana! <3<3<3 Tulin tänne Paskamutsien kautta, ja kyllä on niin upee! :))))

Terveisin,
Aulikki

inkivääri kirjoitti...

Ei ole tottakaan mimmoista tekstiä tanja olet löytänyt! Sisustuskirjat pitää kyllä olla mieluummin vieraalla kielellä, silloin harvoin kun niitä tekstejä alan lukemaan, en halua parin ensimmäisen sivun jälkeen paiskata kirjaa kiukuspäissäni ikkunasta pihalle. Näinkin on nimittäin joskus käynyt!
Sisustusohjelmien juonnot ovat kyllä kammottavuudessaan ihan omaa luokkaansa. En tosin tiedä johtuuko se niinkään sisustussuunnittelijoista vai yleisestä suomalaisesta jäykkyydestä kameran edessä. Ei meillä ainakaan opintoihin kuulunut kehonkieli-kurssit, paitsi ehkä siinä mielessä että !luontevasti! esiintymistä harjoitellaan paljon töiden ja projektien esittelyllä ;)

Maurelita kirjoitti...

* reps * mdr * =D

Manasin juuri yksi päivä etten tällä menolla saa ikinä yhtâkään lupaamaani sisustuspostausta purkkiin, koska talo on jatkuvasti liiankin asutun näköinen - mietinpä jopa avaavani p-mutsi 2.0 blogin...

Tämä sopi kuin paiskattu mielentilaani, osuit oikeaan hermoon. Hihihihiiiii.

Anna kirjoitti...

LOL!!!

Ja ilta on niiiin paljon parempi.

Tästä vinkkejä meidänkin uuteen kotiin....

jospa kirjoitti...

Hih, kirjoitin syyskuussa hyvin samantapaisen jutun meidän sisustuksesta, joskin kuvat olivat hieman raadollisempia... :-)

http://jospa.vuodatus.net/blog/825015

pihka kirjoitti...

:D Jee!

Meinasin lisätä tuon "haluamme, että jokaisella esineellä on tarina", mutta sehän olikin jo otettu täällä kommenteissa esille. Jaa-a, eiköhän jokaisella halpahallista ostetulla mööpelilläkin ole jokin tarina, vaikka sitten "valmistettu aasialaisessa hikipajassa orjatyövoimalla"?!?! Eivät vaan taida tarkoittaa ihan tällaisia tarinoita...

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

ihmettelen, miksi olet tehnyt koko juttua? Ymmärrän, että nykyihmisillä on esilläolon tarve mediassa, ja jos ei muuten, niin kokokansanblogitteluhan on siihen tarpeeseen oiva paikka.

Kotimaisten sisustusjuttujen tekstien osalta voin kertoa, että monella lehdellä on toimitussihteeri, ja hän mielellään editoi tekstintekijöiden juttuja lehden tyyliin sopivaksi, piti toimittaja siitä tai ei. Joten aina nimellä oleva toimittaja ei voi eikä pääse vastaamaan yksin tekstistään.
Teksti on villi alue. Sitä on helppo moittia, muokata, ja jokainen ilmeisesti täälläkin mielestään tekisi parempaa jälkeä. Kannattaa todella yrittää. Taidenäyttelyissäkin (ei ehkä paras vertaus)kuulee usein kommentteja, kyllä minäkin, jos vain viitsisin, tekisin tälläistä tai ainakin upeampia...Näinköhän.

Sisustusjutun teko ei ole pelkästään teksti. Vain pieni osa valmiista, painetusta jutusta näkyy lukijalle. Toimittaja useimmiten on se, joka etsii kohteen, tutustuu siihen ennalta, järjestää kuvauksen, jonka myös ideoi, haastattelee, löytää näkökulman, kirjoittaa ja hoitaa sen lisäksi yhteydet joka suuntaan. Tämä vain kotijutun osalta, studiokuvaus tavaroineen on aivan eri asia.

Mikäli tuntuu siltä, että tuohan on piisofnakki, on Suomen sisustuslehdillä edessä loistava tulevaisuus.

