lauantai 12. huhtikuuta 2008

Cat People

Isä otti tämän kuvan tiikeristä silloin kun Tampereella oli vielä eläintarha. Käsittääkseni jossakin Sorsapuiston ja nykyisen Tampere-talon tuntumassa. Tiikerillä oli varmaan aika hemmetin tylsää pienessä häkissään.

Tämän leijonan pienempi poikani sai ihan vauvana yhdeltä sukulaiselta. On ollut oikein rakas lelu ja on edelleen.



Tämän pienen miehen kanssa leikin kissaa, tiikeriä ja leijonaa eilen varmasti ennätysajan. Pojat ovat edelleen lomalla ja isoveli jurotti ilmeisesti ensi viikon leirikoulun vuoksi. Niin että me leikittiin sitten kaksin.

15 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

No niin, nyt tuli asiaa äidille. Minä nimittäin VARMASTI muista eläintarhan niiltä nurkilta, ja äiti väittää, että olen nähnyt unta.
Isäsi on kyllä ollut mestarikuvaaja (kuvaako yhä?), hänen kuva-aarteilleen olisi mahtava päästä. Vaikka kyllähän tässä pääseekin...

Sooloilija kirjoitti...

Tiikerit ja leijonat kiehtovat aina lapsia!
Meidän Tikke-kissamme alkuperäinen nimi on Tiikeri (annettu siellä kodissa, johon se syntyi).

Nuorempi tyttäreni on Leijona horoskoopiltaan ja on hyvin kissamainen kaikinpuolin luonteeltaan ja olemukseltaan..:leikki pienenä aina kissaa!

Ja meilläkin on kasa pehmoleluja: tiikeri, leijona, kissa jne..

Niin ja valokuva on tosi hieno, ja tunnearvoakin sillä teille on!

Anonyymi kirjoitti...

Mielettömän hieno tuo isäsi ottama kuva. Ei ensi katsomalta uskoisi, että kuva on otettu eläintarhasta.

-Sirpa

Puisto kirjoitti...

Onpa hieno kuva! Tiikerin tassut ovat ihanasti päällekkäin, mutta voi eläinparkaa, minä ahdistun aina vangituista eläimistä.

Tuntuu kyllä niin hassulta, että siinä paikalla on joskus ollut eläintarha. Siinä lähettyvillähän oli myös joskus liikennepuisto, olen ollut siellä lapsena. Ja eikös Pyynikilläk ollut joskus autokisat?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Tampereella on todella ollut eläintarha entisessä teurastamossa nykyisen Tampere-talon paikalla.Kun saatiin puolalaiselta ystäväkaupungilta lahjaksi kaksi leijojanpentua niin niille piti tehdä eläintarha. Onneksi se oli vain 1964-1972, sillä paikka oli kamala eläinten kannalta.

Merja kirjoitti...

Mulla on eläintarhafobia. En voi sietää sitä hajua ja katsella kun eläimet turhautuneina kiertää häkeissään.

Sen lisäksi en enää edes uskaltaisi mennä, sen jälkeen kun San Franciscossa karkasi se yksi tiikeri aitauksesta ja raateli pojan hengiltä. Tiedän, se oli vain huonoa sattumaa, mutta silti..

Poikasi on niiiin suloinen.

Satu kirjoitti...

Hieno tiikerivalokuva. Olen jo kertonutkin, että kissaeläimet ovat meillä erityissuosiossa.

anne-mari kirjoitti...

En tiennytkaan, etta Tampereella on ollut elaintarha. Tosin nakojaan (anonyymin kommentin perusteella) synnyin samana vuonna, kun se jo sulki ovensa. Kaikkea sita oppiikin kotikaupungistaan:) Liikennepuiston ja sorsapuiston muistan kylla. Mummon asui niin lahella sorsista, etta sinne kesalla kavelimme ja sain polskia lastenaltaassa koko paivan. Oi aikoja! Kiitos muistojen heratyksesta:)

violet kirjoitti...

