Ympäristöni tuntuu vaikuttavan pääkopan tilaan vuosi vuodelta enemmän. Ajatukseni pätkii jos tavarani ovat hukassa. Mieli on sumuinen ja hajanainen jos joka paikka on täynnä rojua. En osaa keskittyä.
Eilen sukelsin kuusivuotias apunani poikien huoneeseen. Totesimme että ennen kuin koulut ensi syyskuussa alkavat, meidän pitää hankkia huoneeseen kunnon säilytystila kirjoille, hyvät koulupöydät molemmille ja sen sellaista helpotusta.
Sitten sukelsin ihan yksin tähän huoneeseen jossa on tietokone. Sanotaan vaikka "toimistoon". Täällä on iso kadulta dyykattu kaappi täynnä meidän aikuisten papereita mapeissa, iso toimistopöytä täynnä lippua ja lappua, laatikostoja lattiasta kattoon täynnä....kaikenlaista. Ja loput lattialla pinoissa ja leväällään. Haalin yhteen paikkaan koulua koskevat jutut, sitten laskut sun muut, säilytettävät paperit....ja selkeys tuli - ajatus kirkastui!
Eilen sukelsin kuusivuotias apunani poikien huoneeseen. Totesimme että ennen kuin koulut ensi syyskuussa alkavat, meidän pitää hankkia huoneeseen kunnon säilytystila kirjoille, hyvät koulupöydät molemmille ja sen sellaista helpotusta.
Sitten sukelsin ihan yksin tähän huoneeseen jossa on tietokone. Sanotaan vaikka "toimistoon". Täällä on iso kadulta dyykattu kaappi täynnä meidän aikuisten papereita mapeissa, iso toimistopöytä täynnä lippua ja lappua, laatikostoja lattiasta kattoon täynnä....kaikenlaista. Ja loput lattialla pinoissa ja leväällään. Haalin yhteen paikkaan koulua koskevat jutut, sitten laskut sun muut, säilytettävät paperit....ja selkeys tuli - ajatus kirkastui!
Poikien viimeinen kokonainen kouluviikko on melkein lopussa. Viimeiset päivät otetaan vihdoinkin rennosti koulussakin: arvostelut saatiin viikon alussa ja nyt päivät koostuvat jalkapalloturnauksista, vanhemmille järjestettävistä pikku piknik-retkistä, laulusta, leikistä...ja ihan vähän enää opiskellaan. Pienempi vie päivittäin opettajalle nähtäväksi mielenkiintoisia asioita. Onneksi opettaja jaksaa kiinnostua joka ikisestä simpukasta, jonka saa nähdäkseen. Ihana nainen. Onneksi poika saa oppia juuri hänen kanssaan ensi vuonna nämä tämän vuoden asiat uudestaan.
Se voi vain onnistua.
Se voi vain onnistua.
Minun päiviini kuuluu nyt pyykinpesu. Kone pesee monta kertaa päivässä, sillä kaikki kuivuu vilauksessa. Pesen vaatteita joita tarvitaan ensi viikolla Calais’ssa ja pesen kodin kankaita siitä ilosta että tulee hyvä tuoksu sisälle. Ja sitten otan aikaa istua terassilla kuusen vierellä hiukan varjossa, katsella pyykkejä, juoda jotakin ja lisätä aurinkorasvaa. Käyn välillä ehkä kaupassa ja palaan lojumaan. Vuoron perään työtä ja lepoa. Ihan verkalleen.
Uimapuku puuttuu edelleen, mutta uskon sen löytyvän Calais’ta. Uskon sieltä löytyvän myös hetken aikaa käydä miehen siskon kanssa elokuvissa (teatterissa, jonka omistaja on meidän suosikkimme ja jo sinänsä nähtävyys!!) , käydä lasten kanssa uimahallissa, heittäytyä turvalleen hiekkaan ja laskea lampaita teltassa.
Minä tykkään lähtemisestä. Pienenä olin jo kyläluuta.
Tykkään myös palaamisesta, mutta sitä ennen on lähdettävä. Sopii minulle.
Tykkään myös palaamisesta, mutta sitä ennen on lähdettävä. Sopii minulle.
15 kommenttia:
Voi kuinka nautinkaan näistä kuvista! Kiitos :)
Minä raivasin maanantaina asuntomme vaatehuoneen. Sellaisen ison, koko talon mittaisen pitkän käytävän, joka oli jo niin täynnä tavaraa ettei sisään mahtunut ilman että raivasi ensin osan pois tieltä. Siinä meni tunteja, mutta kyllä olo on nyt muikea sen tyhjyydestä ja siisteydestä. Pitää aina välillä käydä ovella ihastelemassa kättensä töitä - halpaa hupia!
Lähteminen, sitä olen taas eilisen miettinyt. Sillä taas haluaisin, oikein polttaa...mutta ei ole nyt suuntaa, eikä varojakaan ja seuranakin vain olisi tyttöni.
Mikä ihana saippuakuppi! Kuolaus.
