tiistai 15. huhtikuuta 2008

Tiistain niitä näitä

Minullakin on sitten pelargonia. Onko lähtölaskenta nyt alkanut? Mies ilkkuu että noita on vain mummuilla. Kansainvälinen ilmiö, siis! Mutta mummuilla ei ole tämän värisiä, minä sanoin.

Mites tätä nys sitte hoiretaan???

Uusi lehti on tullut! Côté Sud, Côté Ouest ja Côté Est ovat saaneet uuden kaverin, Côté Paris -lehden. Se keskittyy tietysti siis...no siihen itteensä.

Ensimmäisen numeron kantta koristi ei-niin-kovin-yllätyksellisesti Eiffel-torni ja muutenkin aika tyypillinen ja stereotyyppinen pariisilaismaisema, mutta lehden sisäsivut olivat onneksi muutakin. Olen selannut vasta pari kertaa, lukenut vasta aivan hiukan. Tuntuu hyvältä ostokselta. Vastine kuudelle eurolle, ehdottomasti. Seuraava numero tulee lokakuussa. Nettisivuilta voi tutkia noita kaikkia lehtiä lähemmin.


Kävin eilen Emmaus-tyyppisellä kirpputorilla. Ostin mielestäni kauniita, vanhoja postikortteja, jotka ovat aitoja valokuvia. Kaksikymmentä senttiä kappale.


Ostin pojille myös täysin uutta vastaavat kaulunpaidat 1,50 € kpl.



Entä mitä muuta?
Koulun nettisivuille oli eilen tullut uutinen että lasten bussi oli mennyt turvallisesti perille asti leirikeskukseen (huh huokaus...) ja että eilinen käytettiin lähinnä omien tavaroiden purkamiseen vaatekaappeihin. Lisää uutisia on luvattu tänään puoliltapäivin.

Entä minä itse?
Jotenkin hidas, hajamielinen ja poissaoleva. Olisko tuo sää? Aamulla jo heräsin tuttuun sateenropinaan, eikä se ole paras aloitus. Yritän tarttua johonkin, hiukan kaikkeen, mutta ei oikein onnistu. Jos aloittaisi poikien huoneen superraivauksella. Siinä olisi sitä työsarkaa ainakin ja näkisi heti kättensä työn tuloksen. Siitähän minä olen sanonut pitäväni...

17 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Tänään just tuli radiouutisissa, että masennuksen yksi syy on se että nykyään tehdään töitä, missä harvoin näkee omien kättensä työn tuloksen.

Mutta mitä kortteja, ihania! Olisin ostanut myös pois.

Ja tommosen Paris-uutuuden haluan tietysti kanssa, jatkot myös. Pitääpä tehdä asiaa Akateemiseen, saavat luvan ottaa myyntiin elleivät ole vielä ottaneet. Minun suuren suuni ansioita on moni lehti ilmaantunut Tampereenkin Akateemisen valikoimiin. Kun toivoo, niin yleensä ne toteuttavat. Sikäli hyvä kauppa.
Samoin tänne peräkyläänkin tulee Ärrälle nykyään ulkomaalaisia lehtiä kun olen käynyt toivomassa, ja hyvin näköjään tekevät kauppansa. Aina sitä ajatellaan, että tuppukylissä luetaan vain Kotiliettä ja Seuraa. Täällä jos missä tarvitsee Suuren Maailman tuulia.

Liivia kirjoitti...

Ai niin, ja ihmettelin ja ihalin mummukukkaasi! En ole ennen noin kaunista pelakuuta nähnytkään.
Olen ollut näiden mummokukkien kannattaja jo kauan. Ostin juuri haaleanvaaleanpunaisen, kun entisen tapoin.

isoinpapu kirjoitti...

Työn tuloksen näkemisestä: Ihan totta. Sen takia minäkin varmaan puuahailen niin paljon käsitöitä jne, koska täällä edes suursiivouksen mainingit eivät jaksa kauas kantaa, ja oman tekemisen jälki katoaa niin nopeasti.

Mummokukissa on oikeanlaista nöyryyden tuntua ilman mitään katkeruutta tai alistuneisuutta kuitenkaan. Sellaista pientä suuruutta. Mun mielestä.

