keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Kaikenlaista valaistumista

Ostin hiljan dvd:nä tämän loistavan elokuvan. Aika monta yhtä loistavaa jäi vielä hyllyyn odottamaan. Ehkä ostan pikkuhiljaa kaikki Chaplinen elokuvat. Mielenkiintoista minusta miten nämä saavat lapset aivan hiljaisiksi. Ovat varmaan erikoisia nykypäivän lapsille kaiken mölyn ja idioottimaisen kohelluksen rinnalla. Tämä Kaupungin valot on kyllä ihan huippu. Toinen on sitten Modern times, jossa on se ihana musiikkikin.


Mietin kaipaako pikkuveli isoveljeä. Eilen halusi ainakin tuoda veljen peiton olohuoneen lattialle. Makasi sen päällä, kietoi sen ympärilleen. Yöllä nukkui sen alla. Aamulla kysyi "onkohan O:lla kivaa siellä...?".


Hän harrastaa myös minulle tuntemattomasta syystä tällaisia asentoja:



Ei ole aavistustakaan mistä poika on oppinut liikkeitä ja asentoja, jotka ovat kuin sekoitus joogaa, japanilaisia itsepuolustus- ja taistelulajeja ja...lapsen riemua liikkeestä itsestään. Kohta hän varmaan siirtää esineitä ajatuksen voimalla. Nyt hän jo kertoo matkoistaan Kiinaan, melkein päivittäin. Nauroin eilisiltana niin etten ollut saada sitä loppumaan. Onneksi.

20 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Chaplinin elokuvat voisi tosiaankin ostaa dvd:nä. Olen oikein opettamalla opettanut lapsilleni, että kuka oli Charlie Chaplin. Pitkiin aikoihin ei ole tullut tv:stäkään yhtään Chaplinin elokuvaa. Kaupungin valot saa kyllä kyynelehtimään!

Sisarukset jännällä tavalla viestittävät ikävästään jos toinen on pois..Meillä sama juttu, puhutaan tyyliin: "mitähän se tekee nyt siellä"..

Ja jännä huomio; minunkin tyttäret istuvat usein lootusasennossa, vaikka lähipiirissä kukaan ei harrasta joogaa.

Liivia kirjoitti...

Voi pientä poikaa, hurmaava persoona!

Meillä on siskopuoli jota näkee pari kertaa vuodessa, hyvin lyhyen aikaa. Aina silloin tyttö on kuin liimautunut isoon siskoonsa, ihan ekstaasissa.
Mutta kun sisko ei ole läsnä, häntä ei ole. Ei saa sanallakaan mainita edes nimeä, lapsi laittaa kädet korvilleen ja vapisee ja huutaa "ei saa puhua". Tulee niin surku, varsinkin kun en itse asialle mitään voi.

Lea kirjoitti...

Oi, onko Kaupungin Valot juuri se, missä pariskunta jää yöksi isoon tavarataloon? Olen aina halunnut tehdä saman, hyppiä sängyissä ja ajella ostoskärryillä, kokeilla hienoja vaatteita jne niin ettei kukaan ole näkemässä... Toinen vastaava haave olisi jäädä "vangiksi" teatterin puvustamoon... Eipä taida ihan toteutua, heh. Chaplin on kyllä huippu!

inkivääri kirjoitti...

Voi pikkuveljeä. Ja jooga-asento on vallan mainio :)
Häpeäkseni tunnustan, ettei Chaplinit ole minulle tuttuja. Pieniä pätkiä sieltä täältä, mutta kokonaan en ole katsonut mitään. Pitäisi varmaan korjata tämä(kin) aukko sivistyksessä.

Papi kirjoitti...

Eikös hän on se sama, joka puhuu myös 'kiinaa'? On muuten huisin isot jalat (jalkaterät) pojallasi, taitaa kasvaa pitkäksi.

Chaplinit ovat kyllä mainioita ja muutenkin vanhoissa leffoissa on jotain taikaa.

Tuuli kirjoitti...

Zen-mestari, selkeästi.

Anne kirjoitti...

Täällä yksi vannoutunut Chaplin-fani! :) Jos Chaplin kiinnostaa yleisemminkin, suosittelen myös katsottavaksi Chaplinin elämästä tehdyn elokuvan "Chaplin" (1992), jossa pääosassa Robert Downey Jr.

--KATA-- kirjoitti...

Teillä on kotona guru-joogi!!!

tiuku kirjoitti...

Ihana poika sinulla! Tuntuu olevan hurjan kekseliäs.
Ja vaikkei ehkä ole ihan (kai?) oikein olla iloinen jos lapsi kaipaa sisaruksiaan, mutta minulle siitä tulee siinä mielessä turvallinen olo. Että ainakin siis pitävät kovasti toisistaan.Eikä kasvatus ole mennyt aivan metsään. Minulla kun on kaksoset tuo erottamattomuus juttu on vielä ehkä enemmän ollut pinnassa ja mietinnässä.Olen erehtynyt katsomaan muutaman riipaisevan elokuvan aiheesta, en suosittele tuli niin kamalan paha mieli.

