maanantai 10. maaliskuuta 2008

Huojuva talo



Hei te kaikki joille ei koskaan tapahdu mitään! Tervetuloa Huojuvaan taloon.
Ulkona käy sellainen tuuli, että ilmassa lentää taas vaikka mitä. Täällä kotona lasit kilisevät astiakaapissa ja yläkerrassa peltitölkkieni pino kalisee. Joskus liioittelen, nyt en.

Voiko talo sortua tuulesta? Jos se sortuu, olisiko silloin parasta olla alakerrassa vai yläkerrassa? Alhaalta ei ainakaan lentäisi mihinkään, toisaalta jäisi koko kasan alle. Yläkerrasta voisi lentää tuulen mukana Kiinaan (siellä en tosin ole ollutkaan) mutta hyvällä tuurilla jäisi vain pinon päällimmäiseksi. Kukoksi tunkiolle. Rotaksi rauniolle. Ehkä olisi kerta kaikkisen parasta mennä ulos. Leave the building, niin sanoakseni. Elviskin meni jo aikaa sitten.

Mutta onhan sitä ennenkin tuullut. Varmasti kovemminkin kuin tänään. Jos talo on jo tönöttänyt paikallaan sellaiset liki sata vuotta, niin miksi se muka juuri nyt sortuisi? (Ehkä juuri siksi. Kts. tönötys -kohta.)

Vaihdan hermostuneesti huonetta. Olohuoneessa tuntuu kuin talo saisi suuria potkuja kylkeensä tämän tästä. Nojatuolissa ei ole rauhallinen olo istua. Keittiössä ne saakelin lasit kilisevät kaapissa. Voisin tietysti siirtää ne kauemmaksi toisistaan, mutta kilinä on toisaalta hyvä "maanjäristysmittari". Keittiön alla kylpyhuoneessa ei tunnu mitään mutta kuuluu senkin edestä. Yläkerrassa sateenjumalatar Esterin tuotokset piiskaavat kattoa ja ikkunoita kuin vimmattu.

Päätän raporttini tähän. Kuvan talo ei ole kotitalomme. Luojalle kiitti siitä.

12 kommenttia:

Maare kirjoitti...

Hei mulla oli pienenä just tollanen koottava mökki! Se oli sellasessa petroolinsini-valkoisessa pahvirasiassa...tarkemmin muistellen mökki oli sauna, koska siinä oli myös pikkuinen kiuas.

tiuku kirjoitti...

Rajut ilmat siellä, kuulostaa jopa hiukka huolestuttavalta.
Olen monesti miettinyt miten onnekasta onkin että täällä Suomessa säät ja luonnon ilmiöt ovat aika kesyä sorttia verrattuna esim juuri Aasian myrskyihin, maanjäristyksiin ja mutavyöryihin.
Olin vuoden Japanissa vaihdossa. Silloin harmitti kun ei ollut yhtään maanjäristystä koko vuonna, ei yhtään hirmuista myrskyä tms. Nyt olen tajunnut miten tosi tyhmää oli toivoa sellaista kokemusta. Noh , ainoa puolustukseni moisille toiveille kai oli se että olin nuori ja naiivi.
Minua toisinaan hirvittää äitini talo joka on juna radan läheisyydessä. Kello kahdentoista yö juna (tavara junat ovat hurjan painavissa lasteissa) jyskyttää seiniä ja lasit helisevät kaapeissa. Ääniin tottuu mutta mitähän se junan tärinä tekee talon perustuksille??!

violet kirjoitti...

Toi on mun lapsuuden lelu. Noita oli erilaisia, mulla on vain tuo.
Muistan että tykkäsin siitä kovasti, ja pojat rakentavat yhä tuota uudelleen ja uudelleen.

violet kirjoitti...

Tiuku: asuin kerran yhden talven Tampereella Pispalassa vanhassa puutalossa. Ei edes kovin lähellä rataa. Silti aina kun juna meni, tavarajuna varsinkin, kaikki kolisi ja tärisi. Ensin siihen heräili mutta pian totuin.

