Varmin tapa löytää kadonnut esine on ostaa uusi tilalle.
Tämän yritän pitää mielessäni, sillä niin monesti olen saanut kokea sen todeksi. Tiedän, että kadonnut lammas löytyy melkein aina heti uuden hankkimisen jälkeen. Joskus esineen hukassaoloaika ylittää kuitenkin ärsytyskynnyksen. Joskus kyseessä on tavara, jota ilman ei osaa olla. Toisinaan vehje on sitä luokkaa, ettei sitä ilman suorastaan tule toimeen.
Minusta tuntuu että kadonneet esineet nauravat piiloistaan tuskaantuneelle etsijälleen. Ilkkuvat ja pilkkaavat, puhkeavat röhönauruun kun etsijä kääntää kolmatta kertaa ympäri samoja laukkuja, siirtää samoja huonekaluja, tutkii persus pystyssä sohvanalustoja. Sieltä jostain kuuluu kadonneen tavaran hohotus, mutta se on sen verran hiljainen, ettei etsijä osaa paikallistaa esinettä.
Lopulta täysin tympääntyneenä mennään sitten ostamaan uusi tilalle. Sitä nopeammin, mitä halvemmasta tavarasta on kyse - tai mitä tärkeämpi juttu on kyseessä.
Kuvassa ylinnä kadonneet pinsettini. Tosi hyvät, aina meikkipussissa..paitsi silloin, kun ovat kateissa. Tällä kertaa syytän miestä, joka nappasi pinsetit apuun kun poisti tikkua pojan jalasta.
Kuvassa alinna apuun tulleet sijaispinsetit, mallia "aivan paska". Tullut meille jonkun lapsellisen ensiapulaukun mukana. Näillä ei tee kerta kaikkiaan mitään. Ehkä voisi korkeintaan maata kaivaa tai raapustaa nimensä assan vessan seinään.
Keskellä vinoilee viekkaasti uusi tulokas. Nämä pinsetit ostin hätiin kun Ainoat Oikeat olivat olleet kateissa vähän yli viikon. Hinta ok, mikään muu sitten ei ollutkaan. Vaan pirustako sitä voi tietää. Eipä näitä kaupassa oikein voi kokeilla.
Eli siinä niitä nyt sitten on, pinsettejä. Ensi kerralla kun jotain on taas hukassa toimin minä puolestani viekkaasti: olen menevinäni ostamaan uuden tilalle...ja sitten palaankin hiljaa hiippaillen kotiin vain löytääkseni kadonneen yksilön alistuneena piilostaaan ulos tulleena...
Mahtaisiko toimia? Kokemuksia?
19 kommenttia:
Hauska postaus ja niin totta. En usko, että huijaamiskeinosi auttaisivat, nuo piiloon menneet esineet ovat kovin ovelia. Aina tosin voi yrittää =).
Täällä samanlainen ongelma tänään, kuopuksen hydrokortisonivoide kateissa. Ei löydy mistään ei, mennäkkö apteekkiin ostamaan uusi vai ei. Siinäpä kysymys.
Ihanaista reissua teille!
Lääkkeiden kanssa ei tietty voi odotella niin paljon kuin monen muun jutun kanssa. Mutta ärsyttäähän se, kun tietää se alkuperäinenkin luultavimmin löytyy!
Minulta katoaa aina kynsiviilat. Tosin se viimeinen hyvä ja kallis LASIviila jäi Helsinki-Vantaan käsitavaratarkastukseen, kun luulivat sitä ilmeisesti tikariksi ja lentohenkilökunnan henki oli vaarassa.
Meillä on ihan sama ongelma pinsettien kanssa. Ostin sitten viimeksi kahdet kerralla ja sen jälkeen ei ole pinsetit kadonneet. Uskon siis viekkaudessa päihittäneeni pinsetit, kun eivät viitsi mennä enää piiloon. Se kun olisi hyödytöntä. En etsisi kuitenkaan vaan käyttäisin niitä toisia. Joskus on käynyt mielessä, että toivottavasti eivät keksi mennä yhdessä piiloon.
Hah! Pakko kokeilla tuota ideaa kun niin tutulta kuulosti.
Enkä lakkaa sitäkään ihmettelemästä, että kun niitä uusia ostelee tilalle, niin ikinä uudet ei ole lähellekään yhtä hyviä ja toimivia ja käteensopivia kuin se aito alkuperäinen.
Tutulta kuulostaa: meillä kolmet lasten kynsisakset, joista vain yhdet toimivat kiitettävästi. Miten paljon huolimattomasti suunniteltua ja toteutettua tavaraa maa päällään kantaakaan? Valitettavasti parittomien sukkien piilopaikat eivät paljastu uusia sukkia hankkimalla.
