sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Calais III

Vajaa viikko majakan tuntumassa sijaitsevassa serkun kodissa oli pojille kovasti mieleen. Erilaista oli kuin kotona ja se on joskus kovin tärkeää.

Oli paljon hymyjä, uusia juttuja ja uusia ihmisiä. Pupukin, tosin vanha tuttu.




Oli toki asioita joista ei oteta kuvia.
Kinastelua lasten kesken, pienimmän sorsimista, kipeytynyt selkä kamalassa vuodesohvassa, koko ajan kateissa olevat vaatteet pienessä asunnossa, jostakin kummasta tullut kurkkukipu ja armoton limainen nuha...
Mutta erilaista se oli minullekin kuin kotona ja ihan hyvään väliin se tuli ja hyvää teki.

17 kommenttia:

Olina kirjoitti...

Ainahan noitakin on, hetkiä joita ei tallenneta kameralla ja näytetä muille. Elämää sekin.

Pupu on kyllä ihme pallero. Oikein söpö. Pyykkikuvat tuossa alla taas ovat tunnelmaltaan hienoja.

Ja tietenkin sitä saa toivoa, ja haaveilla. Merestä ja muustakin=)

johi kirjoitti...

Oi mikä majakka! Meri ja majakat ovat niin kiehtovia. Sisämaassa syntyneelle ja asuvalle eksoottisia näkyjä.

Kiitos Calais-tunnelmista. Tuntuu kuin tuuli olisi tänne asti lennättänyt hiekkaa ja suolavettä.

Merja kirjoitti...

Mukavia tunnelmia kuvissa.

Tuota olen muuten miettinyt monesti, että pitäisi joskus tehdä sellainen 'näin-meillä-oikeasti-on' postaus blogiin. Pyykkikasat, lasten riitely, oma ryytynyt olo - eikös se sitä ole se arki..

violet kirjoitti...

Olina: Toi pupu on sellanen 6-vuotias pöhkö. Saa ihme hyppykohtauksia ja sen sellaista. Aika veikeä, mutta voi myös purra jos hiukankin on syytä.VAikka oikeinhan se onkin.

Johi: toi majakka on minustakin kiva. Se on ihan siinä talon vieressä. Mun on aina pitänyt kiivetä sinne ylös mutta joka kerta se on jostakin poikkeussyystä kiinni.

Merja: kyllä meillä ihan oikeastikin on sitä mitä kuvissa näytän ja tekstissä kerron. Ajattelen että vaikka lapset riitelee ja pesen vaatteita niin ei se ole kuitenkaan minulle niin suuri osa olemista että viitsisin siitä yrittää repiä - ainakaan usein - mitään kirjoitettavaa. Ennen kaikkea uskon ettei siinä olisi monenkaan mielestä mitään kovin kiinnostavaa.Itsekin tykkään katsella sinun blogissasi vaikkapa retkeä Kiinan-muurille mieluummin kuin likaisia sukkia;-)

olen huomannut että valitsen yleensä kirjoituksen aiheeksi sen, mikä on kulloinkin mielessä päällimmäisenä. Silloin ei tarvitse edes miettiä että mitähän sitä kirjoittais...

Liivia kirjoitti...

Oi voi, huokailen täällä todella äänekkäästi. Juuri nyt olisi ihanaa olla jossain tuollaisessa paikassa. Ihania kuvia!

Majakat kiehtoo joo. Mikähän niissä on. Ehkä jotain Viisikoista jääneitä mielikuvia...
Todellisuudessa en kuitenkaan haluaisi asua majakassa kaukana muista, ainaisessa tuulessa.

violet kirjoitti...

Toi majakka on etenkin loppukesästä ja alkusyksystä jännä kun voi vielä istua siinä serkkujen pihassa, on ihan pimeää ja majakka valaisee aina kun sen valokeila kääntyy kohdalle.

isoinpapu kirjoitti...

Vaikka Turku on olevinaan merenrantakaupunki, niin täällä ei kyllä juuri merta näy. Joki kylläkin. Siis esim satamasta ei näy merelle, kuin ihan pari pientä silmäystä ruotsinlaivaterminaalien välistä, metalliaidan raosta.
(puistelen päätäni ja pyörittelen silmiäni).

