tiistai 22. heinäkuuta 2008

Kaipaan

Olen tullut takaisin mutta vain fyysisesti.
Pää ja ajatukset ovat siellä, missä yrtit ja kukat tuoksuvat, missä kaskaat soittavat ja missä valo on kaunis.
Paluumatkalla sitä on vielä vanhasta muistista pukeutuneena kesään ja sitten astuu huoltoasemalla lätäkköön sandaaleissaan, yrittää vetää kesämekkoa alemmas mutta mikään ei auta kun on vain 11 astetta lämmintä ja tihuttaa.






Nämä kuvat ovat meidän pikku kylästämme. Joka aamuinen tapani oli lähteä aikaisin ennen muita kävelylle. Ostin leipää, otin kuvia, istuskelin ja katselin. Kävin viileässä, hiljaisessa kirkossa, silittelin kissoja. Valo oli niin kaunis heti aamusta.

Voi hyvä sylvi miten on tyhmää olla kotona. Tässä menee varmasti ainakin viikko että palaudun.

14 kommenttia:

Olina kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, noin fyysisesti. Huomaan jo kaivanneeni juttujasi. Valo todella on kaunis, ja kontrasti kuvaamaasi hyiseen arkeen suuri. Kaipauksen siis ymmärtää.

Sooloilija kirjoitti...

Kiva kun olet tullut takaisin, vaikka kaipaatkin sinne missä olitte. Kerro lisää, laita kuvia; sillä lailla lievität kaipausta (?) ja me saamme nauttia kaikesta kauniista.

Täälläkin sataa ja on harmaata, ei laula linnut, ja matkalle ei pääse. Joten matkaraporttisi tulevat kyllä oikein 'tarpeeseen'..

Lea kirjoitti...

Voi että, kun minä tiedän tuon tunteen! Joskus (melkein aina) reissussa ollessa irtautuu kaikesta niin totaalisesti, että ei käsitäkään, miten pöllöä on palata kotiin. Minä yleensä itkua tihrustan lentokoneessa ja vähän vielä kotonakin. Mutta onneksi teillä oli noin ihana matka! Kauniita kuvia, kiva kun laitoit ja laita ihmeessä lisääkin! Minä vasta eilen jäin lomalle, ja maalle häivytään huomenna kesäelämän viettoon.
Tsemppiä oikein kovasti! Toivottavasti Brysselin sää rauhoittuu, täällä Suomessa alkaa vihdoinkin nyt tuntua siltä.

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa takaisin minunkin puolestani!

Ja samat sanat, kyl on tiuhaan käyty tarkistamassa, et joko olette kotiutuneet..
Olen kai aivan "koukkuuntunut" Piilomajaan.

Ihania kuvia, valoa ja varjoa. Aamuiset hetkesi ovat olleet varmaan kaihoisan kauniita, rauhaisan henkeä salpaavia, jos niin voi sanoa.

Hyvä, että sinulla on kuvia, joiden kautta mekin pääsemme nauttimaan ja edes vähän kuvittelemaan matkanne tunnelmia ja
"ulottuvuuksia". Ja tietenkin sekä erityisesti tekstisi, sanasi.

Totisesti tervetuloa takaisin!

PS. Eiköhän se palautuminen ja sopeutuminen taas kotioloihin pikku hiljaa ja pienin askelin toteudu..

Anioni kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, sinun hauskoja tekstejäsi ja osuvia kainiita kuviasi olen kaivannut :)

Tsemppiä arkeen sopeutumiseen, se vie aina aikansa.

Merruli kirjoitti...

Ei todellakaan ihme, että tuohon kylään ja valoon jää kaipaamaan. Kaunista!

Helena på ROOM & serve kirjoitti...

Lovely photos!

violet kirjoitti...