Juuh... Jatkojohto, kynsisakset, musta rihmarulla... Viimeksi ihmettelin, eikö mulla muka todellakaan ole enää ehjiä, ohuita polvisukkia, joita tarvitsen jatkuvasti. Ostin vinon pinon uusia ja kalliita. Sitten inventoin lipaston sukkalaatikon. Löytyi laatikon taakse pudonneena iso pussillinen avaamattomia polvisukkapaketteja, sekä muutamat ehjät ja hyvät sukkahousutkin. Nyt ei lopu ihan heti...
onnistuin itse hävittämään sakset, siis suuret keittiö-/taloussakset, enkä ymmärrä mihin ne on voinut kadota mun alle 60 neliön kaksiossa, etsin JOKA PAIKASTA =D ostin tilalle uudet fiskarsin vaalean siniset, ihanat, enää ei edes harmita niiden vanhojen tavallisten mustien kohtalo =)
Tämä oli kyllä niin hauska ja omaankin elämääni sopiva juttu, että!! Ostin nimittäin muutama viikko sitten uudet pinsetit ja seuraavana päivänä löysin, oudosta paikasta, ne entiset. Aivan kuin tosiaankin ne olisivat menneet piiloon minua!
Puhelimen akkulaturit ovat aina hukassa, siis juuri ne oikeat; meillä tarvitaan kolmea erilaista laturia ja juuri se mitä tarvitsee on aina hukassa.
Ihanaa ja aurinkoista lomaa teille!
Allu: nykyään en käytä viiloja mutta joo, katoavaa on kaikki tää....
Kesiah: Sinä se vasta viekas olit.Toivottavasti tuo auttaa!
Helinä: eihän se ookkaan! Ja niitä alkuperäisiä ei enää löydä mistään...
(kuuluu osastoon"kaikkia minulle sopivia tavaroita lakataan valmistamasta...")
Merruli: lisäisin vielä kynsileikkurit samaan kategoriaan..
Lea: ei lopu, mutta KATOAA, saat nähdä!
Anonyymi: multa hukkuu sakset vaikka olis 5 neliön asunto.
Sooloilija: ja mun mieheltä on koko ajan kaukosäätimet hukassa. Meillä on niitä 7. Pakollisia muka kaikki.
Entäs sitten, kun on RAASKINUT heittää jonkun vanhan tavaran pois, ni eikös sitä olla melkein samoin tein tarviimassa ja VÄLTTÄMÄTTÄ! Kuka tai mikä silloin hohottaa ja missä?
Ai kun naurattaa täällä. Niin tuttua, niin totta. Multa hukkuu aina hiusnipsut ja kun olen uusia ostanut,löytyyhän ne vanhat naureskelmasta jostain hyllynkulmalta, oikein piikit välkkyen.
Nyt vain päivittelen, että tällä viikolla siis lähdette! Aika on juossut!
Edellisen postauksen maalin väri on superkaunis, nimikin jo lupaa, että on pakko olla hyvä sävy.
Anonyymi: nyt heitit pahan..en tiedä!
Papi; niin multakin hukkui silloin kun oli vielä sen verran tukkaa että niille oli käyttöä. Mutta annas olla kun on lyhyt tukka niin kaiken maailman pinniä löytyy ties mistä koko ajan!
Liivia: ylihuomenna mennään, jees!
Maali oli miehen siskolla, auttelin häntä sutimaan keittiön yhtä seinää sillä. Oli hieno väri.
Pinsetit ja kynsisakset, samaa viekasta kansaa! Ja keskimmäisen uniriepu, joka voitaisiin mielestäni jo museoida.
Tällä hetkellä piiloutuneena on oikein varmaan paikkaan säilötty kuitti, jolla saisi 200 euroa takaisin... Piilossansa se varmasti naureskelee, että olettepa huonomuistista sakkia.
Olen muuten huomannut, että HYVIÄ pinsettejä (vai pinseteitä?) on ihan helkkarin vaikea löytää - niitä pitäisi saada kokeilla ennen ostoa! Saahan vaatteitakin sovittaa.
Vilijonkka: ai saamari...olishan tuo raha kiva saada varmaan.
Maijja: niin onkin. Nuo mun kuvani ylimmäiset (eli ne kadonneet,sittemmin löytyneet)ovat oikein tosi hyvät. Äiti ne joskus osti mulle. Oli muistaakseni ekaksi ostanut itselleen samanlaiset.
Sytyttimien kanssa tuo toimii: kun lauma on tarpeeksi kauan piiloillut, ne yhtäkkiä riehaantuvat kokoontumisajoon esimerkiksi eteiseen lipaston päälle, uudet ja vanhat sulassa sovussa. Pinsettien kanssa on meillä kyllä jäänyt toimimatta ja olenkin usein pohtinut, että jossain päin universumia vaeltelee yksinäisiä, unohdettuja pinsettiparkoja hirvittäviä määriä.
Tai sitten ne ovat vaan joutuneet teinien kavereiden sänkyjen alle, sieltä en ole vielä käynyt katsomassa.
Taidan huomenna olla menevinäni ostamaan kelloa... toivottavasti siis illemmalla löydän kadoksissa olevan kelloni... =)
Lähetä kommentti