Mä ihailen noita paitoja myös. Hyvä löytö.

violet kirjoitti...

..ja kortteja jäi pinokaupalla.
Voin joskus ostaa kokoelman ja pistää tulemaan pari kipaletta.

Aivan totta, Akateeminen auttaa jos vaan joku kysyy. Yleensä ihmiset vaan tyytyy siihen ja sanoo että ai ei sitten.

Eihän lehdet tee kauppaa ellei niitä ole edes tarjolla. Samalla systeemillä hommasi yksi Suomi-neito aikoinaan Hesarin yhteen lehtikioskiin Haagissa. Myyjä oli miettiny että ottaisko, mutta alueella asui paljon suomalaisia ja lehdet meni aina.

Minustakin toi pelakuu on fiinin värinen. Mutta en tiedä kauanko noi kukat tuossa roikkuvat. Olen aika killer mitä kukkiin tulee.

violet kirjoitti...

Isoinpapu: juuh, noi paidat on siis aivan kuin uudet - paitsi hinta.
Kyllä noilla painaa kevään koulussa.

Killisilmä kirjoitti...

Kaipa pelargonian lumovoima osin perustuukin juuri siihen, että niitä ennen kasvattivat mummut. Mummuja ja heidän kukkiaan rakastetaan. Onhan tuossa kukassa muutakin viehätysvoimaa yllin kyllin. Sinun pelakuusi on erikoisen värinen; näyttäisi sopivan sinulle justiinsa.

Työn tuloksen näkeminen on hyvin tärkeä juttu. Moni käsityöntekijä on varmasti havainnut tämän todeksi. Pitäisi perehtyä tarkemmin tähän asiaan: Miten käsin tekeminen & tuloksen näkeminen oikeastaan vaikuttaa ihmismieleen? Olen kuullut jopa sellaista, että pikkutarkka takeminen on tunnettu kivunhallintamenetelmä.

pikkujutut kirjoitti...

Lasten koulureitin varrella kasvaa pelakuu-pensas, siis todella. Jahka tässä toivutaan ja reitille palataan, nappaan kuvan.

Löysin taannoin samanmoisia korttivalokuvia Libanonista.Ostin pois. Tänään postissa rohmusimme vanhoja postimerkkejä.

PS: Maailman rumin ja 3 kertaa avattu ja teipattu paketti on siis lähtenyt tänään.Toivottavasti pääsee perille sisältöineen.

violet kirjoitti...

Killisilmä: ei sillä että karsastaisin muunkaan värisiä kukkia mutta kun sai valita niin käsi hakeutui heti ottamaan tämän lilan.

Jos nyt ajattelen käsillätekemistä (muttei siis mitään siivoamista!) niin minun mielialaani vaikuttaa ainakin ihan suoraan olenko mielestäni "onnistunut" esim. jonkun kuvan/taulun kanssa. Voin omahyväisesti miettiä että miten osasinkaan noin kivan tehdä - toisaalta voin olla aivan allapäin kun ei vaan onnistu, ei luonnistu.

Ja mitä tulee käsillätehtävään mihin tahansa työhön, niin minä saan riemua kyllä siitä, että joku homma tuli tehtyä.On oikein hyväksi mielellekin olla välillä terveellä ja luonnollisella tavalla väsynyt siitä, että on tehnyt ruumillista työtä.

Pikkujutut: ..ja sitten ne tietysti vielä avaa sen paketin jossakin vaiheessa....;-) Kyllä se tulee, uskotaan siihen. Ja juu, odotan valokuvaa pelakuupensaasta!

tiuku kirjoitti...

Ihan alkuun todettakoon, että minä ainakin pidän Pelargoneista juuri siksi että ne ovat mummo kukkia. Vaatimattomia ja kauniita, niihin tiivistyy monia tunnelmia ja unelmia. Toivon että kun itse olen vanha minäkin olisin samanlainen kuin nuo kukat. Suosikkini on varmaan se vaaleanpunainen/ punainen, olen tylsä. Lilanakin kukka toimii kivasti.
Käsillä tekeminen on minulle myös tärkeää, johonkin kadotin sen vuosiksi,nyt se on palannut oikein voimissaan ja saanut monia uusia muotoja. Toivon että saisin välitettyä samaa lapsilleni. Joista toinen tällä hetkellä parkuu kurkku suorana, mentävä!