Vielä noista lootusasennoista yms. Itsekkin tykkään, sopivasti venyttää ja näyttää huisin hienolta, ja on niin teatraalista kun ei oikeasti osaa. Tanssiva buddha on yksi minun suosikeistani...

Killisilmä kirjoitti...

Chaplin-elokuvat ovat varmasti lapsille mieluisaa katsottavaa. Ainakin itse pidin niistä lapsena kovasti. En muistaakseni ole esim. tuota ostamaasi elokuvaa lapsuuden jälkeen nähnytkään. Elokuvat ovatkin mielessäni sekaisena sykkyränä; en muista juonia jne. Yksi kohtaus on kyllä kirkkaasti mielessä: se Kultakuumeen pätkä, jossa maistellaan kenkää, ei unohdu!

Teidän joogaava Marco Polo on söpö!

violet kirjoitti...

Sooloilija: Noita filmejä oli yhdessä marketissa aivan nauruhintaan. ostan kyllä lisää, son varma.

Liivia: Niin, ei voi tehdä tuossa tilanteessa oikein mitään kun surkuilla mielessään.

Lea:tää on se missä on se sokea kukkienmyyjä....

Inkivääri: en nyt mistään aukosta tiedä eikä niistä kaikki tykkää edes, mutta onhan noi Chaplin -filmit aiak klassikoita.

Papi: juu, puhuu kiinaa minkä ehtii. kai noista molemmista tulee pitkiä. Johtunee sitten vaan pitkästä ja komeasta äidistään, kröhöm.

Tuuli: mun pitäisi ottaa hänen zen-asenteestaan mallia.

Anne: olen nähnyt ja hyvä oli!

kata: j oo, aletaan kohta antaan naapuruston kersoille tunteja.

Tiuku: hyvilläni minäkin olen että poika tuntuu kaipaavan veljeä. ovat niin tappelevaisia keskenään että olen luullut että melkein toivovat oikeesti toisen hemmettiin....

Killisilmä: Eikös Ohukaisessa ja Paksukaisessa sitä kenkää syöty?Vai söikö ne vaan hattua???
Tai voihan se olla että Chaplinkin on syönyt;-)

Killisilmä kirjoitti...

Joo, kyllä se nälkäinen kulkuriressukka siinä Kultakuumeessa (The Gold Rush) kenkänsä popsii :) Löysin wikipediasta todisteet. Siellä kerrottiin myös juttu, jonka olen kuullut joskus ennenkin: Sitä kengänsyöntikohtausta kuvattiin kolme päivää, ja kun se syötävänä oleva kenkä (tai ne, kuinka monta niitä nyt sitten mahtoikaan olla) oli lakritsasta tehty, ehti Chaplin ahtaa itseensä niin paljon lakua, että sai insuliinishokin.

Sanni kirjoitti...

Pienet pojat ovat ihmeellisiä, kummallisia, naurattavia ja itkettäviä, hellyyttäviä. Äsken ulkona omani sanoi olevansa Mäkelän Antti?? ja tulleensa auttamaan minua kivensiirtohommissa. Antilla oli mukanaan myös taivaan puhkasija( pitkä keppi). Aika erikoista. Sanottakoon nyt, ettei A. Mäkelä ole tuttu mies ollenkaan.

Pelargoniasi on kiehtovan näköinen. Minua alkoi mummuttaa viime kesänä :)

Tänään postilaatikossani oli kenkiä. Huvitti, kun koko tilaus oli tungettu postilaatikkoon. Kaikki kengät sopivat ja olivat oikein ihkuja tietenkin! Miten helppoa shoppailu onkaan. Voi vaan sanoa käyneensä Ranskassa kenkäostoksilla.

Eeva kirjoitti...

Sanni ja Violet, käykö sama koko kuin normaalisti Suomessa? Josko minäkin innostuisin kokeilemaan.

Sanni kirjoitti...

Juu, 39 vaikutti olevan ihan 39. Sitä minäkin jännitin. La Redoute olis siis se kauppa. www.laredoute.fr

violet kirjoitti...

Sanni: mietin juuri tänään (kun omilla tossuillani kävelin;-)) että oletkohan jo saanut ne..Saako kysyä paljonko se toimitus Suomeen oli? Tai mitä tuli siis kokonaishinnaksi?

Hyvä että kokokin oli ok!

Sanni kirjoitti...

Niin, arvaa vaan kävinkö jo silmäilemässä valikoimaa uudestaan? Minun ymmärtääkseni toimituskulut olivat 5 euroa, eli aika edullista.

Lea kirjoitti...

Voi äly, aina mä sotken nää leffat keskenään! Näköjään liian monta vuotta sitten viimeksi nähty! :)

Vilijonkka kirjoitti...

Kyllä meille yksi kekseliäs poika visiitille mahtuu, kivaa! Taitaa olla hengenheimolainen keskimmäiseni kanssa, joka on jatkuvasti kuin toisella planeetalla, viimeisimmäksi Pikku Prinssin luona.

Chaplinit ovat herkkua. Meiltäkin löytyy muutama ja tosiaan lapsetkin tykkäävät.

Eeva kirjoitti...

Kiitos, Sanni:))