sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Hyvä lauantai

Haluan vain kertoa että kun hiukan yrittää tai oikeastaan pakottaa, voi joskus saada ikävästä mukavan. Pahasta hyvän, tyhmästä kivan.
Minun ja esikoisen välit hankaavat välillä oikein kunnolla. Hän kyllä aina sanoo että tykkää enemmän minusta kuin isästä, haluaa halata minua isosti joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja sen sellaista, mutta arkemme on aikamoista kivahtelua ja räjähtelyä.
Olen useasti huomannut jakamattoman huomion suuren vaikutuksen. Niinpä eilen suorastaan pakotin pian yhdeksänvuotiaamme kanssasi kaupungille heti aamusta. Ratikassakin vielä poika nalkutti ettei halua, on tyhmää, ei huvita.

Sitten jotakin tapahtui.
Hän tarjosi käden, alkoi pulputtaa iloisia asioita, oli ystävällinen, huomaavainen, pyysi saada kantaa kassianikin (!), oli taas oma itsensä ja niiiiin rakastettava.
Ei kertaakaan mankunut ostettavaksi mitään. Erikoista. Niin erikoista, että halusin itse hänet tavarallakin palkita. Ostimme kevättakin (joka nyt olisi kuitenkin pitänyt ostaa), sitten vein hänet yhteen omista suosikkikaupoistani, Dille & Kamille.
Kävi kuten toivoin; poika ihastui kaupan tuoksuihin ja tunnelmaan, hiplasi puisia esineitä ja ilahtui kun ostin kauniita vihkoja, jojon, jättinopan, kyniä ja postikortteja. Hän sanoi "kutsun tätä kauppaa nyt puukaupaksi" ja kotona kertoi isälle että se oli paras kauppa missä on käynyt.


Itselleni ostin kuivattua laventelia. Teen tuoksupusseja liinavaatteiden väliin. Ja ehkä vaatekaappiin kans. Ostin myös laventeli ja eukalyptus-tuoksuöljyjä tuomaan etelä kotiimme.


Iltapäivän istuin parvekkeella. Aurinko tuli ja meni ja sama uudelleen lukemattomia kertoja. Välillä oli suorastaan koleaa. Minä olin kuitenkin tosi, tosi iloinen siitä, että tuntui kuin olisin saanut uuden pojan.


Virkkasin verkkokassia ja tutkiskelin ostoksiamme. Poika kävi välillä näyttämässä pientä pehmoapinaa, johon huomasin hänen ihastuneen yhdessä kaupassa, mutta jota hän ei tohtinut pyytää...mutta jonka hänelle halusin ostaa. Hän kertoi että apinan nimi on"Louis I, le roi singe"
eli Louis ensimmäinen, apinoiden kuningas. Nimi Louis tuli kuulemma kun istuimme lounaalla yhdessä paikassa Louise -nimisen kadun varrella. Poika selitti että jos apina olisi tyttö, se olisi Louise, mutta nyt saa Louis kelvata.
Ajattelin että itse olet todellinen aurinkokuningas, senkin ihana, suloinen poikani. Kun sen muistaisi silloinkin kun tiuskituttaa puolin ja toisin.


11 kommenttia:

Papi kirjoitti...

Kuulostaapa mukavalta tuo päivä poikasi kanssa shoppaamassa. Oletteko samanlaisia? Useinhan törmäilee sen liiaksi samankaltaisen kanssa.

Niin ja yt sitten ollaan virallisesti kesäajassa, tunti lähemmäksi kesää.

Liivia kirjoitti...

Minä törmäilen jatkuvasti oman äitini kanssa, moni sanoo meidän olevan samanlaisia...

Ihana lavendel-annos! Pitääkin ostaa, pitää kuulemma koit loitolla, pelkään niitä aina kun muistan pelätä.

Jaa, kesäaika vai? En olisikaan huomannut...

celia kirjoitti...

Ihana kertomus hyvästä päivästä lapsen kanssa. :)

Äitinsä poika, tämä vanhimmainen, tykkää kauniista paikoista ja tavaroista. :)Olisivatkohan luonteetkin samankaltaisia, ja siksi päät kolisevat toisinaan yhteen? ;)

inkivääri kirjoitti...

