tiistai 8. huhtikuuta 2008

Pientä

Minun ei tavallisesti tarvitse aamulla lähteä yhtään mihinkään. Siksi minulla ei oikein ole totuudenmukaista käsitystä siitä, miltä kaduilla näyttää kahdeksan, yhdeksän aikoihin. Tänään kun mies on aamupäivän kotona lähdin postittamaan salaperäiset laatikot Sarille Pariisiin.

Ja kappas! Kaikki olivat jo liikkeellä; töihinkiiruhtajat, kouluunvietävät, mummut ja papat, pummit, kadunlakaisijat, pikkukauppojen omistajat...poliisit, kissat ja koirat. Niinpä niin ja totta kai - minä en vain ollut tullut ajatelleeksi!

Minusta on ihanaa kun kaduilla on ihmisiä. Tänään (varmaan tuon sinisen taivaan ja auringon takia) tuntui että vastaantulijat poikkeuksetta hymyilivät. Vai vastasivatko he omaan hymyyni? Sitähän sattuu. Hymy tarttuu. Ja neljä täysin tuntematonta toivotti minulle hyvää päivää. Pakkohan siitä on hyvä tulla!

Postissa autoin nuorta äitiä rattaineen, leipomossa jätin huomioimatta aavistuksen verran etuilevan rouvan, senkun hymyilin leveästi ja ostin kotiin kuumat croissantit ja kotona kaadoin kuppiin miehen keittämää kahvia.

Antakaa minun naivisti nauttia pienestä. Siitä se isompi kuitenkin koostuu.


17 kommenttia:

aino kirjoitti...

alkoi hymyilyttämään kun luin :)

violet kirjoitti...

AIno; sitten kirjoitukseni täytti toiveeni. Nämä ovien aukaisut, tuntemattomille hymyilyt ja sellainen ovat niitä "Amélie" -tekoja joista itsekin juuri kirjoitit. Ei niihin aina taivu mutta silloin kun on sillä päällä niin huomaa hyvien, pienten tekojen tulevan tuplana takaisin. Tuolla aamuisella pikapyrähdykselläni olin siinä vireessä, että olisin voinut heittää lantin joka pummille ja halata postimiestä, mutta pummit eivät olleet "töissä" vielä, ja postikin tulee myöhemmin;-)

Merja kirjoitti...

Mieheni puhuu jatkuvasti karmasta. Vaikkemme siis todellakaan mitään uskonnollista periaatetta noudatakaan. Sellaista karmaa vaan että yleisen pienen hyvän levittäminen paitsi tekee itselle hyvän mielen, saattaa johdattaa laajempaankin positiivisuuden aaltoon ja ehkä pongahtaa omaankin suuntaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Esimerkiksi jos meillä jää pysäköintiaikaa lippuun kun lähdemme pois kaupungista, jätämme lipun automaattiin seuraavalle asioijalle.

Nämä tämän päivän tekosi ovat minusta juuri sitä hyvää karmaa.

Solveig kirjoitti...

"Minäpä elän siitä, /mikä ei muille riitä." (Tunnuslauseeni)

Kiva viesti, kiitos. Ja Ihanaa päivää sinulle. Tai onhan se jo ihana!

17 neliötä kirjoitti...

Tulipa hyvä mieli, kun luin postaustasi :) Joskus olin postissa kiireapulaisena töissä, ja lähdin bussille ennen kuutta. Olin ihan järkyttynyt siitä, miten paljon ihmisiä on liikkeellä silloin, kuin itse en tiedä päivästä vielä mitään.

Liivia kirjoitti...

Minäkin sain hyvän tuulen, tai siis vielä paremman.
Ensin pitää osata nauttia pienistä asioista, että osaa nauttia isoista. Tai jollei osaa nauttia pienistä asioista, ei osaa nauttia elämästä. Olipa mahtavaa tiistaiaamufilosofointia...

isoinpapu kirjoitti...

Ihananasti kirjoitit. Ihana päivä. Täällä hymyilen.

Pienestä kasvaa järkäleitä. Kannatan pieniä asioita.

Croissanttia alkoi kyllä tehdä ihan hillittömästi mieli. Voi että, sellaista lämmintä juuri, joka ehtii kotimatkalla sotkea paperipussin rasvaiseksi vähän. ah...

Melita kirjoitti...

Eikö sanotakin että aamu on iltaa viisaampi vai menikö se toistepäin?
Seuraavaksi voisit ehkä katsastaa miltä maailma näyttää klo 6.30 Olen aina halunut kertoa tästä ja nyt näen tilaisuuteni tulleen.Olin joku vuosi sitten Pekingissä ja tupakointia piti mennä ulos kadulle harrastamaan eli kun heräsin kuudelta puin vain jotain päälleni ja lähdin kadulle siis yhdelle tupakalle.Pankin edustalla noin 120 vuotias mies teki aamutaichiharjoituksiaan ja sumuisessa(saasteisessa?)viileässä aamussa tuhansia mustapukuisia pyöräilijöitä ajoi ohi vihreäteehillopurkkeineen.Siitä kaikesta niin huumaantuneena en ollenkaan huomannut ajankulua ja 2 tuntia vierähti.En tiedä ketä kiinnostaa mutta sanasta aamu kaupungissa tulee aina tämä muisto mieleen...

