sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Mattopyykillä

Lapsena Tampereella opin käymään mattopyykillä. Kävin "mattorannassa" (kuten lasten kesken ainakin sanottiin) lähinnä Mältinrannassa. (Tästä Tampereen kaupungin linkistä voi katsella tarkemmin matonpesupaikoista ennen ja nyt.) Vanhempieni kanssa muistan käyneeni Nalkalanrannassa ja Peltolammilla pesemässä. Minulle "ainut oikea" mattopyykkipaikka on sellainen, missä seistiin tynnissä. Mältinranta ja olivat ainakin sellaisia. Mältinrannan pesulaituri lopetettiin vuonna 2002. Nalkalanrantakin on lopetettu - myös ohi kulkevien ja runsaasti valokuvaavien turistien harmiksi!

Mältinrantaan pääsi lapsuudenaikaisesta kodistani vikkelästi pyörässä. Satakunnan katua hiukan alas, käännös Kuninkaankadulle ja se loppuun asti. Pyytelimme talon lasten kanssa naapureilta olisko mitään pestävää jos kotoa ei löytynyt enää mitään sopivan kokoista. Muistan meidän saaneen joskus pesupalkkaakin.

Pesuun käytettiin aina ehdottomasti juuriharjaa ja palamäntysaippuaa. Mattojen lisäksi muistan meidän pesseen ainakin farkkuja ja farkkutakkeja. Varmaan melkein mitä muutakin vaan, koska se oli yksinkertaisesti kivaa. Kodin isot räsymatot pestiin kerran kesässä (ainakin) kaikki, ja jätettiin ensin valumaan rantaan - joskus yöksikin, koska ei silloin ainakaan kukaan niitä pöllinyt - ja sitten tuotiin kuivina tai hiukan kosteina kotiin.

Olen useasti aikuisiällä kaivannut mäntysuovalla pestyjen mattojen tuoksua kotiini. Suomesta muuton jälkeen etenkin, sillä sitä kai kaipaa eniten mitä on vaikein saada...
On hyvä myös osata sopeutua eikä aina vain haikailla menneitten perään. Mäntysuopa on vaihtunut Marseille-saippuaan, ja olen oppinut nauttimaan sen vienosta tuoksusta ihan yhtä paljon. Marseille-saippua on luontoystävällistä, oikein hyvää villan ja silkin pesuun, lattioille, mihin vaan. Kun olin vauva ja kauhean atooppinen, käski lääkäri äidin pestä kaikki vaatteeni "kissasaippualla". Se oli sellainen Marseille-palasaippua jossa oli kissan kuva. Sillä pestyt vaatteet olivat ainoita, jotka kävivät karmeassa kunnossa olevalle iholleni, kuulemma.




Kun tapasin mieheni hän oli (kuten suuri osa ranskalaisista) "kovien" pesuaineitten kova kuluttaja. Kaikki lianräjäytys- ja tuoksuaineet käytössä. Usko ja luottamus bakteerit tappaviin ja hyvän tuoksun tuoviin aineisiin oli vankkumaton. Ranskassa onkin pisimmät näkemäni hyllyrivit erilaisia puhdistustuotteita.

Muutos on vuosien mittaan tapahtunut niin mieheni kohdalla kuin monen muunkin maanmiehensä päässä. Palataan ehkä aavistus taaksepäin ja huomataan että hangata voi harjallakin eikä siihen tarvita kovia kemikaaleja. Marseille-saippua hiutaleina toimii huipusti myös pesukoneessa. Javelia ei tarvitse kaataa puolta litraa vessanpönttöön sen puhdistamiseksi.

Eilen olin taas mattopyykillä.
Kylpyammessa voi pestä ainakin pienempiä räsymattoja.
Aseina minulla oli Marseille-hiutaleet ja karkea harja. Pesin samalla kumitossut.
Ihana tuoksu. Hyvin kotoinen tämäkin.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika ihania nuo tynnyrilaiturit, semmoisista en ennen ollut kuullut/nähnytkään! Meilläpäin matonpesulaiturit olivat aivan erinäköisiä. Itse en kyllä ikinä mattopyykille rannalle päässyt, ja nykyään ovatkin jo kiellettyjä kai aika pitkälti.

violet kirjoitti...

Tamperehan on siinä mukavasti kahden järven välissä joten pesupaikkoja oli paljon. Oletko sinä tottunut sitten ehkä sellaisiin kuivalla maalla oleviin altaisiin, joihin tulee vesi hanasta?

