Pyykkejä kannan sisään-ulos-sisään, lattian öljyämistä aloitan ja lopetan.
*Tänä viikonloppuna kutsuu Calais. Minulle on väläytelty mahdollisuutta johonkin ihme metsäkiipeilyrataan. Köysiin kiinni ja puuhun roikkumaan. Riippuköysillä eteenpäin, mars. Toivon hartaasti että pääsisin mieluummin rannalle. Miksi kaikkien pitää olla reippaita ja urheilullisia?
16 kommenttia:
Hienot kuvat. Täällä sama on/off-ilmiö.
Calais kuullostaa hyvältä, köysirata ei. Minen ole myöskään reipas ja urheilullinen.
En minäkään ole reipas, en liioin urheilullinen. En omista verkkareita, olen miltei ylpeä siitä. Liikkumaan ehkä vois ruveta...
Samanlainen ilma on meilläkin. Lapset ovat kuin ampiaisia. Ehkäpä minäkin.
Liivia: kiitos kehuista. alan saada uudesta kamerasta kuvia jo uloskin.
Solveig: Ei mullakaan mitään verkkareita...mutta kyllä mää liikun, ei se sitä ole.
Osaan nauttia silloin tällöin juoksemisestakin, tykkään joskus uida, hyvin usein venyttelen kotona...Haluan liikkua kun minä itse sitä haluan, kuten minä itse liikkumisesta nautin.
Mutta mitä en voi sietää on se, että joku puoliväkisin pukee minut märkäpukuun/kiipeilyvasrusteisiin /
luistimiin / miekkailuvehkeisiin kun tietää että minun "on pakko kokeilla" ja että "se on minulle hyväksi" ja että "tykkään varmasti".
Saatan tykätäkin, mutten piruuttanikaan tykkää mistään, mitä en ole itse valinnut kokeiltavaksi.
Joidenkin on kauhean vaikea tajuta että kaikki ihmiset eivät jaa muiden kiinnostusta tiettyyn lajiin tai että kaikki eivät nauti mistään extreme-kokemuksista...
Kaunis taivas noissa kuvissasi. Täällä oli eilen henkeäsalpaavan upea sateenkaari järven toiselta puolelta toiselle, sellainen täyskaari.
Mä kyllä menisin köysiradalle, mutta myöskin vain jos itseltä sillä hetkellä siltä tuntuu. En tykkää yhtään näistä tämmöisistä puolipakollisista kimppakivoista, missä jaetaan joukkueisiin ja sitten pitäisi olla niin peijakkaan kivaa.
Yksi mitä en kerta kaikkiaan siedä, on joissakin hääjuhlissa olleet hassunhauskat leikit.. voi apua. Minä olen *aina* liuennut vessaan tai jonnekin.
Mulla on liikunta jäänyt viime talvena. Minäkin tykkään uinnista. En juokse, mutta kävelemisestä nautin. Ja venyttelystä, mutta en ohjatusta liikunnasta. Sitä paitsi muutenkin vauhdikkaassa elämäntilanteessa liikunta tiettyyn aikaan olisi suorastaan kammottava ajatus.
En tiedä, mikä osuus koulun liikuntatunneilla on, mutta epäilen osuutta kumminkin. Varmaan monella on samaa. Vasta aikuisena olen alkanut löytää iloa liikkumisesta. Jossakin vaiheessa tajusin, ettei mun esimerkiksi tarvitse uida tuntia, vaan niin kauan kuin haluan. Kävellä voi muuallakin kuin siellä hikisellä pururadalla.
Minäkin tykkään noista kuvista. Köysirata kuulostaa periaatteessa ihan jännältä, mutta itse olisin käytännössä taatusti kauhuissani (korkeanpaikankammo). Ja tuollaiset järjestetyt yhteisjutut ovat kyllä hirmu ikäviä.
Minä en koskaan ole ollut urheilullinen. Koulussa suorastaan vihasin liikuntaa. Vasta aikuisena kun liikuntatuntien nöyryytykset olivat riittävän kaukaista historiaa, aloin nauttia liikkumisesta. Monen vuoden ajan kävin ahkerasti jumpassa.
Nykyään en tykkää jumpasta - se ulkonäkökeskeisyys alkoi tympiä. Tykkään eniten reippaasta kävelystä, vaikka harrastankin sitä aivan liian vähän. Juosta haluaisin, mutta kun en ole koskaan tykännyt siitä. Harmillista...
Ihania kattoja teillä.
Mun loma alkaa pian ja ensimmäisenä ajan Calaisiin, syön rannalla kalaa ja otan lautan Doveriin. Jee!!
Minä olen epäurheilullinen, todella. Ehkä juuri ja juuri kykenen itsekseni juoksemaan (harvoin) kotijumppaan joskus. Tanssi on minulle (tositetusti) parasta liikuntaa, eikä sitä voi onneksi kutsua urheiluksi.
Minäkin valitsisin ehdottomasti rannan köysiradan sijaan. Ymmärän siis.
Toivotaan että päädytte kompromissiin, molempiin.
Papi: en ole sanomassa ehdotonta EI;tä kiipeilylle. Haluan vaan itse päättää haluanko vai en.
Mulla ei tiedätkö ole ollenkaan kokemusta hääjuhlien pakkoleikeistä. Omissamme ei ollut, enkä ole aikuisiällä ollut Suomessa kai yksissäkään häissä. Ranskishäissä saa kyllä myös kokea myötähäpeää, mutta hiukan eri jutuista;-)
Solveig: ei mulla kyllä mitään liikuntakammoa ole. Olin koulussa niin hyvä urheilussakin...pääsi koulujenvälisiin ja muuta. Ja tanssinhan mää klassistakin vuosikaupalla.
