Kotimatkalla pysähdyimme kahdeksi yöksi miehen vanhempien luokse Dijonin lähelle. Heillä on siellä vanha talo, missä koko 7-henkinen perhe on joskus asunut, mutta joka nykyään toimii lähinnä varastona. Uskomaton paikka mutta ei siitä sen enempää.
Siellä silmä lepäsi isoissa, vaaleissa huoneissa värien, pölyn, tavarapaljouden ja sekasotkun jälkeen.
Lomakuvat ja kertomukset päättyvät tällä erää tähän. Itsekin olen vähitellen päässyt arkeen kiinni.
9 kommenttia:
Hienot kuvakulmat, pienestä kurkistuksesta aistii hitusen tunnelmaa ja kuvittelee loput - aivan kuin kirja jättää elokuvaan verrattuna tilaa mielikuvitukselle.
Ihania tunnelmia näissä sun lomakuvissa. Rakastuin tämän postauksen ekaan kuvaan. Siinä on jotain vastustamatonta!
No voisi melkein sanoa, että sokerina pohjalla, nämä oli tosi viehättäviä kuvia. Niin herkän kaunista tunnelmointia.
Haluaisin kahmaista tuon patongin itselleni! Ai että, tunnen sen koostumuksen jo sormissani ja tuoksun kanssa!
Lomalla ollessani kuvaan pajon, eteen tupsahtaa paljon loistavia postausaiheita. Mutta kotiin palattua en jaksakaan muutamaa postausta enempää lomaa tai siellä heränneitä ajatuksia repostella. Arkeen asettuminen vie mennessää. Hassu juttu.
Nuo sun kuvakulmat on aivan upeita!!!
Mosaiikkifriikkinä kiinnitin tietysti eniten siihen kuvaan huomioni,mutta muutkin kuvat ovat olleet aivan helmiä!
Maurelita: voi kuinka kauniisti luonnehdit.Ihan totta, ei aina tarvitse näyttää kaikkea.
Hekku: Tuo tädin asunto on niin kaunis ja niin tilava, että siellä oli ihana kuvata. Kun aina ei tule kuvaan joku tyhmä muovipussi tai "väärän värinen" juttu...kuten paikoissa, jotka ovat täynnä tavaraa (kuten meidän koti...).
Itkupilli: Kiitos kiitos!
Vilijonkka: Tuon loman aikana kirjoitin paljon tuntemuksiani eri paikoista jne. Kotiin päästynäni havaitsin että ne ovat liian henkilökohtaisia julkisiksi.
Kuvien osalta minulle on kuitenkin luontevaa jatkaa lomailua blogin kautta:jotenkin huomasin että se lievitti sitä harmia, että loma loppui.
Mariza: Miehen vanhempien talon alakerran lattiat olivat ihanat. Tuollaisista värillisistä paloista keittiö, ruokahuone, vessa ja mitä siinä nyt oli. Olivat tosin suurelta osin peittäneet kaiken rumilla matoilla, koska heidän silmäänsä tuo lattia on vanhanaikainen. Hmmm.
"Ihan aluksi" toi eka kuva on siis todella IHANA! (Kulunut sana toi ihana, mut...) Mut aika jännä toi oven väri ja ihana yhdistelmä tuon vihreän kanssa ja...
Upeita kuvia! Herkkuja! Arvaa heräsikö uteliaisuus kuulla KAIKKI anoppilasta ja anopista. HEH!
Anonyymi: tuossa talossa kaikki on "aika jännää".
Ikkunassa: Tuo paikka ei siis ole se varsinainen anoppila, he eivät asu tuolla vakituisesti.
Anopista olisi hyvin paljon kerrottavaa, mutta en halua kertoa kuitenkaan. En edes tietäisi mistä aloittaa. Hyvä ihminen kuitenkin, kuten miehensäkin.
Lähetä kommentti