Mulla on päässä ollut jo pitkään sekamelska ja hajamielisyys. Välillä huolestuttavastikin. Muistan vain kiinnostavat asiat. Laskuja on unohtunut, ennen olin tarkka näissä. Nyt mikään ei pysy järjestyksessä ja mielessä.
Olisi siis aika täälläkin mapittaa ja arkistoida, laittaa epämääräiset kasat määräisiksi.
Niin täälläkin. Maa polttelee jo jalkojen alla.Pinotaan, kasataan,pestään,lajitellaan ja samalla pää järjestyy uuteen.Ajatukset toivottavasti myös kirkastuvat.
Samalla stressaan miestä kun siivoan hulluna hänen mielestään myös näkymätöntä.Mutta en vain voi lähteä ilman että tiedän palata järjestyksessä olevaan asuntoon.Ja sama kierre joka vuosi.
Kauniita sinisiä kuvia! Pidän sinisestä myös sisustuksessa, vaikka väri ei enää olekaan "muodissa" tosin kuin ehkä 10 vuotta sitten.
Työpöydän pitää kyllä aina olla sopivasti sekainen. Liian siisti pöytä karkoittaa viimeisetkin ajatukset ainakin minulta.
Olen samaa mieltä lähtemisestä ja palaamisesta. Joskus täytyy lähteä jotta voisi sitten palata ja kaivata takaisin. Me olemme olleet menossa kovasti, vaikkakin vain hyvin pienellä akselilla, nyt tuntuu että lapsille olisi taas vaihteeksi hyväksi olla paikallaan. Minulle hekä myös. Heinäkuu onkin pyhitetty kotona oleiluun, töihin jne.
Ruiskaunokkien sininen sykähdytti kovasti, ihana!
Nätit kuvat! Tuo fyysisen tilan epäjärjestys vs. oman pään sisäinen epäjärjestys on jännä juttu. Minulla on ihan samalla tavalla - en pysty keskittymään, päässä suhisee ja pyörii, jos kotona ympärillä on kaaos. Olen aina hieman kadehtinut sellaisia ihmisiä, jotka osaavat pitää mielensä tyynenä ja kirkkaana ulkoisesta epäjärjestyksestä huolimatta. Viimeksi tänään olin kylässä ihanalla ystävälläni, jonka koti oli kuin hurmaava Huvikumpu, ulkoisesti sekä epäjärjestyksessään. Ystävätärtäni kaaos ei häirinnyt ollenkaan. Eräällä toisella ystävälläni on aina joku asia (tyyliin aurinkolasit, kirjastokortti, vyö..) kateissa, eikä se vaivaa häntä ollenkaan. Hän pystyy sulkemaan asian pois mielestään.
Onnellista Calais'n lomaa!
Musta tuntuu että olen jotenkin jämähtänyt, ollut lähtemättä niin kauan etten edes uskalla, halua, jaksa enää. JOtenkin tulee sellainen olo ettei olisi pahitteeksi vähän karistella tomuja ja lähteä jonnekin.
Pitäisi muutenkin jaksaa ryhtyä asioihin, jospa konkreettinen lähteminen (muutos!) auttaisi pään sisässäkin.
Mä kyllä nautin ihan vaan olemisesta, mutta luulen päässeeni "olemisessa" jo sellaisiin mittasuhteisiin, että alkaa mennä olemattomuuden puolelle.
Niin, hitsi, luulen että mieleni tekee lähteä jonnekin. Tulipahan sanottua ääneen.
Sininen näyttää hyvältä!
Me olemme lähdössä elokuussa ja se hiukan polttelee. Toisaalta on jo koti-ikäväkin kaikista rakkaista. Eniten kyllä fiiliksenä on kauhu siitä, että tämä koti on kasattava ja jokainen tavara käytävä läpi päättäen ottaako, jättääkö vai luopuuko. En ole koskaan ollut lähtijä enkä hiukkaakaan seikkailunhaluinen. Nyt sitten lähdetään toiselle puolelle maapalloa. Lomasta varmaan olisin enemmän innostunut kuin nyt tästä isosta lähdöstä.
Siniset kuvat ovat ihanan raikkaita ja rauhallisia. Melkein alan tykkäämään sinisestä. Kuvistasi tykkään oikein kovasti.
kommenttiisi: Odottelen yhä tätiytymistä, mutta uskon sen olevan ennenkokemattoman antoisaa. Harmi tosiaan, ettei sitä voi kaikki kokea.
Vietin juhannuksen tehden lempijuttujani maalla. Luin isoja pinoja vanhoja lehtiä, yhden kohdalla silmä osui kuvaan ja pysähtyi pitkäksi aikaa. Sinä olit siinä, jossain viime vuoden Kodin Kuvalehdessä. Mietin, että onpa aika sattuma. Uskon, että hyviin tyyppeihin tuppaa törmäämään tämän tästä mitä yllättävimmissä paikoissa.
Inkivääri: Olen iloinen jos kuvat tarjoavat nautinnon!
Vaatehuone...siinäpä huone, jollaista meillä ei ole koskaan ollut. Toisaalta hyvä, toisaalta harmi. Itseni tuntien mulla olisi noita raivaussavottoja usein... ainakin tarvetta niille.