Liivia: juuh, voit valistaa äitiäsi. Et ole uneksinut.
Isä kuvaa jonkun verran vielä. Suurimmaksi osaksi on kuvannut juttunsa 50-70 -luvuilla. Aina mustavalkoista. Näyttelyitä ollut jonkun verran, kuviaan on Tampere-aiheisissa kirjoissa (löytyy mm. Tampere-seurasta ja kirjakaupoista). Isä on kuvannut lähinnä vanhaa Amuria ja Pispalaa, mutta ihan kauhean paljon muutakin;-)

Sooloilija: Meillä toinen on paljon leikkinyt kissaa ja muita eläimiä, toinen ei taas halua "esittää mitään".

Sirpa: kuva on otettu niin läheltä häkkiä ettei sitä näy.

papi: tiikereiden tassut ovatkin upeita. Hassua miten tavallset maatiaiskissatkin asettelevat itsensä kuin isot kissaeläimet.
Kyllä, Pyynikillä on ollut autokisat, isällä on niistäkin paljon kuvia. Ja motocross-rata oli siellä alhaalla.

Anonyymi: ju, ei ollut varmaan paratiisi eläimille se paikka. Minä muistan sieltä lähinnä karhut.

Merja: kerroin pojalle kommenttisi hänestä ja hän alkoi myhäillä hassusti.

Tanja kirjoitti...

Kissaihminen en tunnusta olevani. Olen ehdottomasti, jos tällaisia kategorisointeja lähden harrastamaan, koiraihminen :) Mutta ei se onneksi estä minua ihastelemesta kissojen kauneutta ja notkeutta.

Kun olin noin kahdentoista vanha meillä oli sellainen pieni poika
(5v.) väliaikaissijoituksessa noin vuoden ajan. Hän ei suostunut kutsumaan minua nimeltä, vaan sanoi minua aina kissaksi, muita perheenjäseniä hän kyllä kutsui ihan oikeilla nimillä. Se oli aika hämmentävää ja jopa ahdistavaakin. Koskaan emme saaneet tietää, miksi minä sain tällaisen "nimen".

violet kirjoitti...

Tanja: onpa tosi mielenkiintoinen juttu tuo poika. Ymmärrän ihmetyksesi ja jopa ahdistuksesi varsinkin kun et tunne olevasi "kissaihmisiä".

Muistaako ihmiset muuten sen elokuvan Cat People, jossa oli Bowien musiikki ja Natasha Kinski näytteli? Se oli musta silloin aikoinaan niiiiiin salaperäinen leffa;-)

Puisto kirjoitti...

Muistan sen leffan hyvin, Natasia Kinski oli mielestäni maailman kaunein nainen ja parasta elokuvassa oli lopun tunnusbiisi, joka oli pakko kuunnella loppuun asti leffateatterissa.

Elokuva oli jo silloin mielestäni aika köyhä, mutta tykkäsin Natasiasta (miten se nimi kirjoitetaan oikein?) ja tietysti Bowien musiikista.

Oletko nähnyt Tess elokuvan? Olin lukenut kirjan ja elokuvan katsoin silloin mielenkiinnolla. Olihan se täynnä kaunista katseltavaa, mutta mielestäni vähän jopa häiritsevästi Polanski kuvaa nuorta Natasiaa. Mutta eikös hän ollut Polanskin tyttöystävä?

pikkujutut kirjoitti...

Hieno kuva tuo isäsi ottama.

En ole missään eläintarhassa nähnyt niin huonosti kohdeltuja eläimiä kuin täällä meillä. Apinalle annettiin käteen tupakka, karhu herätettiin suihkulla ja tiikeriä härnättiin kepillä.. Lapset olivat järkyttyneitä sen reissun jälkeen, kuten myös minä.

violet kirjoitti...

Papi: olen nähnyt Tess -elokuvan. Entä oletko sinä nähnyt Marian rakastajat? Myös Kinski elokuva.

Pikkujutut: herra siunaa mikä zoo teillä. onneksi en ole lähellä, saisin raivarin.

Puisto kirjoitti...

Juu olen nähnyt tuonkin elokuvan, oli aika surullinen jos oikein muistan. Mitähän se Nastasia nykyisin tekee, en ole minä ainakaan hänestä kuullut mitään vuosiin.