Se vaan vuosi vuodelta enemmän ahistaa että pitäis kaikki yhdessä, samaan aikaan, samat jutut jotka joku toinen määrää..
Killisilmä: mutta miksi sitten haluaisit juosta ellet tykkää siitä? En tajunnut;-)
Reipas kävely on varmaan parempi jos kerran siitä tykkäät.
Kata: Aattele etten ole kertaakaan ottanut sitä saakelin lauttaa vaikka:
-isäntäperhe (siis miehen siskonperhe) asuu aivan satama-alueen takana
- perheen mies on Sea-Francella töissä ja pääsisin ilmaiseksi...
Tiuku: rannalle mennään jos vaan säät sallii. Siitähän se kiinni onkin. Plääh.
Tuollaista taivasta kaipailen. Kiintiö siniseen alkaa täyttymään :).
Minä pidän liikunnasta (olen aina pitänyt ja nyt koulutustaustankin takia pitää elää oppiensa mukaan).
Itselläni oli jonkin verran vuosia että liikunta oli vähän taka-alalla, joten nyt ollaan palattu normaaliin. Näistä parista vuodesta,jolloin olen saanut raahattua itseni koulupäivinä aamulenkille,kävellen, sauvaillen tahi juosten, olen itseasiassa melko onnelinen (ehkä jopa ylpeä)ja ei muuten ole mullakaan verkkareita, hoksasin tässä samalla.Kunnon juoksukengät kylläkin.
Tuollaiset puoliväkisten jutut eivät ole minunkaan heiniä mutta jos saa itse päättää niin sitten mahdollisesti.Mutta ei kuitenkaan minkään extremen takia vaan kokeilunhalusta.
Toivottavasti sää sallii ja pääsette rannallekin.
Sen juoksemisen kanssa on aikalailla sama juttu kuin esim. koneella ompelemisen suhteen. Haluaisin ommella kaikkea kivaa, mutta melkein kaikki ompeluun liittyvät vaiheet ovat vaivalloisia ja tuskastuttavia, joten en viitsi ommella ollenkaan. Sama juoksemisen kanssa. Juokseminen olisi hyvä liikuntamuoto, saisi raitista ilmaa ja voisi katsella maisemia. Mutta ei se tunnu hyvältä.
Juokseminen ja kävely ovat minusta erilaisia vaikutukseltaan. Reipas kävely on toki tehokasta ja hyvää liikuntaa, ja se sopiikin minulle hyvin. Mutta juostessa pääsee semmoiseen kunnon punoitukseen hienroiskuntatehoiseen rääkkiin (positiivisessa mielessä). En minä juoksemista muuten ehkä ajattelisi, mutta nyt kun en käy jumpassa, kaipaan joskus sellaista tehokkaampaa liikuntaa. Mutta onhan niitä tietysti muitakin vaihtoehtoja...
Kaunis taivas ja kauniita kattoja. Metsäkiipeilyrata kuulostaa jännittävältä! Lähtisin heti jos pääsisin. Puoliväkisin tai väkisin en minäkään menisi, mutta periaatteessa tuommoiset aina kiinnostavat. Ja minä tykkään myös ryhmäliikunnasta. Eli vastarannankiiski tässä hei ;) Minusta on mukavaa seurata ihmisiä joukossa, ryhmäytymistä jne.
Juuri nyt on olo, että voisin mennä roikkumaan köydestä. Liikunta on sinänsä kivaa, vapaasti toteutettuna, mutta kun mukaan tulee tekniikka- ja välineurheilun makua niin jo loppui hauskuus.
Hienot kuvat tosiaan, ja kauniit kesäkengät!
En harrasta tällä hetkellä muuta liikuntaa kuin hyötyliikuntaa. Lasten kanssa arki on aika liikkuvaista, istumaan ei juuri ehdi. Kävelen joka paikkaan, portaatkin aina ylimpään kerrokseen asti, kun meillä ei ole hissiä. Kunnon hikiliikunta olisi silti tietysti terveellisintä. Mikään sellainen laji ei vain valitettavasti kauheasti innosta.
Pikkujutut: kyllä minä senkin ihan hyvin ymmärrän että sinitaivaskiintiö voi täyttyä. Ja kyllä, tuollainen uhkaavan musta taivas voi olla kauniskin, kunhan ei ole veneessä.
Johi; ei kun minä se vastarannan kiiski olen! Aika usein.
Helmiina; köydestä roikkuminen VOI olla kivaakin, kunhan köysi on käsissä, ei kaulassa;-)
paperisydän: minä piut paut kaikelle mitä pitäisi ja pitäisi.
olen päättänyt tehdä vain asioita joista nautin terveyteni eteen. Pääkopan kunto on ihan yhtä tärkeä kuin kehon, enkä voi nauttia jostakin josta en tykkää. Tuo tuollainen "vahingossa tehty" hyötyliikunta on aivan varmasti hyväksi. Kun minäkin vedän ostoskärryä ja kannan ruokaa kotiin, kannan lasten laukkuja koulusta....eihän se voi olla kuin hyödyksi.
Kylläpä nuo kengät ovat suloiset! Vanhanaikaiset ja kesäiset.
Lähetä kommentti