Meillä on terassilla kuusi.
Se on viimejouluinen joulukuusi, joka ostettiin silloin juurineen ruukussa.
Mies kantoi sen joulun jälkeen ulos ja kesän myötä se on vain kasvanut ja komistunut.
Nyt sen juurelta kasvaa myös komea auringonkukka!
Hassuinta on, ettei meistä kukaan ole mitenkään istuttanut tuota kukkaa.
Arvaus on, että joku lintu on vienyt auringonkukan siemenen (joita oli talvella tarjolla linnuille)
kuusen juurelle.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Nyt hymyilyttää=) Ihania ovat, kuusi ja auringonkukka.
Minunkin kukkapurkissani kasvoi kerran outo varsi. Ihmettelin sitä aikani, kunnes kerran ääneen pohdin asiaa, ja mieheni -ikuinen pikkupoika- tunnusti pistäneensä siemenen sinne "ikäänkuin kokeeksi"...=D
Ihanan suloista romantiikkaa teidän parvekkeella.
Meillä oli sama kukkailmiö viime syksynä. Ihan samannäköinenkin vielä, pasahti kuin tyhjästä keskelle pihaa. Sama selitys luultavasti.
Hassuja.
Olina: meidän ikuinen pikkupoika ainakin kiistää jyrkästi, mutta minulle hän on edelleen epäiltyjen listalla....
Kesiah: "romantiikkaaaaa..tarvitaaaaannnn"!
Liivia: jos teilläkin on ikuinen pikkupoika..?
En saa hymyä pois naamalta :) Ihanan hyväntuulinen postaus!
Auringonkukat on ihania! Varsinkin tuo teidän yllätyskukka :)
Ihana, villi taikametsä teillä terassilla! Ei nimittäin ihan usein nää auringonkukkaa kuusen juurella! :)
p.s. Calais:n postit olivat ihania. Matkakuume senkun äityy pahemmaksi...
Mahtava pari, yllätyksellinen ja jännittävä.
Ihana kertomus kukasta ja kuusesta :) Aurinkokin näkyy paistavan mukavasti...
Hauska pariskunta tuo kuusi ja auringonkukka, vähän kuin päivänsäde ja menninkäinen :)
Auringonkukka on kaunis, mutta vielä enemmän haluaisin parvekkeella kasvavan kuusen. Parasta tietysti molemmat yhdessä kuten teillä.
Tamapas mukava postaus! Meillekin joskus kasvanut lintujen talvisen siemenlaudan jalkeen auringonkukkaa. Aina yhta mukavia yllareita! ;o)
Ja tuo kuusenne on mainio! Hauska yhdistelma, kuin pekka ja patka. Tai enemmankin Laurel and Hardy. Hih.
Hekku: kyllä minäkin sen verran vähällä itseäni viihdytän että aamulla kun menen ylös katsomaan ja näen tuon kukan niin joka kerta hymyilyttää!
Paperisydän: yllätysvauv...eikun kukka;-)
Lea: no en ole ennen nähnyt minäkään, mutta toisaalta..kai se alkaa kasvaa siinä mihin sen laittaa, multaa kuusenkin juurella on koska ruukku on tosi suuri.
Isoinpapu: yritin miehelle jotakin vertauskuvallista juttua minuun ja häneen liittyen, (minä pohjoisen kuusi, hän etelän kukka), mutta persiilleen meni. Ei sopinut vertaukset kumpaankaan;-)
Anioni: voi kuule, nyt paistaaaaaa...
Tuula; tai Jekyll ja Hyde!
(tai Bonnie ja Clyde...)
Ulla: me otamme ton kuusen sitten jouluksi sisälle. Se on oikein fiksussa kunnossa, enkä usko että heittää veiviään ihan pian.
M’man: Laurel ja Hardy tästä vielä puuttuikin!
Ihana pariskunta ;) Mullekin tuli ekana mieleen Päivänsäde ja Menninkäinen...
Kirjoituksesi sai hymyn huulille tällaisena ankean harmaana sadapäivänä, joita meillä on täällä ollut jo ihan riittävästi - aurinkoa esiin, please ! Teillä sitä ainakin näyttää olevan, ruukussa ja taivaalla...voi onnellisia. Eipä silti, kyllä sitä tännekin on luvassa lähiaikoina. Odotellaan... Jee!
Hyväntuulinen kirjoitus!
Ilman muuta kuusi ja auringonkukka tykkäävät toisistaan, oikein kovasti tykkäävätkin.
Meillä nousi kans joitakin vuosia sitten kukkapenkistä lintujen kylvämiä auringonkukkia. Varret paksuudeltaan kuin lapsen jalat ja pituudeltaan parimetriset. Kukat ison lautasen kokoiset -ja aina aurinkoon päin. Mulle ei koskaan selvinnyt, miten varret pysyvät suorina eivätkä kasva korkkiruuville, kun kukka kiertää kasvonsa jatkuvasti aurinkoon. Purkaantuuko kierre kenties öiseen aikaan? :=)
Lähetä kommentti