Eilen lämpö palasi. Kukkapurkeissa alkaa nyt melkein poksahtaen aukeilla tällaisia. Esikoiseni valitsemia ruiskukkia. Pikkuveljen istuttamina, tosin. Terassi on kohta kuin Kokoomuksen vaalijulisteesta.
Viikonlopun mässäilyn jälkeen maistuu tänään - ja varmaan vielä huomennakin! - porkkanat sun muu. Ananaksia ostin kolme, sillä niitä menee eikä hiukan yli euron kappalehinta päätä huimaa.
Etsittekö kesähattua? Minä löysin jo, heh heh...
Totta puhuen....minä etsin kesähattua, sellaista jonka alle voi suojata päänsä kovalla auringolla.
Sellaisen löytäminen on kuitenkin samaa luokkaa kuin bikineiden, liivien...kyllä te tiedätte.
Vaikka laukuissa täti-Monica -tyyli viehättääkin, niin hattumalleissa ei. Varsinkin kun on lyhyt tukka, eli hatun alta ei näy mitään. Tulee sieni-efekti.
Aikaisempina kesinä olen heilunut eräänlaisissa "Greta Garbo" -virityksissä...saatte ehkä käsityksen...ehkä se on sitten se minun hattutyylini - silloin, kun jotakin kotsaa kesällä ylipäätään tarvitaan. Sen sanon kuitenkin että jos joku näkee minut marimekkohuivi päässä, niin sopii soittaa hätänumeroon.
Totta puhuen....minä etsin kesähattua, sellaista jonka alle voi suojata päänsä kovalla auringolla.
Sellaisen löytäminen on kuitenkin samaa luokkaa kuin bikineiden, liivien...kyllä te tiedätte.
Vaikka laukuissa täti-Monica -tyyli viehättääkin, niin hattumalleissa ei. Varsinkin kun on lyhyt tukka, eli hatun alta ei näy mitään. Tulee sieni-efekti.
Aikaisempina kesinä olen heilunut eräänlaisissa "Greta Garbo" -virityksissä...saatte ehkä käsityksen...ehkä se on sitten se minun hattutyylini - silloin, kun jotakin kotsaa kesällä ylipäätään tarvitaan. Sen sanon kuitenkin että jos joku näkee minut marimekkohuivi päässä, niin sopii soittaa hätänumeroon.
12 kommenttia:
Hillitön porkkanamadame!
Kesähattuasiahan on ihan kamala, tukankin kanssa. Nyt mulla on valkoinen pellavalippis, sellanen päältä laaja ja lörtsö. Puutarhassa ja rannalla ihan jees.
Sama juttu; ei kiitos mitään marihuivia, vaikka on mulla kyllä marimekon lierihattu vm-60 jotain. Se on kyllä pihassa hyvä, mutta en se päässä kartsalla kuljeskele, paitsi ehkä täällä landekeskustassa...
Enkä minä voi muutenkaan pitää huiviä päässä, kuun olen ihan takaraivoton.
Oon pahasti allerginen ruiskaunokeille, mutta kauniita!
Aikamalaasentään kun taas nauran täällä yksikseni ääneen. Voi mikä madame.
Mulla on aina vuodenajasta riippumatta jos jonkinnäköistä päähinettä päällä. Olen ihan hattu-ihminen.
Tuo Marimekko on mulle ollut aina sellainen..hm.. arvostan sitä tuotteena ja merkkinä ja että sen eteen on tehty suomalaista työtä.
Mutta en vain jostain syystä pidä mistään heidän tuotteistaan. Vinoviiva-ruuturaita-pallopaita, ei ole mun juttuni ollenkaan. Unikon valloitus oli tietenkin hieno juttu suomalaiselle suunnittelulle. Ja saatte ruoskia vapaasti, minä en tykkää.
Liivia: joo kato, mullahan on torimyynnistäkin kokemusta! Oli kyllä vaan mansikkaa, herneitä, perunoita ja joskus jotakin hedelmiä. Emmää silti siellä ollut porkkanat päässä. Usein ainakaan.
Lippis ei mun pollaani sovi yhtään. Musta se on justiin esimerkki päähineestä jonka kanssa pitää olla tukkaakin.
Mun lätsänpitoni kesällä rajoittuu rannalle tms. ja luulempa myös lomareissulla helteen keskellä tarvitsevani...kaupungissakin. Eli ihan rantapipo ei voisi olla...
En ole koskaan kuullut että tuolle ruiskaunokillekin voi olla allerginen. Millaiset oireet tulee?
Papi: ei ja ei minultakin marimekolle. En tykkää eikä sitä ihan noin vaan muuteta. Eikä mulla ole tapana tykätä vain kun kaikki muutkin.(Tämän seurauksena sitä sitten kuulee toisinaan: pitääkö sun ny niin erikoinen sitten olla? huoh ja huokaus.)
Minä en tahdo millään myöskään löytää kesähelteille sopivaa hattua. Viime kesänä ostin kirppikseltä erään retrohenkisen Fredrikson-hatun (ehkäpä se näkyy joku päivä blogissani). Kun laitan huivin päähän, vanhenen heti vuosikymmeniä. En siis voi pitää. Mun ois kyllä hyvä pitää auringossa hattua; tumma tukka palaa helposti, samoin päänahka. Samoin saan helposti pääkivun auringossa ilman päähinettä.
