Lempituoli, kasa lehtiä ja sakset viuhuu.
Kuvia piristykseksi, inspiraatioksi ja ihailtaviksi.
Tuollainen olisi kiva...onpa kaunis mekko...hui mitkä korot!...miksei mun tukkani ole pitkä...ihana väri!...tuota teen viikonloppuna, mitäs siihen tarvitaan?...
23 kommenttia:
Hei mä teen täällä just tota, ja meinasin laittaa blogiinkin.
Ylin kuva on ihana, mikä sinisyys ja letkeys! Ja asento!
Näyttää niiiiin tutulta, kaikin puolin :D
Ja koska en nyt taas saa töitäni tehdyksi, käyn täällä vielä kertomassa senkin, että tuo alakuvan vekkimekko olis ihana, polviin asti sais mulla olla kyllä pituus, ja noiden sukkahousujen kanssa just!
Liivia: sinisyys tulee kameran asetuksista, letkeys entiedämistä ja asento on minuinta minua;-)
Toi vekkimekko on vallan ihana!
En takuulla sellaista ikinä voi hankkia muttei haittaa. Ilahdun joka kerta kun katson tuota kuvaa. Ja noihin sukkahousuihin mulla on ainakin varaa...
Maare: heh hee, tiedän.
Madame sielläkin tykkää istuksia kerällä;-)
Tuollainen lehtien lukuasento olisi varmasti paljon niskahartiaystävällisempi kuin se sängyllä mahallaan möllöttäminen. Vielä kun itse taipuisi tuollaiselle mutkalle!
Mutta sitä tuli erityisesti kertomaan, että rakastun sinulta ostamaani tauluun koko ajan enemmän ja enemmän!
Tutun näköinen tuo peitto tuolin päällä, eläköön Ikea vai? Ja tuon Marc O'Polon villatakin näin kanssa jossain lehdessä, ihana. Sun fillaritaulu oli muuten suurmenestys, sitä ihaili muutkin kuin synttärisankari!
hoo mikä lukuasento! minulla usein sama, mutta jalat ristissä. venyttää mukavasti lukiessa:)
Mukava kotitunnelma! Sellaista kotoisen sinistä ja mahtavat kuvat, notkea kissa!
Iina Kraak: en mää sängyssä lue juuri koskaan. Ainakaan mahallani.
Ja mitä tulee tauluun...olen NIIN iloinen lukiessani että se miellyttää. Sitten se on lunastanut paikkansa;-)
Allu: juuh, peitto ostettiin Ikeasta joskus -99 päiväpeitoksi. Ollut sen jälkeen vaikka missä. Viimeksi terassilla lapsen teltan kattona, nyt kärsineen nojatuolini peittona.
Ja fillaritaulukin menestys! Oih mikä onnenpäivä minulle!
Riikka; tämä kans venyttää. VAihdan aina jalkaa välillä.
Maijja: tällä kertaa kiitämme esikoista kuvista. Hän kuvasi kukkia ikkunalaudalla ja pyysin kuvaamaan minuakin.
Hyvät lukuasennot. Itsekin luen milloin missäkin asennossa (venyttelen samalla), mies ihmettelee vieressä että eikö voi vaan istua ihan normaalisti. Doorsin kävin kuuntelemassa kans edellisestä postauksesta, vie myös minua! Vienyt teini-iästä asti.
Istut kuin joogi!
Tuo mekko... huokaa.. ihana. Muttei taatusti istuisi meikäläisen vartaloon.
Kiva tunnelma tässä kuvasarjassa! Lehtien leikkelyä harrastin minäkin vähän tänään... Oikein harmitti kun piti lopettaa, on se niin mukavaa puuhaa :)
Toi sinisyys on ihanaa näissä kuvissa.
Mulla on kanssa välillä noita leikkelykohtauksia, sillain kausiluontoisesti, välillä sormet syyhyää oikeaan materiaan, mutta musta on tullut sen verran laiska, että oikeastaan leikkelen enemmän vain digikuvia, ei tartte sitten korjata jälkiä.
Tuo solmussa istuminen on niin ihanaa! Minäkin harrastan lehtien leikkelyä ja joskus ennenvanhaan kollaasien tekemistä. Kerran, kun muutin(taisi olla se, kun muutin Dubliniin),jouduin heittämään pois monta pahvilaatikollista lehtileikkeitä, jälkeenpäin harmitti, vaikka onnistuin vuodessa keräämään ison laatikollisen leikkeitä Irlannissakin.