Mahtavaa, odotan innolla, mistä herkkujutuista saan vastaisuudessa nautiskella.

violet kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos kommentista. Vaikka ajattelenkin etten ole velkaa yhtäkään selitystä kirjoitukseni taustalla olevista syistä, laitan tähän kuitenkin vastauksen.

Kirjoitin tämän postauksen samasta syystä, joka varmasti sai sinutkin kirjoittamaan kommenttisi. Se syy on ärsyyntyminen lukemastaan. Minä ärsyynnyin (tai pikemminkin huvituin) lukemistani jutuista, sinä puolestasi minun kirjoituksestani. Syystä, jota en aivan ymmärrä, mutta jonka melkein rivien välistä arvaan. Kenenkään mieltä ei ollut tarkoitus pahoittaa, mutta tarkoitus oli hyvinkin ravistaa. Lehdet tai muu media eivät ole pyhiä asioita, joita ei sovi arvostella. (Sitä paitsi niitäkin arvostellaan - miksei siis lehtiartikkeleitakin!)

Minusta suomalaiset lehdet ovat hyvin kalliita. Siihen eivät toki ole niin toimittajat kuin toimitussihteeritkään syypäitä, eipä edes päätoimittaja. Ajattelen niin että tässäkin asiassa haluan rahalleni vastinetta. Kuten kirjoitinkin, en varmaankaan osaisi parempaakaan kirjoittaa kuin lehdistä usein saa lukea (enkä aio edes yrittää, sillä se ei ole minun työni eikä siitä minulle makseta). Siitä huolimatta minulla ja meillä kaikilla lukijoilla on oikeus lausua mielipiteemme lehdistä.

Samaan tapaan kuin jos ostamani vaate hajoaa alta aikayksikön, valitan. Taidenäyttelystä tai elokuvista voin aivan hyvin lähteä huutaen täyteen ääneen "paskaa!", jos siltä tuntui. Jos lehdet tuntuvat minusta jauhavan samaa, älähdän. Sen voi hyvin tehdä vaikka omassa blogissaan. Voi myös kirjoittaa yleisönosastoon, valittaa kaverille - tai olla ostamatta.

Kaikki suomalaiset lehdet tai kaikki sisustusartikkelit eivät ole huonoja. Jos kuitenkin luettuaan kymmenkunta sisustus-/kotiaiheista juttua on tunne että lukee yhtä ja samaa tekstiä, alkaa ainakin minun päässäni tökkiä. Kuten lukuisista kommenteistakin huomasit, en ole yksin ajatusteni kanssa, joten ehkä muidenkin päissä tökkii.

Sitten kun tarpeeksi monilla on tunne että rahallaan ei saa haluamaansa luettavaa voi käydä niin, että lehdet jäävät ostamatta. Siitä taas seuraa....no, tiedät mitä.

Tuosta "kyllä minäkin osaisin parempaa" -jutusta:
En tiedä osaisinko juuri minä kirjoittaa paremmin kuin jotkut työkseen kirjoittavat, mutta sen tiedän että itse luen usein mieluummin hyvin kirjoitettuja blogeja kuin lehtiä, joiden tyylistä en pidä.

Maailmalla on erittäin hyviä kirjoittajia, eikä mainitsemasi
"kokokansanblogittelu" ole minulle kirosana. Voin ilmaiseksi lukea niiden kirjoittajien tekstejä, jotka minua miellyttävät ja katsella niitä kuvia jotka silmääni sopivat.

Pidän kyllä siitä ajatuksesta että on uusi lehti kädessä, pidän sivujen kääntelystä. Jos lehti kuitenkin maksaa jopa saman kuin pokkari eikä anna minulle mitään uutta, ehkä useammin ja useammin valitsen kirjan.

Lille kirjoitti...

Ihana vuoropuhelu tekstin ja kuvan välillä. :D Unohdit mainita arkkitehtiaviomiehen äidin maalaaman abstraktin taideteoksen.

violet kirjoitti...

Lille: haah haa, joku vielä löytää tämän vanhan kirjoituksenkin, hauskaa!
Joo, tosiaan toi unohtui..pitää varmaan tehdä jatko-osa joku päivä.