Sunnuntaisin syömme pitkään ja hartaasti. Ainakin me vanhemmat. Lapset eivät pöydässä useinkaan viihdy syömisen jälkeen - ymmärrettäväähän se - mutta joskus sentään ruokailun aikanakin syntyy mukavia keskusteluja. Lastenkin kanssa.
Ja kun lapset ovat jättäneet pöydän, minä ja mies jatketaan. Äsken juuri lopeteltiin. Oltiin jo politiikassa ja maailmantilanteessa, jatketaan kohta ehkä kaffikupposen kanssa.
Ei mitään filosofiaa tai sellaista.
Ajatuksia toiselta toiselle ja päivittelyä asiain tilasta. Sellaista mukavaa löpinää.
Ruuan ei tarvitse olla mitään kummoista. Viinipullo voi olla tai sitten ei. Mukavinta on kun ei ole kiire. Jälkiruokaa on tai ei ole, ei senkään niin väliä. Illalla voikin sitten olla nimenomaan pelkkää jälkiruokaa. Näistä sunnuntain kattauksista saa kuitenkin ennen kaikkea hengenravintoa.
Äiti teki sen taas.
Uusi lampunvarjostin. Entinen (sudenkorennot) hajosi muutossa. En silti raaski heittää sitä pois.
Tämä uusi sujahti vanhaan jalkaan ja miellyttää meitä.
5 kommenttia:
Hih, ihana lukea postauksesi, juuri samassa onnellisessa jamassa itsekin! Tällä kertaa oli viinipullokin ja "illalla" jälkiruokaa tiedossa (kun muksu nukkuu).
terkuin Satu
On se mukavaa kun mies juttelee.
Meilläkin puhutaan aika paljon.
Niin usein kuulee, että kun se ei puhu eikä pussaa eikä minkäänlaista keskustelua saa aikaiseksi. Ainakin täällä suomessa, päteekö muihin maihin sitä en tiedä.
Mukavan leppoisalta sunnuntailta kuulostaa!
Tulikin mieleen, että minkä verran osasit ranskaa silloin kun tutustuit mieheesi? Ranskan kieli on minusta todella kauniin kuuloista. Valitettavasti osaan sitä itse vain pari sanaa...
Satu: pullo oli täälläkin, taitaa kuvassakin vilahtaa;-)
Jaanaba: Mun mieheni on kyllä todella hiljainen. Noin yleensä. Tietyistä aiheista ja kun on rauhallinen hetki hän kyllä mieluusti keskustelee. Meillä on poikien vuoksi vaan usein niin kauheaa mekkala että keskustelut jää siihen. Tänään oli ihmeen rauhalllista ja se vaikuttaa jokaiseen.
Paperisydän: Suora vastaus: en muuta kuin oui ja non;-)
Oho :)
Kiinnostavia tällaiset kieliasiat. Oma äidinkieli on niin tärkeä juttu, kiehtovaa ja hienoa että siinä rinnalla voi sitten olla toinenkin tärkeä kieli.
Lähetä kommentti