Sulla on ihana valo sun kuvissa. Onko nuo muuten itselaukaisimella otettuja?
-minh-
Johi: mieheni kyselee moneen muuhunkin asiaan liittyen että enkä voisi olla "normaalisti"...
Merja: tiedätkö kun luulen että tuo mekko nimenomaan kävis monelle kropalle...ei ole edes kireä.
Mutta sen hinta ei käy meistä monellekaan.
Paperisydän: toivon mukaan pääset saksimaan taas pian oikein ajan kanssa.
Itkupilli:"mulle tuli joku leikkelykohtaus" selitti kirurgi pieleen mennyttä kauneusleikkausta;-)...
Minh: valo ei ole luonnollinen vaan säädöillä aikaan saatu ja kuvat otti poika kun olin eka katsonut että mahtuuko tuoli kuvaan ylipäätään ollenkaan....
Vaikuttavaa lehtienlukuakrobatiaa.
Minua odottaa melkoinen satsi läpikahlattavaa, kun kaikki lehdet tipahtavat postista aina samalla viikolla. En ollut tarkkana ja ostin eilen bussimatkaksi Familyliving-lehden ja kotona odottikin sitten kolme muuta lehteä.Toki jos ei töitä olisi neljä lehteä olisi vain välipala...kalliiksi käy tämä harrastus näillä leveysasteilla.
Hauska sininen sarja, tosi kiva!
Näyttääpä mukavalta lehtikatsaukselta.
Minulla ei aamuisin ole mitään mahdollisuuksia tuollaiseen, siitä pitää ylienerginen 2-v. huolen. Ja oikeastaan sama ralli jatkuu iltaan saakka... siksi kai olen ihan tipahtanut maailman menosta.
Lehtien katselu ja kuvien leikkaaminen on hauskaa puuhaa. Minä teen sitä usein makuultaan sängyssä, istuma asento veisi liikaa voimia.
Tuota Marc O'Polon villatakkia olen kuolannut minäkin. Ihana, mutta liian kallis. Mistä löytäisi halavemman version?
Merruli; en minäkään voisi näin paljon ostaa lehtiä Suomen hinnoilla. TAi vaikka voisinkin niin en takuulla raaskisi.
Ulla: kiitos, kiitos.
Leena; sitä se oli ennen meilläkin. Tuntuu että jo aika hemmetin kauan sitten. Olen myös tyyppi joka ei "leikitä" lapsia sen kummemmin. Enää, ainakaan. Osallistun joskus johonkin ja autan, mutten keksi enkä organisoi heille leikkejä. JOs mun lehtikatsaukseni alkaa kovasti kiinnostaa poikia/poikaa, annan toiset sakset ja roksiin menevän lehden ja sanon että revi siitä;-)
Elisa; hassua, kun minä istuksin venyttävissä asennoissa siksi kun ne tuovat voimia;-)
Makuulla leikkaisin varmaan silmän puhki.
Vastaavantapaisia malleja oli H&M:lläkin, mutta kun olen kaupassa kokeillut molempien laatua niin eivät ne kyllä ole samalla viivalla, kuten arvata saattoikin. Kaunis takki kuitenkin, se halvempikin.
Aivan mieletön tuo "työskentelyasentosi". Itse olen entinen voimistelija mutta enpä silti taipuisi tuollaisiin letkeisiin leikkelyasentoihin.
Ollapa vielä notkea! Tai ainakin niin, että vaikka tuollaisiin asentoihin pääsisin, niin pääsisin niistä vielä poiskin :P
Olen myös hieman kateellinen tuosta lehtien paljoudesta. Siitä miksei täälläkin voisi ilmestyä/myydä noin paljon toistaan upeampia lehtiä. Onneksi murheeni ovat siis aika pienet (ja onneksi niitä lehtiä voi netin kautta kestotilailla ;)
Pitsi: on totta että olen notkea, mutta sitten esim. joku spagaati (kirjoitetaanko edes noin?) ei ole ikinä onnistunut. Olen tanssinut vuosia ja venyttely on kuulunut arkeen lähes aina. Ja kai perimällä on jotakin tekemistä taipuisuuden kanssa, en tiedä.
Inka: ala venytellä;-)! Useinmiten notkeus palaa aika nopsaankin. Toinen asia sitten että miksi pitäisi...Eikä tietysti pidäkään, paitsi jos haluaa;-)
Juuh, tykkään siitä että maitokaupassakin on hyvä valikoima kaikenlaisia lehtiä ja siitä, että ne eivät vie konkurssiin.
Lähetä kommentti