perjantai 30. toukokuuta 2008

Loppuis jo

Sää on ollut pari päivää aika erikoinen. Paiskaa välillä vettä runsaalla kädellä, mutta on lämmin. Sellainen kostea kuuma. Sunnuntaiksi ja maanantaiksi lupaavat vielä lämpöisempää, liki kolmeakymmentä astetta. Tuntuu että tarvittaisiin ukkosta. Tuntuu että kohta räjähtää tämä painostava ilma. Odotan ukkosta.

Päiväaskareihin kuuluu nyt siis myös rännien avaaminen silloin tällöin.
Kaikkea paskaa sitä lentääkin ne tukkimaan.
Silloin ikkunan eteen muodostuu pieniä uima-altaita. Voisin uittaa niissä Playmobil-ukkoja.
(Sen teenkin, muuten.)


Posti toi eilen avaimet taloon, jonka vuokrasimme heinäkuun yhdelle viikolle.
Avaimet lomaan. Avaimet aurinkoon.
Vaan vielä saa odottaa ja huutaa tekemättömistä läksyistä kuukauden verran. Vielä saa kulkea bussilla ees taas koululaukkuja kantaen, vielä saa aamulla herättää ja illalla nukuttaa.
Vielä saa sammua itse kirja naamalle kuin olisi maratonin juossut. (Mitä minä siitäkin muka tiedän?).


Sain eilen laboratoriokokeitteni tulokset.
Mies alkoi huolestua minun terveydestäni (!!!) ja pyysi lääkärillä käydessään lähetteen myös minulle mennä verikokeisiin. Lääkäri tuntee minut ennestään, ja pyysi labran tutkimaan perushemoglobinijuttujen lisäksi mm. kilpirauhasen toimintaan liittyviä juttuja ja kolesterolit.

Kaikki on kunnossa. Tulokset ovat oikein hyvät.
En saakaan syyttää väsymyksestä "huonoa verta".
Pitää keksiä uusi selitys - tai nukkua enemmän.



Kaikki kukat ovat terassilla ja siellä sataa. Siksi kuvasin teille viikonlopun toivotukseksi esikoiseni kaktuksen. Onneksi loppuu tämä viikko. Tämä on ollut jotenkin...ihmeellinen.

8 kommenttia:

pikkujutut kirjoitti...

No, jopas -Nyt on menty viikko samoilla fiilareilla.Huokaisin jo eilen että onneksi huomenna on perjantai. Ihan ihmeellistä on ollut ja kiitos ei, tälläisiä viikkoja ei tarvita liian usein.

Meilläkin jatkuu koulut vielä kuukauden mutta nyt on jo aivan liian kuuma, joten tuskien taival on edessä, kun entisestään lämpenee.Aamulla parvkkeiden ovet aukaisemin puhaltaa sisälle kuumaa ja kosteaa.Ukkosta tarvitaan täälläkin, satanut ei ole koko keväänä.
Minäkin kävin kesällä tutkimuksissa ja samat sanat, syy väsymykseen löytyy muualta kuin veriarvoista.

violet kirjoitti...

Ollaan sitten vaikka HENKISESTI VÄSYNEITÄ, olisko se hyvä?:-)

Viikkoni ei ole ollut mitenkään erityisen raskas. Esim. eilisen pitkästä yksinäisyydestä ja työrauhasta nautin aivan valtavasti. Ja sateenropina kattoon oli aivan jees.
Jotenkin merkilllinen viikko kuitenkin.Pään sisällä, nimenomaan.
Tuntuu etten ole muiden kanssa silloinkaan kun olen.
Mutta no.

pikkujutut kirjoitti...

Sopii, allekirjoitan tuon henkisesti väsyneen olotilan ja totta vieköön, omalla kohdalla tämän kevään jälkeen voi olla ihan todellinen diagnoosi.

Mutta kaikesta huolimatta mulla on superhyvä olotila muuten...siellä pään sisällä...(poistun nyt lopullisesti nolaamasta itseni..)

Margarita kirjoitti...

Nyt kyllä syytän säätä tästä oltilasta. Täällä Pariisin kupeessa on nimittäin ihan samanlaisia fiiliksiä ilmassa. Väsyttää, väsyttää niin. Ja ilma on tukalan painostava ja kostea, pyykitkään eivät meinaa kuivua, vaikka normaalisti täällä sisämaassa kuivuvat muutamassa tunnissa. Nyt tavittaisiin sellaista raikastavaa ja puhdistavaa ukkoskuuroa. Semmoinenkin itse asiassa oli tiistaiyönä, mutta ei se mitään helpotusta tähän trooppiseen säähän tuonut...

Melita kirjoitti...

Luin viime päivien päivityksiä sieltä täältä ja taas olet osunut naulan kantaan.Suuret luulot...läheltä liipaiseva aihe..nyt pitää mennä mutta toivon pääseväni blogisi pariin vielä viikonlopun aikana ja toivottavasti se ukkonen tulee.

violet kirjoitti...

Pikkujutut; nolaudutaan yhdessä;-)
Musta tuntuu että selitän ja selitän nykyään ihan liikaa.

Margarita: pyykit homehtuu täälläkin.
Ja vasta oli päiviä jolloin koneellinen kuivui ulkona kahdessa tunnissa. Mutta kyllä se siitä. Kunhan saatais kunnos UKKONEN.
Thor ja kaverit.

Melita:Palaa viikonloppuna, tervetuloa!

Sanni kirjoitti...

Mutta on sentään hymynaama rännin alimmassa pisararenkaassa, huomasitko :) Kivat kuvat.

Jotkut päivät ja viikotin voivat olla... no, ihmeellisiä ja ihmetyttäviä. Minullakin tämä viikko on ollut sellainen. Päivystän lastensuojelulaitosta, jonka yrittäjistä olen yksi ja todella viikot voivat olla ihmeellisiä ja päivystäjälle soitetut puhelut milloin mitäkin. Samoin ajattelen: loppuis jo tää viikko!!

Puutarha täällä kaipaisi juuri tuollaista sadetta. Ja minä kaipaisin lomaa. Mutta on sentään ihanaa, kun kesäyössä syreenin kukat ovat aivan aukeamaisillaan. Ulkona tuoksuu ihmeelliseltä.

violet kirjoitti...

Sanni: hyvänen aika, naama siinä tosiaan on ja oikein hymyileväinen. Kiitos kun näytit sen minulle! Omille kuvilleen on joskus aivan sokea.
.