tiistai 10. kesäkuuta 2008

Lomasalaattia

Siltä varalta että joku haluaa taas tehdä salaattia....

Tein eilen pihvin kylkiäisiksi tällaisen salaatin:
- raakaa kukkakaalia
- vihreää omenaa
- maustekurkkua
- punasipulia (antaa kauniin värinkin!)
- ruohosipulia

ja kastikkeeksi
- tölkki hapankermaa (käy smetana, käy crème fraîche, varmaan kermaviilikin)
- siihen Dijon sinappia (toki muukin)
- juoksevaa hunajaa
- valkosipulia

Kuten melkein kaikki mitä teen, tämäkin on sellaista että määriä en sen kummemmin osaa antaa, ja eri osien painotuksella saa kovinkin erilaista. Maustekurkkujen vaihto suolakurkkuihin ja hunajan poisjättäminenkin tekee paljon.



Nyt on Minun Lomani.
Minä, jolla on aina loma, jolla ei koskaan ole lomaa.
Minä nautin nyt näistä kuumista päivistä. Istun terassilla näin aamusta kun vielä kestää, kirjoitan siellä. Nautin siitä että kun panee pyykin kuivumaan ulos, sen voi kerätä kuivana pois jo tunnin, parin päästä. Luen kirjoja, maalaan, olen vain. Juon kahvia, teetä, vettä. Syön hedelmiä. Venyttelen - mutta en tuolla terassilla, koska vastapäisen talon remonttimiehet ovat hyvin uteliaita.

Koulut loppuvat samaan aikaan kesäkuun kanssa ja sitten koittavat erilaiset ajat.
Minusta on tärkeää nyt nauttia tästä, jotta sitten jaksan nauttia siitä muusta.



Yrittäkää muistaa kaikki antaa toisillenne tilaa lomallakin, vapaallakin.
Antakaa lasten ja puolisoiden olla vain. Antakaa tehdä niitä asioita, joista kukin itse nauttii. Älkää vetäkö väkisin perässänne omien mielihalujenne mukaan. Oppikaa kulkemaan yksinkin ja nauttimaan siitä. Lähtekää, ja huomaatte ehkä että se oli kaikille parasta, eikä perään porannut juuri kukaan. En tarkoita lähteä lopullisesti, mutta lähtekää vähän vaikka luulette olevanne korvaamattomia. Kaikki pyörii ilman teitäkin ja se mikä ei pyöri saapi seisoa pysähdyksissä.

14 kommenttia:

Margarita kirjoitti...

Kauniita ja viisaita ajatuksia. Kotiäidillä ei tosiaan ole koskaan lomaa ja toisaalta on jatkuvalla "lomalla". Tiedän tunteen. Minäkin olen päättänyt lomailla ennen koulun loppumista. Kiitos salaattiohjeesta - olin suunnitellut tekeväni juuri tuon kaltaista tuleviin viikonlopun juhliin, tosin aineksina vain omena, kukkakaali, crème fraiche ja sinappi. Mutta maustekurkut ja hunaja sekä ruohosipuli tuovat siihen varmaan lisää ytyä!

violet kirjoitti...

Kurkut tuovat ennen kaikkea väriä ja minä tykkään kovasti omenan ja maustekurkun mausta yhdessä. Hunaja on ok minusta tässä vain jos sinappi on hyvin kuivaa, Dijon-tyyppistä. Muuten tulee ällömakeaa...enkä mää muutenkaan tuota hunajaa pane kuin lusikallisen.
Ruohosipuli toimii samoin värinantajana ja nyt kun sitä meillä on "omassa maassa'..;-)....niin paan kaikkeen!

Liivia kirjoitti...

Mukavia juttuja, näitä oli ilo lukea.

Salaatti näyttääkin hyvältä, suosittaisin kastikevaihtoehdoksi myös bulgaarianjugurttia.

Edellistä salaattiasi syötiin myös yöllä miehen kanssa (sen teatterin jälkeen), olin lisännyt tähän erään vähärasvaista pekonia, ja voi kun oli hyvää. Punkkua, kesäyö, kynttilä ja keskustelua. Puhuimme muuten myös sinusta.

violet kirjoitti...