Kerrassaan loistava päivä teillä on ollut, siitä varmasti riittää ammennettavaa puolin ja toisin, pitkäksi aikaa.
Voi kun olisi kiva itse tehdä laventelipusseja, mutta enpäs muista missään törmääneeni kuivattuun laventeliin. Tai sitten olen vain oikea puusilmä..

Matroskin kirjoitti...

Meilläkin esikko on sellainen persoona, että jollei saa tasaisin väliajoin omaa äitiannostaan, hän muuttuu tosi ärsyttäväksi. Kun aina muistaisi varata sitä omaa aikaa isoveikalle jo ennen kuin rasittavuuskausi alkaa... Pikkuveli taas on tasaisen aurinkoinen heppu.

Paula E kirjoitti...

Mukavalta kuulostaa äidin ja pojan päivä. Ja kiva kuvasarja tänään! Tykkään noista väreistä.

Minäkään en ole nähnyt kuivattua laventelia kaupoissa. Jostainhan sitä tietysti saa, mutta mistä? Laventelinhimoni on kuitenkin sen verran suuri, että olen ostanut siemeniä. Ensi kesänä aion kasvattaa oman laventelipenkin (saa nähdä onnistuuko), kuivata kukat ja ommella tuoksupusseja.

violet kirjoitti...

Papi: Olemme varmaan samanlaisiakin,
mutta se ei ole ollenkaan ainut syy törmäilyyn.
Liivia: Ai koitkin poissa, hyviä uutisia!
Celia: Niin, luonteissa varmasti samaakin. Hän on pojista ehdottomasti se "kaunosielu runoilija" -tyyppi.
Inkivääri: Missähän sitä voisi olla kaupan...siis laventelia..ihan takuulla luulisi jostaki löytyvän.
Toinen juttu on sitten että otetaanko siitäkin ryöstöhinta.
Matroskin: äitiannosta aion nyt jatkossa muistaa jakaa molemmille. On sillä niin iso teho.
Paula E:Kun panet kasvamaan niin huomaa että laventelia on monta eri lajiketta ja kaikki eivät tuoksu ollenkaan niin voimakkaasti.

Paula E kirjoitti...

Kiitos tiedosta. Googlasin siemenpussin kyljessä olevan tieteellisen nimen, ja selvisi että hankkimaani lajiketta käytetään tuoksuöljyjen tekoon, joten kaipa se tuoksuu.

Tarkastelin pussin kylkeä ja opin seuraavaa: Kuivattua laventelia käytetään todellakin koiden torjuntaan. Ja lisäksi, nuoria lehtiä ja kukannuppuja voidaan käyttää mausteena. Laventelin syömisestä en ollutkaan kuullut.

violet kirjoitti...

Paula: hyvä että sulla on nyt tuoksuva variantti! Mulla oli kerran parvekkeella ruukussa yksi joka ei tuoksunut yhtään, ei siis yhtään. Ei edes lehtiä murskattaessa. Ihmettelin sitä ääneen puutarhakaupassa ja myyjä piti valistusluennon.
olen syönyt laventelilla maustettua suklaata (aivan kamalaa) ja jäätelöä (melko hyvää). Mieluiten pidän sen kuitenkin noin niin kuin ulkoisessa käytössä.

Stardust kirjoitti...

Minun laventeli-istutukset nuupahtivat alta aikayksikön toissa kesänä. Mutta noita tuoksupussukoita taidan hankkia vanhan talon tuoksua ja noita koita karkoittamaan!

Lauantaipäiväsi kuulosti muuten ihanalta! Onkin mennyt ihan liikaa aikaa, kun itse olen tyttöni kanssa kaksin tehnyt jotain spesiaaaalia. Ratikka-ajelua toivoisi, ei ole suurensuuret vaatimukset hällä..

Vilijonkka kirjoitti...

Onnittelut mahtavan onnistumisenne kunniaksi. Meillä vastaavaa tarvittaisiin keskimmäiseni kanssa.

Nyt tuli paniikki. Minne pakkasi laventelipussin? Ei kai se vaan joutunut Suomikamojen joukkoon? Kääk, haluan laventelia Kiinaan. Kiitos muistutuksesta, vielä 10 tuntia aikaa hoitaa asia, käyn vaikka monoprixistä ostamasa säkin.