Liivia kirjoitti...

Vai niin, rajuilma on siirtynyt idästäpäin sinne. lUin juuri uutisista että Briteissä jyllää myös pahasti.
Uskon kyllä että teidän talonne kestää, mutta ehkä on syytä linnottautua sisälle.
Toivottavasti on viiniä ja suklaata, ja kynttilöitä, jos sähköt ei enää pelaa...

Mielenrauhaa myrskystä huolimatta.

violet kirjoitti...

Kyllä tämä talo kestää, en minä sitä ihan oikeasti pelkää (ainakaan paljon). On täällä paljon todennäköisemminkin luhistuvia taloja vaikka millä mitalla ja nekin seisovat. Mutta nuo liikahdukset ovat tosi epämiellyttäviä.
Ranskan tv:ssä tuli äsken varoituksia Pohjois-Ranskaan, jossa tuuli on jopa 150 km/tunnissa. Belgiasta eivät sanoneet mitään mutta tuskin täällä paljon huonommaksi pannaan.

Melita kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi noin tammikuusta ja kommentoin ekaa kertaa
kun tunnistin itseni tuosta..ei tapahdu koskaan mitään.Talon alle tai jonnekin sinne keskelle hautautuminen on mun painajainen numero 2 ,se eka on samantapainen mutta sitä ei voi edes sanoa "ääneen"Parempi vissiin kuitenkin maalla kuin merellä-olin kerran risteilyllä kun merenkäynti 27 metriä/sek ja siinä tuli ei vain äitiä vaan ihan kaikkia sukulaisia ikävä.

"M'man" kirjoitti...

Olemme maen paalla, talon viimeisessa kerroksessa. Tuuli ulvoo taallakin. Ritisee ja ratisee nurkissa ja tuntuu kuin katto lahtisi irti. Autostakin ulos astuessa tuuli laimaytti oven jalan paalle. Onneksi ei ole 4X4 vaan pieni Fordini ja auton ovet siis kevyempaa luokkaa.
Toivotaan, etta tuo tuuli tarkoittaa kevaan tuloa ihan pysyakseen.

Pikkujutut kirjoitti...

Jokin aika sitten kaksi maanjäristystä kokeneena sanoisin mitä lähempänä ulko-ovea sen parempi, jos meinaan on sortumisriski ;).

Asumme ylimmässä kerroksessa ja kun viimeisin järistys tuli, oli se sellainen kokemus,jota en halua kokea enää koskaan.Helisi, kolisi,tärisi..huh huh.Naurettavin juttu oli se, että ennen kuin pääsin asunnosta ulos, kurkistin peiliin ja vaihdoin puhtaat farkut..

Nykyisin tarkkailen akvaarion vettä, jos tuntuu että täristää. Jos se ei liiku, kaikki hyvin ;).

Mutta teidän talo tuskin romahtaa,on se kuvissa näyttänyt tukevalta.Toivotaan että tuuletkin laantuvat matkallaan.
Tsemppiä! Rauhallisia unia!

Ginger kirjoitti...

- No nyt sen rajuilman liepeitä on täällä Lausannessa asti...

Papi kirjoitti...

Luonnonvoimat ovat sinänsä hyviä olla olemassa, että ihminen tajuaa, ettei sentään pysty kontrolloimaan kaikkea.

Mutta ei tuo kivalta tunnu. Toivottavasti siellä jo on tuulet rauhoittuneet. Talokin varmasti kestää, en epäile sitä.

Maurelita kirjoitti...

Täälläkin puhaltaa, oli aamulla työlästä polkea suoraan - turvaviiri tuli tositarpeeseen !

Maanjäristyksen sattuessa sanotaan että turvallisin paikka olisi vessa, koska viemäriputket kantavat... mene ja tiedä noista japanilaisista suosituksista, rakennetaanko täällä edes samalla periaatteella.

Puhuri puh pois !