Killisilmä kirjoitti...

Kiitos tästä aamuretken kuvauksesta. On mukavaa ajatella hetki Brysselin katuja.

Tässä kirjoituksessasi tiivistyy blogien taika: Kun pienet hyvät asiat jaetaan kokijalta/kertojalta lukijoille, niistä tulee suuria hyviä asioita.

Pia K kirjoitti...

Poikkesin vain kertomaan, että tahdon antaa sinulle tunnustuksen, jonka löydät blogistani http://piakoo.vuodatus.net/blog/1233859.

Olen ollut pitkään poissa näistä ympyröistä, mutta kun aikaa taas riittää, sinun blogejasi tahdon seurata, sekä tätä että Violetia.

Anioni kirjoitti...

Kivoja huomioita olet jälleen tehnyt. Mutta minusta nuo hyvän mielen tuovat asiat eivät ole 'vain' pieniä iloja, vaan juuri niitä pitkään mielessä pysyviä, joista tulee suuri ilo :)

pikkujutut kirjoitti...

Niinpä, aina kun tuon muistaisi..

Kuumat croissantit ja aamukahvi - nyt joutuu tekemään ylipitkän lenkin ja hakea omansa huomenaamulla.Tehdä arjesta vähän juhlaa.

pikkujutut kirjoitti...

Croissanteista haaveilin ja unohdin lisätä tekstiin

pienet ilot- suurempi onni..sen kun aina siis muistaisi.

Vilijonkka kirjoitti...

Juu, se on hauskaa kun pääsee uuteen aikaan liikenteeseen. Metrossa ovat eri tyypit, kaupassa ja kaduilla samaten.

Tuo etuilun nieleminen on vaikeaa, mutta siihen lienee tottuminen, sillä täkäläiset eivät osaa jonottaa laisinkaan, sen kun menevät mistä huvittaa. Pätee myös liikenteessä.

Toivotan lisää nautinnollisia kahvihetkiä miehesi kanssa. Vieläkös hän tekee puolta päivää? Kuinka voi?

violet kirjoitti...

Merja: Miehesin on oikeassa. Ja itsestään selvästi pysäköintiaika annetaan eteenpäin tai vuoronumero toiselle, jos lähteekin kesken itse pois. Sen sellaista kaikkea.

Solveig: En ole ennen kuullut tuota tunnuslausettasi mutta se on täyttä asiaa. Kaunis ajatus.

17neliötä: niin, minulla on vielä kokematta tosi aikainen lähtö. Nythän oli jo kello 9! Vaan viime lauantaina kun lähdin Hollantiin suomalaisen naisen päiville ja seisoin tuossa metroa odottamassa klo 6.30 niin mietin että miten metrotkin ovat silloin jo niin täynnä. Ei ollut kyse mistään aamun ensimmäisistä jotka kuljettajat yön viimeisiä kotiin. Ihan tavallista porukkaa, normaalikunnossa, puoli seitsemältä lauantaiaamuna menemässä....jonnekin.

Liivia: kyllä vaan, justiin noin.

Isoinpapu: niin sellaisia, joista on vain puolet jäljellä kun pääsee kotiin....

Melita: ei Pariisikaan ole hullumpi kuudelta sunnuntaiaamuna. Kuin omistaisi koko kaupungin!

Killisilmä: tervetuloa kyytiin toistekin. Mukavaa jos lukijoille välittyy sitä mitä toivoinkin.

PiaK: kiitän tunnustuksesta! Olen tylsä tyyppi ja saattaa olla etten pane eteenpäin vaikka ansiokkaita blogeja on pilvin pimein. Mutta olen joka tapauksessa kiitollinen että ajattelit.

Anioni: toisen pieni on toisen suuri - olisko se niin;-)?

Pikkujutut: juu, kurvaat ekstraa että saat pullapussin kouraan!

Vilijonkka: mies on normaalisti töissä, on nyt vaan ollut puolia päiviä aika paljon kotona kun on ollut edelleen niin paljon kaikkkia tutkimuksia ja lääkärikäyntejä.
Verenpaine on edelleen korkea mutta kahdella päivittäisellä lääkkeellä pysyy tasolla joka ei ole hengenvaarallinen. Kolesterolia yritetään alas ensin elämäntapamuutoksilla, ellei ala aika pikaiseen toimia niin sitten lääkityksellä. Kolmen viikon kuluttua tehdään 24 tunnin monitorointi verenpaineesta, eli sitä mitataaan koko vuorokauden ja eletään normaalisti.
Mies on laihtunut jo muutaman viikon sisällä niin että sen näkee naamasta, vaikkei hänellä ylipainoa varsinaisesti ollutkaan. Syömisten muuttaminen on kuitenkin saanut tuon aikaan ja kyllähän se kivalta näyttääkin;-)

EMMIE kirjoitti...

Sait minutkin nauramaan tekstilläsi :) Itsekin tykkään tehdä pieniä hyviä tekoja ja auttaa ihmisiä. Suomessa tosin vieraalle hymyileminen tai muutaman sanan sanominen saa yleensä aikaan vain kummeksuvia katseita....

Vilijonkka kirjoitti...

Hyvä!