keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Bargemon ja Draguignan

Liikuimme lähellä ja kauempanakin hyvin paljon kun oli kerran auto alla.
Bargemonin pieni kylä oli 11 km:m päässä Seillans:ista. Kaunis, pieni kylä (hiukan yli tuhat asukasta), keskipäivän kuumuus ja minulla liikaa vaatteita, muista eksyminen ja pienoinen paniikki, toisten löytäminen lopulta kuvan suihkulähteen lähettyviltä..."mihin sinä taas katosit" -kommentit mieheltä, nitkutusta ja natkutusta valokuvien ottamisen tärkeydestä ja lammaslaumana kulkemisen mahdottomuudesta.



Eksyminen unohtui pian kun ajoimme Draguignan:iin, joka iltapäivän helteessä nuokkui sisätiloissa ikkunaluukkujen takana, kuten meidänkin olisi pitänyt.
Draguignan oli "suuri" kylä (n. 34 000 asukasta), rähjäinen, kaunis, kuuma, hiljainen. Paljon kissoja, miehiä kyykyssä jotakin pelaamassa, ääniä verhojen takaa, tuoksuja keittiöistä.

8 kommenttia:

Sanni kirjoitti...

Hei!
Olen seurannut lomakertomustasi huokaillen ja häikäistyneenä. Ihanaa! Tahdon ja eksyilemään johonkin kuumille kujille. Minusta on suoraan kuin muumimamman ajatuksista, että "jokaisen perheenäidin tulee silloin tällöin eksyä perheestään." :)

Kesiah kirjoitti...

Ihania lomatunnelmia jo menen postauksen verran. Olen katsellut kuviasi ja samalla fiilistellyt ajat stten mennyttä kesää jolloin ajelimme Ranskassa nauttien pikkukapungeista piipahtaen välillä Nizzassa.

Liivia kirjoitti...

Voi että! Sanatonna kaiken ihanan keskellä täällä, ja jatkan alemmaksi. Voisin katsoa näitä vaikka miten paljon.

Näitte todella todellista Provencea!

violet kirjoitti...

Sanni:eksyminen on ok silloin kun sen voi tehdä "turvallisesti". Nyt tilanne oli se, ettei mulla ollut puhelinta (kuten ei melkein aina ole), en muistanut yhtään missä auto on, en tiennyt yhtään missä olen. En oikein keksinyt mitä tehdä muuta kuin harhailla päämäärättömästi toivoen sattuman kaupalla tapaavani omani taas....

Kesiah: olet siis päässyt palaamaan muistoihisi;-)

Liivia: joo, näissä pienissä kylissä se on parhaimmillaan minusta. Côte d’Azur ei edes oikeastaan ole Provencea mutta on sitten omalla tavallaan ihana. Tykkään paikoista joissa eletään eikä olla vain turistien keskellä.

Liivia kirjoitti...

Olen samaa mieltä! Olin tästä hyvin tietoinen ennen matkaamme, siksi ottikin railakkaasti päähän kun ei ilman autoa oikein kyliin ja Provencen sydämmeen kuljettu. Nizzasta olisi päässyt paremmin, mutta rankka sade esti lähtöyritykset.

Ehkä vielä joskus pääsee kunnon Provenceenkin. Nämä kuvat kyllä auttoivat tuntemaan olevansa siellä. Kiitos!

violet kirjoitti...

Liivia: autolla liikkumisessa on puolensa. Toisaalta on "vapaa", mutta toisaalta liian monet mahdollisuudet tekevät sen, että sitten singahtelee sinne tänne.
Että toisaalta olisi kiva olla enemmän yhdessä paikassa.
Tämän loman tärkein opetus oli se, että pitää olla enemmän aikaa. Nyt emme voineet viipyä kauemmin, mutta ensi kerralla aivan varmasti.

Ja sen verran kaupunkilainen olen,että ainakin osan lomasta haluan olla kaupungeissakin...ja rannallakin..ja, ja, ja.
Sehän tässä justiin että tuollakn alueella on NIIN PALJON kaikkea mitä haluaisin nähdä ja kokea, että pää tulee kipeäksi jo kun ajattelen sitä.

Anioni kirjoitti...

Kiitos lomakertomuksesta! Oli ihan pakko klikkailla monta kuvaa isommaksi, että näki kunnolla kauniit paikat. Voi miten kade olen; juuri tuollainen matka noille seuduille on ollut haaveissa jo vuosia...

Melita kirjoitti...

Hieno päivitys Violet,
Teksti ja kuvat todella veivät matkalle mukaan.Erityisesti pidin rosoisen seinän kuvasta.
Olin aikoinaan samantapaisella matkalla Italiassa ja suurimman osan aikaa eksyksissä, mutta ihan itsekseni liikeellä 2 kuukautta ja eksymisestä tuli ihan niinkuin ohjelmanumero.En kyllä kuitenkaan haluaisi eksyä perheestäni vieraassa kaupungissa.
Mulla menee varmaan loppuilta kun pohdin eksymisen filosofiaa..