Tynnyrilaiturit olivat hienoja. Sateen jälkeen tnnyrit olivat puolillaan vettä, ja sitten sinne pohjalle pantiin jotakin jonka päällä saattoi seistä,e llei vettä saatu kauhottua pois. Muistan senkin miten koko laituri heilahti ja oma pesupaikka meni jotenkin huonoon kulmaan kun laiturille hyppäsi joku isompi matami mattoineen....

Papi kirjoitti...

Mekin ollaan oltu Mältinrannassa mattopyykillä 90-luvun alussa, kun asuttiin Jussinkylässä.

Meillä täällä Iidesrannassa on myös pesupaikka, mutta siellä ei olla käyty, jotenkin vain ei tule mentyä. Siihen kerran japanilaisbussi pysähtyi kuvaamaan.

Mies vei viikolla matot pesulaan ja ihanan puhtaita ovat nyt. Mutta, kyllä siinä on ihan oma juttunsa, kun ovat järvivedessä pestyt ja mäntysuopaa käytetty.

Sooloilija kirjoitti...

Täällä Oulussa ovat mattolaiturit myös ahkerassa käytössä, vaikka on puhuttu, että ne muutaman vuoden sisään poistuisivat kokonaan.
Lähin meillä on tuossa puolen kilometrin päässä, ja matot ovat likaisia, joten ei kun toimeksi vaan. Kiitos kun muistutit.
Mäntysuopaakin on nestemäisenä pullo viime vuodelta olemassa..

Margarita kirjoitti...

Luettuani kirjoituksesi voin kuvitella nenässäni mäntysuovan puhtaan tuoksun... Olen jopa miettinyt sen raahaamista Suomesta tänne Ranskaan. Marseille-saippua on hyvä kilpailija, kuten sanoit. Minäkin pidän sen tuoksusta. Ranskalaisten kotikemikaalivimma on aivan uskomaton. Olen ollut ihan pulassa Monoprix'n puhdistusaineosastolla, kun en ole meinannut löytää tavallisia, neutraalin tuoksuisia ja mielellään eko-merkinnän omaavia tuotteita. Onneksi on eko-& bio-kauppoja, joista niitä löytää paremmin. En usko, että on kovin terveellistäkään kemikalisoida kotiaan niin tujuilla aineilla. Rainett ja Ecover ovat Marseillen lisäksi hyviä miedompia (lue: ihmis-ja ympäristöystävällisempiä) puhdistusainemerkkejä. Hyvä tietää, että Marseillea saa hiutaleina, kätevää!

Anonyymi kirjoitti...

Mäntysuovan tuoksu ja Mältinranta!!!
Ihania lapsuusmuistoja myös!

Terv. HOO

Liivia kirjoitti...

Tänä kesänä aioin pyykätä matot vanhempieni rannassa. Kuten monina kesinä, vaikka viime kesä taisi jäädä väliin. Tuoksu on kyllä ihana.
Vaikka nyt kun sanoit, tekisi kovasti mieli laittaakin mäntysuovan tilalle marseillea. Olen suuri marseille-saippuoiden ystävä, tuli taas hankittua jokunen reissustakin.

On se vaan varmasti ollut hassua turistien mielestä katsoa mattopyykkitouhua keskellä kaupunkia! Voi kun ei ole itse älynnyt ottaa kuvaa.

Liivia kirjoitti...

Selasin läpi juuri kaikki mitä en ollut lukenut, ja palasin kehaisemaan, että kyllä on ollut hyvät jutut! Ja paaaljon kiinnostavia kuvia.

Ja mikä mahtava uutinen, että Siriä saa suomeksi syksyllä!

paperisydän kirjoitti...

Me ollaan käyty mattopyykillä Rauhaniemen rannassa, ennen asuttiinkin siinä ihan vieressä. Pian täytyisikin mennä taas, mukavaa puuhaa tosiaan.

P.S. Olen koko viikonlopun kuunnellut Keren Annia ja Charlotte Gainsbourgia! MySpacen kautta, mutta pakko saada myös omaan hyllyyn. Ihanaa musiikkia, lempeitä naisääniä, mutta samaan aikaan niin voimakasta ja sielukasta... Eli kiitos kiitos kun vinkkasit :)

Elisa kirjoitti...

Ihana juttu. Minä olin jo mattopyykillä viime viikonloppuna, puhdasta tuli. Apuna olivat juuri palamäntysuopasaippua ja juuriharja.

Ja se ihana tuoksu, mikä huoneeseen leijailee kun maton siirtää (myöhemmin kuivuttuaan) sisätiloihin. Siinä on jotakin kovin nostalgista.

Anonyymi kirjoitti...

Matot pitää saada pestä mattolaiturilla, tynnyrissä könöttäen, mäntysuovalla ja ehdottomasti merivedessä!