Olina: kiva kuulla että on kaivattu. Niin, valo oli kovin kaunis ja niin erilainen aina riippuen kellonajasta.
Oma suosikkivaloni oli aivan aamulla ja sitten klo 17 nurkilla sellainen sinerrys. Siitä kuvia myöhemmin;-)

Sooloilija: juu, kuvia tulee halusitte tai ette. Niitä otin yli 600 joten ei nyt kaikkea kummiskaan.
ONNEKSI tuo eilisen paluun lämpötila (11 astetta0 taisi olla joku moka. Nyt on ihan säädylliset 20.

Lea: Minä en itke vaan menen ihan mykäksi ja pahantuuliseksi. Hidastun ja käännyn sisään päin.
Hyvää lomaa sinulle!

Anonyymi; juu, kuten sanottu, kuvia tulee ja hauska kuulla koukkuuntumisesta. Ei olisi kiva kirjoittaa ellei kukaan välittäisi lukea. Kyllä se vaan niin on.

Yhtenä aamuna menin yksin kirkkoon ja voin sanoa etten kuullut kuin korvieni suhinan. Aivan valtava, rauhallinen hiljaisuus. Kuului vain rahina, kun käännyin kengilläni kivilattialla. Toinen erityisen hieno hiljainen hetki oli heti talon takana alkavalla kukkulalla, jossa kävelin aamulla ja tapasin herra Aasin.

Anioni: viehän se aikansa ja saa viedäkin;-)!

Merruli: pidin kovasti tuosta kylästä mutta niin pidin kaikesta muustakin mitä näimme, missä kävimme....plääh...mistä alkaisin...

helena: thanks!

Liivia kirjoitti...

Tuo alakuva, nyt pyörryn, niiiiin hieno!

Kylläpä on hyvä kuulla, että teillä on ollut hieno reissu, ja paikka näyttää lunastaneen odotukset.

Sitä valoa minäkin kaipaan. Mies sanoi, että huono näkö alkoi heti vaivata Suomessa, siellä hän näki ilman rillejä mitä halusi.
Kaipaan myös juuri niitä yksinäisiä aamuja jolloin kuljeskelin ja hain leipää, kun vain muutama vanhus oli liikkeellä, ei muita.

violet kirjoitti...

Liivia: kyllä minäkin pienesti pyörtyilin ihan päivittäin. Toivoin vain hartaasti että saisin kameraan edes osan siitä kaikesta.

Terveisiä miehellesi että minäkin olin aika paljon ilman rillejä/linssejä.

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Oih ja voih, ihania kuvia ja niin elävästi maalailet sanoillasi pikku kylän tunnelmaa, en muistanutkaan kuinka paljon rakastan Etelä-Eurooppaa...

Ikkunassa kirjoitti...

Kirjoititpa kiinnostavasti! =) Ihanaa, kun olet takaisin!!! Oli ikävä... Minusta usein reissusta on aivan ihana tulla kotiin, vaikka olisi ollut kuinka kivaa. Tiedän tuon tunteen, mutten ole kokenut sitä aikoihin. Sinä selvästi rakastat lämmintä...voisitteko muuttaa etelämmäs?!?

violet kirjoitti...

Itkupilli: joskus on hyvä saada "muistutus";-)

Ikkunassa: Tämä matka oli ehdottomasti liian lyhyt. Siksi minun oli vaikea tulla pois. Onneksi tiedän että kaikki odottaa siellä sen kun vaan pääsemme matkaan toisen kerran.
Kyllä minä rakastan lämpöä, mutten nauti mistään tropiikista. Ennen kaikkea minä nautin Etelä-Ranskan valosta, ja meren läheisyydessä tulee kuitenkin sen verran että viileneekin.
En tiedä haluaisinko asua noilla alueilla. Ehkä on parempi että kaikki on vain siellä lomia varten.

Ikkunassa kirjoitti...

Ok, että liian lyhyt. Sitten tilanne onkin tavallaan ihan hyvä. =) Että tietää pääsevänsä joskus taas lomalle ihanaan paikkaan ja ehkä silloin pidemmäksi aikaa?!? =)