Huomaa aivan selvästi että kesälomien aika. Kaupunki tuntuu paljon normaalia hiljaisemmalta. Ajoittain suorastaan autiolta. Eilisiltana söimme taas ulkona ja viihdyimme vielä pitkään sen jälkeenkin. Oli lämmintä, hiljaista, vain lintujen ääniä. Hyvin harvoissa taloissa oli valot ikkunoissa.
Petroolilampun valossa istuimme aina siihen asti, että tunsimme tarvitsevamme villatakkia. Kyllä se taisi olla keskiyön tuolla puolen.
9 kommenttia:
Oi, rakastan öljylamppuja. Tai mitä tahansa lyhtyjä. Suomen kesästä pois muuttamisessa parasta oli se, että täällä on iltaisin jo pimeää. Mikäs sen parempaa tälläiselle kynttilä/lyhtyfriikille =)
Suomessa ollessani koko kesänä ei ole vielä ollut päivää, että olisi tarjennut ulkona syödä siihen aikaan kun meillä syödään, eli seitsemän-kahdeksan maissa.
Tänään yritettiin, mutta jokainen haki kesken kaiken takin. (en kyllä valita, sillä aurinkoa ja lämpöä on kuitenkin nyt saatu)
Toisaalta ulkonasyömisessä on aina hommaa, joten se sisäsyöminenkin käy mulle ihan hyvin.
Hiljaisessa kaupungissa on oma hohtonsa.
Voi lämmin kesäyö on ihana, harvinaista tosiaan täällä.
Olenkin nyt viettänyt viileää suomalaista kesäyötä lueskelemalla blogiasi. Kivoja juttuja, kauniita kuvia!
Niin, siellä ei taida olla hyttysiä... Meillä iltasella ulkonasyömistä varjostaa sekä Kiinassa että mökillä nuo pikkupirulaiset. Ihan paiseilla ollaan taas. Ottakaahan tänään taas uusiksi meidänkin puolesta!
Hiljaisia ovat kuvatkin - kaunista. Myös edellisen jutun tuomiset ovat ihania.
Emmie; minäkin tykkään valaista pimeyttä.
Liivia; no voi hemmetti...(kun ei ole päässyt ulos syömään, siis). MEillä ulkonasyöminen ei ole yhtään sen isompi homma kuin sisälläkään syöminen. Ruokailuvälineet ja ruuat sun muut on joka tapauksessa kannettava pöytään - ja jos ulos menee niin tulee vaan yhdet rappuset lisää.
Leena: Oli niitä ainakin ennen!
Vilijonkkka: ei muuten olekaan, hyttysiä siis. En ole huomannut edes ajatella ettei ole.
(Otimme uusiksi eilen, ja juuri kun ruoka oli syöty alkoi kova ukkosmyrsky kuin tyhjästä.)
Killisilmä: Joo, meillä oli oikein kiva iltahetki. Lapset tykkää kaikesta hiukan erilaisesta. Sanakirjaakin on kivampi lueskella katolla kuin olohuoneessa!
Ihania kuvia ja tunnelmia kuvissa.
Jo jonkin aikaa blogiasi lueskelleena voisin todeta mummoni sanoin että, Sinulla on ihana elämä.
Juliet Jones: Kyllä, elämäni on ihana mutta ei se ole vain ihana.Siksi, kun se on elämä;-)
Kauniita kuvia. Voin aistia tunnelman. Niissä on jotain samaa, kuin rakastamassani loppukesässä, kun täällä Suomessakin sytytellään lyhtyjä ja kynttilöitä ja on vielä lämmintä, mutta ilmasta voi haistaa jo syksyn, jos on tarkka. Minulla on asuinpaikan suhteen tätä kesää ajatellen ollut tuuria. Asun Länsirannikolla ja täällä on ollut ihan hieno kesä.
Lähetä kommentti