Joten tämä on oikeastaan aika isokin ongelma. Ja tyttäret ovat molemmat perineet tämän ongelman; tukka putkella painavat menemään, ja tälle kesälle kumpikin on hukannut jo lakkinsa jotka ostettiin pari viikkoa sitten..
Talvella ei sitten taaskaan tahdo löytyä sopivaa pipoa..Eli tämä on koko vuoden kestävä kierre.
Tosi hauska tuo sinun porkkanakuvasi!
Nokka vuotaa ja henkee ei saa ja kutittaa jne. Siis ruiskaunokista, kuten myös auringonkukista. Ulkona pystyn olemaan suht hyvin, mutta sisätiloissa yhtä aikaa en ilman troppia.
Marimekko ei minusta sovi oikein kenenkään päälle (paitsi taskumekko lapsille ja joillekin boheemeille), harvoin edes niille mainosten malleille.
En tykkää että ihminen huomataan ensin kuviona ja sitten tulee vasta tyyppi itte.
Minäkin oon ihan hirtettäväki valmis, mutta tätä mieltä.
Huisin hieno porkkanahattu! Minullakin on hattuongelma. Haluaisin käyttää hattuja, mutta ne eivät vaan sovi mulle. Jokunen aika sitten löysin henkkamaukalta sellasen lintubongari-aktivisti-viherpiipertäjä-lesbolippiksen ja se istuu mulle aika hyvin.
Heh, mä kyllä tykkään marimekosta ja marimekon huiveista :)
En tosin omista yhtään huivia itse, siis päässä pidettävää mallia. Jotain olis kyllä mukava tuolla paahteessa päässänsä pitää, lasten kanssa tulee ulkoiltua pitkiäkin aikoja. Mieluummin pitäisin huivia kuin hattua, en oikein keksi mitään hattua mikä olis päässäni kiva.
Porkkanamadame on vallan mainio!
Aa, vanha kunnon hattuasia... Minä olen myös hattuongelmainen. Ja pääkipu siitä seuraa, kun tuolla paisteessa huitelee ilman. Peltotöissä viljelypalstalla olen käyttänyt miehen armeijahenkistä lippistä, ei sovi mielestäni minulle, mutta onpahan katu-uskottava ;) Huiveja aina yritän virittellä päähäni, mutta eipä nekään oikein vakuuta. Porkkanahattuako kohti sitten kääntyisi...? :)
Todellinen madame -siitä nyt jatkokehittelemään uutta mallia.
Huiveja ja hattuja on joka lähtöön. Hassua kyllä, täällä en välitä miltä näytän kunhan vain saan pääni suojattua. Lippikset, lierihatut,huivit ja viehkoin viritys tulee eräästä pääsuojasta mitä musliminaiset käyttävät.Kaikki siis menee.Suomeen kun tulen,olen sitten hieman tarkkaavaisempi miltä näytän..Suosikkini on kuitenkin kalastushatun tyylinen,kapeammilla liereillä varustettu hattu.
Haluaisin sellaisen leveälierisen hatun mutta epäilen ettei se minulle sovi.
Lasten ollessa pienempiä,puin heidät lentomatkojen ajaksi Marimekon raitapaitoihin,kirkkailla väreillä, joten erotin heidät helposti,jos pääsivät silmistä.
Sooloilija: Huivi olisi toooosi fiksu sillain vanhaan filmitähtityyliin sidottuna, mutta pakko myöntää että myös aika naurettava näky, ellei kaikki muukin olisi samaa linjaa - ja paikka oikea.
Liivia:en ole tullut ajatelleeksi noin ennen mutta kyllä, se että marimekon kuosit eivät vaatteissa näytä oikein sopivan kenellekään johtuu ehkä juuri tuosta mitä sanoit.
Helmi junika: hyvin kuvailet tuon hattumallin. Musta tuntuu että heti tajusin mitä ajat takaa!
Paperisydän: juu, ei ole tarkoitukseni painaa lysyyn marimekon ystäviä vaan todeta vaan että ei ole mulle. Muutama kesä sitten aloin Suomessa nähdä niitä aikuisia naisia, joilla on huivi sidottuna päähän kuin pikkutytöllä (tai lypsylle menossa). Kai se sitten on pirteän näköistä tai jotakin.
Johi: vetelet sieltä palstalta päähän mitä sattuu kulloinkin tulemaan. Vanha kunnon heinähattu esimerkiksi!
Pikkujutut; niinhän se on että mitä pakottavampi tarve päähineelle on, sen vähemmän välittää siitä miltä se näyttää. Joissakin oloissa kun vaan on tärkeintä ettei polla pala.
Suomessa ei ainakaan leikkikentillä toimi tuo marimekolla erottuminen...;-)
Pitkä, kapea huivi eppunuotio-tyylisesti kietaistuna päähän on mainio ja monelle sopiva; sellaisellekin, kenelle perinteinen lypsyhuivi ei sovi. Eli näin: pitkän huivin keskiosa otsalle, siitä päät taakse ja niskassa ristiin, edelleen eteen ja edessäkin ristiin, hännät tungetaan alle. Yhdenlainen turbaanisysteemi siis.
Minä se taas hekotan täällä, tuo helmijunikan lakki-kuvaus on niin mainio.
Mulla on lenkillä aina fidelcastro-lippis ja aurinkolasit.
Lähetä kommentti