Jos ajaa vähän kauemmas, johonkin kaupungin saarista niin sitten meri kyllä näkyy. JOtenkin hyvin turkumaista toimintaa, että asiat tehdään hankalasti ja rumasti. Tällä kaupungilla olisi hurjasti potentiaalia olla todella ihastuttavan kaunis paikka. Mä en käsitä kuka täällä oikein päättää asioista, joku turuntautimafia varmaan edelleen.

Mutta calais näyttää ihanalta. Tunnen tuulen puhaltavan!

Liivia kirjoitti...

Uskomatonta asua majakan naapurissa! Se olisi kyllä jotain!

Ja viitateen Isonpavun tekstiin, olen ollut harhaluulossa että vain Tampereella osataan raiskata, pitänyt Turkua jonkinlaisena ihannekaupunkina.

Olina kirjoitti...

Ooh, majakka on siis Ihan Oikea, toimiva majakka. Minäkin olen viisikkoni ja muumini lukenut, sillä sydän hyppää heti innostuksesta=)

Minä taas voisin hyvin kuvitella itseni sille autiolle majakkasaarelle pidemmäksi aikaa. Onko se sitten veri, joka vetää, suvussamme on tehty merellä töitä jo useammassa polvessa...?

Sooloilija kirjoitti...

Kiva kun olet palannut tänne blogimaailmaan!
Ihanan raukeita lomatunnelmia kaikissa kuvissasi! Niin sinistä!

Minäkin haluaisin ehkä asua meren rannalla. Kävin viikonloppuna pauhaavan jokiveden äärellä (juttua blogissani). Saan valtavasti voimaa ja virtaa kaikesta vedestä, varsinkin sen äänistä; merestä ja joesta. Järvi puolestaan rauhoittaa.

violet kirjoitti...

Isoinpapu: "turkumaista toimintaa"..heh...

Olina: voisihan se koeluontoisesti olla kivaakin olla yksin majakkasaarella. Tämä ko. majakka ei siis ole kyllä saarella eikä siellä asu kukaan, on käytössä ja turisteille avoinna.

Sooloilija: nii-in, erilaiset vedet vaikuttavat minuunkin eri tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa mukava, että olette "back again"! Saa taas nauttia kauniista kuvista ja leppoisasta tekstistä. Kiva, että oli hyvä reissu. Eikä matkatavaroiden purku todennäköisesti tuota samankaltaista stressiä kuin se pakkaaminen. Tervetuloa takaisin! PS. Tulikohan se sellainen ns. helpotuksen huokaus kotiovesta sisääntullessa...

violet kirjoitti...

Anonyymi: se huokaus tuli illalla omassa sängyssä, jossa minua ei satu selkään....

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta pienimmän sorsimisesta (huh, mikä sana)haluaisin heittää sellaisen jutun, että kaikki ei ole aina miltä näyttää. Ne pienimmätkin osaavat kyllä joskus käyttää sitä pienemmyyttään hieman ovelastikin hyödykseen isompien kustannuksella. En tiedä, oliko pahasti sanottu, mutta joskus ne kuviot menee niin, että iso saa syyt niskoilleen ihan vanhasta tottumuksestakin, eikä välttämättä osaa itseään puolustaa...

violet kirjoitti...

Anonyymi: totta tuokin. Tunnistan sellaisiakin tilanteita paljon että pienempi oikein kaivaa verta nenästään.
Nyt tuolla reissussa vaan meni päivät niin että serkku (10) ja esikoiseni (9) lukitsivat itsensä jatkuvasti serkun huoneeseen, jättivät pikkuveljen kaikesta ulos...ja aina kun tämä sanoi mitä vaan, niin kaksi isompaa matkivat toisen puheita ja pilkkasivat jne.

Sitten he piilottivat tahallaan pienimmän tavaroita ja muuta aivan sietämätöntä.

Anonyymi kirjoitti...

No tuo oli sitte kyllä selvä tapaus, ei sitä sellasta psykologista tapahtumien kulkua, mitä ajoin takaa...

aurinko kirjoitti...

miten voi nayttaa niin kauniilta ja aurinkoiselta? meille on luvattu viisi paivaa vetta englannissa ja eipa tuo suomessakaan nayta saa kovin kivalta.
tulisipa nyt aurinkoa koko europpaan.
pia. s'pore