Liivia: aivan totta, bulgarianjugurtti käy hyvin. Olisi mun miestäkin ajatellen parempi..se eilen huokaili (uudella äänenpainolla) että onpa taas rasvaista. Ei ole ennen häntä moinen haitannut, hyvä että nyt kun kerran pitäisi asiaa tarkkailla.

Olipa teillä kesäyö. Tunnelmaa kerrakseen. Mutta miten minusta sai jutunjuurta?;-)

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos taas salaattivinkistä. Tällaiset salaatit ovat ihania siksikin kun niiden kanssa ei tarvitse välttämättä muuta, leipää vähän ja juomaa, se riittää.

Nuo ajatuksesi olivat hyviä. Tilan antaminen itselle ja muille on tärkeä juttu. Lapset leikkivät kaveriensa kanssa tälläkin hetkellä, ja minä olen hieman mustasukkainen kun 'kukaan ei leiki mun kanssa', mutta saanpahan olla tässä koneella rauhassa.

Ulkona 'lämmintä' alle 10 astetta ja tuulee kylmästi. plääh..

Solveig kirjoitti...

Voi. Minä olisin loman tarpeessa. Ihan yksin johonkin, missä ei olisi äänen ääntä. Ei edes meren kohinaa. Tai ehkä toisena päivänä jo senkin sietäisi.

Nauti omasta lomastasi!

MetsienMamma kirjoitti...

Olet niin oikeassa lomasta.

Vaikka tyttöni on vielä kovin pieni, alle vuotias, niin nyt ensimmäisen kerran olen havainnut itsestäni merkkejä siitä, että nautin itseisestä toiminnasta. Jotenkin se on kai mennyt yksiin tytön liikkumaanoppimisen ajoituksen kanssa. Luonnollisen tuntuisesti, vaikka nykymaailmassa eletään luonnollisuudesta melko etäällä.

Haaveilen lomasta, siis miehen kesälomasta. Silloin minullakin on täysin erilaiset aamiaiset ja toimet, kuin tähän asti. Vaikka päivämme olisivat käytännössä samanlaisia, on silti lähistöllä koko ajan koko perhe kasassa. Ja lähinnä auttavat kädet poimimassa innokkaan maailmantutkijan syliin välillä minun sijastani.

Taitaa olla ihan tervettä viimein tässä vaiheessa äitiyttä/vauvuuttaa tunnustaa, että haluaa olla myös itsekseen välillä. Että haluaa kahvilaan lukemaan ja neulomaan, yksin.

pikkujutut kirjoitti...

Osuit asian ytimeen.

Siivosin tänään hullun lailla ja nyt alkaa lomailu, minulla.Lasten koulu loppuu ensi keskiviikkona ja sitten alkaa eri rytmit.

Kahvittelua, loikoilua parvekkeella ja kaikkea muuta kivaa.

Tyttäremme sanoi viikonloppuna haluavansa olla vain kotona Suomessa, ei mennä minnekään.Viime kesä oli kuulemma liian kiireinen.Tänä kesänä yritämme kuunnella lasten toiveita entistä herkemmin, sen verran stressaava vuosi on ollut heillekin.

Kiitos ohjeesta, kokeilemme sitä myös pihvin kera.meillä ei noita edellä mainittuja jogurtteja, crem fraisea löydy mutta paikallinen jogurtti ajaa varmasti asian..Kokeillaan ainakin.

Elisa kirjoitti...

Asiaa puhut loamasta! Kiitos muistutuksesta!

violet kirjoitti...

Sooloilija: alle 10 kuullostaa lohduttomalta. Toivottavasti lämpenee pian!

Solveig: ..ja kolmantena päivänä haluaisi loman loppuvan;-)
Ei vaan, tunnistan tuon tuntee kun on loman tarpeessa.

Metsienmamma: Uskon että on nimenomaan tervettä ja luonnollista tunnustaa tuo mitä mainitsitkin.
Ja voi miten muistan kuinka odotin että saisin apuun ne toiset kädet nostamaan, kantamaan ja muuta. Nyt kun poikien kanssa eläminen ei enää käy niin fysiikan päälle (vaan lähinnä pääkoppaan;-)) niin kaipaan miestä lomalle jakamaan vuoroja, vuorostaan olemaan se tyhmä joka määrää jne.