Liivia; Tuli persiin alla sielläkin, siis. Toivottavasti pääset matkaan vielä. Tai tietysti pääset, mutta ennen kuin on poltellut liikaa!
Saippuakuppi on Calaissa miehen siskon keittiössä. Ihailen sitä ihan joka kerta. Miehensä on Marseillesta, ja se näkyy kodissa monessa paikassa.
Pikkujutut:mulla edistää aina ihan valtavasti kun on tiedossa jonnekin meneminen. Siis pidemmäksi aikaa kuin viikonlopuksi. Sitten sitä huomaa joskus että ai jaa, nyt mä sitten oikeesti olen täällä. Eipä tunnu missään, kun ajatuksissani olin jo.En osaa selittää kummemmin.
Mulla tämä tarve palata edes suht siedettävään asumukseen on aika uusi juttu. Vielä muutama vuosi sittne oli aikalailla se ja sama miltä kotona näyttää kun tulee.
Anne; työpöydät ovatkin erikseen. Nyt oli kysymys siitä, että tässä "toimistohuoneessa" ei ollut jalansijaa enää, ja poikien huoneessa oli nurkissa tyhjiä jugurttipurkkeja sun muuta romanttista;-)
Tiuku; eikö olekin ihana sininen tuo?! Mutta joo, ei missä vaan, mutta kukassa.
Olet viisas nainen kun osaat myös pysähtyä oikealla hetkellä.
margarita: meillä on aina varmaan monen mielestä aika sekaista. Ei niinkään likaista, mutta sekaista. Ei mun mielenrauhani mene ihan kovin pienestä sekasotkusta, mutta nyt on ollut niin kauniita ilmoja, niin paljn mielenkiintoista puuhaa, niin paljon laiskotusta...että koti on ollut aivan hemmetin sekaisin. Siinä ei kestä kyllä minun pääni selvin päin.
Isoinpapu: minusta tuntuu myös että kannattaa nostaa kytkintä. Vaikka jonkin ihan lähelle, vaikka ihan vähäksi aikaa, mutta olisiko se parasta yksin tai kaksin? (Tai aattele miten ihanaa olisi olla yksin omassa kodissa?! Se on ainakin mulle nykyään ihanaa luksusta, tosi tosi harvoin.)
Kesiah: ison lähdön edessä on tietysti eri asiat mielessä kuin loman.
muistan aina ja ikuisesti kun olin oman punaisen muovimatkalaukkuni kanssa lentokentällä, muuttamassa Ranskaan.
BArbro v: Olenpa iloinen että tulit blogiini käymään. Olen lukenut sinua ja etenkin sitä sun diarylandia kauan, ja aina ajatellut miten ihanaa on lukea niin hyvää suomen kieltä! Ja pidän sinun ajatuksistasi ja tyylistäsi.
Ja sitten blogisi "Barbro goes..etc>" on ollut ilo myös silmälle. Oli niin kiva nähdä kuvien kera kenen juttuja luen.
Tuo mitä sanoit: "Uskon, että hyviin tyyppeihin tuppaa törmäämään tämän tästä mitä yllättävimmissä paikoissa." paitsi imartelee minun kovasti, on aivan hemmetin totta. Siis en osaa sanoa miten hyvä tyyppi sitä itse olen, mutta minulle on parin viime vuoden aikana tullut monenlaista "hyvää tyyppiä" eteen. Aika tavalla kiitos blogeille.
tiedan tunteen etta maa polttaa alla. me asumme saaressa ja taalla tulee helposti island fever. taytyy paasta pois.
mina olen saamaton jarjestelemaan. olemme koko perhe sottapyttyja ja on ihanaa kun kotiapulainen tulee joka arkiaamu ja siivoaa meidan aikuisten (!) ja lasten jaljet. vaan eipa hankaa minun papereita voi jarjestella.
Kuule. Saattaa olla, että blogiasi eksyy lukemaan joku kylmettynyt suomalainen ja saattaa olle, että puheet aurinkorasvoista eivät lohduta! :( ... :D
Ah, mikään ei voita tuulessa kuivuneen pyykin tuoksua. Mukavia lomapäiviä teille!
Aurinko: niin..on asioita jotka vaan on hoidettava ihan itse.
Maijja: Mitkä aurinkorasvapuheet?
Oli miten vaan, älä luulekaan ettei täällä sataisi taivaan täydeltä suurimman osan vuotta! Belgiassahan sataa tilastojen mukaan vielä enemmän kuin Hollannissa, missä minusta jo satoi...paljon. Että jos se jotenkin lohduttaa...
En kummiskaan aio luopua sinitaivaan hehkuttamisesta aina kun siihen on pienikin mahdollisuus, harmitti kylmässä värjöttäviä tai ei;-)
Onko tuo saippua LUSH'in?
Allu: ei ole aavistustakaan mikä tuo saippua on koska se on siis miehen siskon keittiössä...mutta heidät tuntien voisin väittää että se ei ole Lush.
Lähetä kommentti