Merja kirjoitti...

Voi Violet. Mulla olis sata ja tuhat ideaa tommosille korteille!

Tehtäiskö vaihto: hakisit mulle noita kortteja ja minä lähettäisin sinulle täältä jotain mieluista. Ihan mitä haluat!

Mulla oli just tänään mielessä uusi projekti ja ajattelin että se tarttis semmosia vanhoja mv-kortteja joissa näkyy kaupunkimaisemia. Mulla kun on semmoisia vain Oulusta..

Solveig kirjoitti...

Voi että mäkin huolehdin tuon esikoisen kanssa. Mutta eskarityttö menee siinä sivussa, kun muistaa kaiken ja hoitaa asiansa ja pärjää. Ja sitten se kumminkin käy isona terapiassa. Hohhoijaa.

Mutta, minäkin olen poikien huonetta raivannut, ja pyykkivuorta. Siinä näkee kättensä jäljen, tosiaan. Mutta ei se tuota samaa tyydytystä kuin mieluisammat käsityöt.

"M'man" kirjoitti...

Vilkaisehan tamanpaivasta postaustani. ;o)

Matroskin kirjoitti...

Ei se mistään sateesta johdu se hitaus, dementiaa se on. Pelakuu vahvistaa mummoutumisen. Nyt äkkiä sudokuita tekemään.

Löytösi ovat kivoja, varsinkin kortit. Onneksi on vielä halpojakin kirppiksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mummopelakuiden lisäksi on olemassa TUOKSUpelakuita ja niiden kautta itse tajusin mikä idea pelakuissa voi olla... sanoinkuvaamattoman ihana tuoksu aika ikävännäköisessä kasvissa:) mutta kyllä näyttääkin heti erilaiselta kun sen on haistellut. Kumma juttu. K.K

Vilijonkka kirjoitti...

No sittenhän minä olen mummoutunut jo kahdeksan vuotta sitten, jos se kukista on kiinni! Pelakuut ovat suosikkejani. Kukkivat taatusti koko kesän, ovat joustavia kastelun suhteen, talvehtivt jollain verannantyppisellä, keväällä malttavat tuskin odottaa päästäkseen jälleen kukillaan ilahduttamaan. Parisissa mulla ne kukkivat itäpartsilla läpi vuoden!

Tykkäävät jatkuvasta kastelusta, jopa päivittäin jos ovat auringossa. Mutta pärjäävät varjoisammassa kohdassa huomattavasti vähemmälläkin (kerran viikossa), mutta varjossa kukkivat tietty niukemmin.

Juuri tuollaisia pelakuita mulla oli joskus Suomessa ja ne oli jotenkin hankalia, eivät koskaan kukkineet yhtä runsaasti kuin sellaiset tavalliset vaalealehtiset tapaukset.

violet kirjoitti...

Vilijonkka: no minähän sanoin, tämän värinen oli jotenkin ihan kuin "mun kukka". Vielä kun sanot että tän väriset on hiukan "hankalia"...niin täähän on JUSTIIN mun kukka;-)

tanja kirjoitti...

Korttilöydöt ihastuttavat! Pelarginiaa täytyy lannoittaa kukinta-aikana säännöllisesti ja ruukku ei saa olla liian iso, muuten se kasvattaa juuria ja voimaa ei jää kukintaan. Mutta sinun ruukkusi näyttää hyvän kokoiselta.

Minulla on tänään juuri tuollainen hajamielinen ja harmaa päivä. Edes aamulenkki ei selvittänyt päätä. Töihin pitäisi olla lähdössä, mutta päässä vaan humisee ja väsyttää ja laiskottaa. Mulla on inha lääkitys, joka otetaan kerran viikossa illalla ja sen jälkeisenä aamuna on aina jotenkin hutera olo.

Toivottavasti sinun keskiviikkosi on virkeämpi ja innostavampi!