Pikkujutut: hyvä että lapsenne osaa ja uskaltaa sanoa tuolla tavalla. Tunnistaa jo itsekin sen että pieni hidastus auttaa moneen. Pienemmät luulevat usein että lisäämällä virtaa entisestään menee aina vaan paremmin...ja mieluiten nukkumatta, kuten mun pojat luulee vieläkin.

Elisa: luinkin sun blogista siitä mökkijutusta. Meille se tilanne on ihan tuntematon kun mitään vastaavaa lomapaikkaa ei ole.
Mietin kyllä että samanlaisia tuntemuksia voisi toki herättää myös mikä hyvänsä puolison tiivis harrastus, esimerkiksi...ehkä.

Elisa kirjoitti...

Moikka, olisi varmaan yksinkertaisempaa jos ei olisi mitään mökkiä! Pistettäisiin vaan kaksi viisasta päätä yhteen ja keksittäisiin mitä lomalla tehdään, minne nenä osoittaa.

Toisaalta, uskon että yllättävän monessa perheessä loma on "sumplimista", neuvottelua, toinen joustaa toisessa asiassa, toinen toisessa. Ideaaliahan (ja täydellistä) olisi, JOS oltaisiin kaikesta samaa mieltä ja olisi täysin samat mielenkiinnon kohteet!

Lomasta nauttimista sinulle!!

hekku kirjoitti...

Ah! Nauti lomapäivistäsi :)

Mä olen tässä nykyisessä elämässäni (ajanlasku alkaa tästä toisesta avioliitostani) tehnyt periaatepäätöksen; en vedä ketään perässäni taidenäyttelyihin ym. omiin menoihini. Mukaan saa tulla, seura ilman marinaa otetaan ilahtuneena vastaan. Mutta jos ei kiinnosta, niin pakko ei ole tulla kaveriksi. Tämä sama pätee myös sukulaisten-ystävien-kylänmiesten juhliin. Mieheni "vapaus" on kuitenkin maksullista... ...en itse myöskään osallistu sukujuhliin ym jos ei kiinnosta. Samaten jos miehen vapaa-ajan tekemiset ei iske, en ole velvollinen menemään mukaan.
Alkunikottelun jälkeen hyvin on toiminut, molemmat on tyytyväisiä ja niistä yhteisistä menoista nautitaan kaksinverroin.

Jonkun mielestä varmaan tosi itsekästä? Aivan sama (lausutaan murrosikäisen tyttären nääntävällä sävyllä)! Meillä kaikki ovat tyytyväisiä. Sitä paitsi mikään ei ole rasittavampaa kuin esim taulujen ihailu samalla kun joku huokailee pidätetysti taustalla tylsyyttään :)

Elisa kirjoitti...

Hekku: Kiitos vinkistä, fiksulta kuullostaa - terveellä tavalla itsekkäältä. Noin sen mielestäni pitäisikin mennä! Tuloksena varmasti onkin sitten kaksi tyytyväistä ihmistä ja niistä yhteisistä menoista nautitaan kaksinverroin.

violet kirjoitti...

Hekku; kiitos sanoistasi.Tuota minäkin ajan takaa että en halua ketään vaatekauppaan/taidenäyttelyyn/kirkkojen seiniä katseleen/muesoon/kirpputorille
ellei se toinen halua itse.
Se on tuskaa molemmille jos ei olla
samalla asialla.

Mun mieheni tykkää kauheasti käydä kaikissa museoissa ja näyttelyissä. Hänellä vaan on sellainen tapa, että hän katsoo ja lukee siellä IHAN KAIKEN, oli kiinnostunut tai ei.
Tyyliin "koko rahalla".
Sanattomaksi sopimukseksi on syntynyt, että ellei aihe minua kiiinosta tai katsottavaa on liikaa tms. niin minä juoksen jutun läpi ja odotan kahviossa tai..yleensä...myymälässä.
Jos pojat ovat mukana kuten yleensä ovat, toinen jää isälle, toinen tulee minulle.