torstai 21. elokuuta 2008

Tarina paljastuu



Appivanhempani ovat asuneet ja matkustelleet useissa maissa elämänsä aikana. Koti on vuosien mittaan täyttynyt maailmalta kannetuista tavaroista. Olen hangannut muutaman päivän tätä anopilta saamaamme hyvin mustunutta esinettä, ja eteeni on avautunut sotaa, kaupantekoa ja rakkautta. Ainakin. Ihailen pikkutarkkoja kaiverruksia ja arvuuttelen pieniä yksityiskohtia, joita en ymmärrä.

12 kommenttia:

ipi kirjoitti...

Kaunis esine täynnä tarinoita. Kyllä tuota kelpaa hankailla :)

Matroskin kirjoitti...

Noi on kyllä varmaan pakotuksia. Eli hakattu metalliin. Luulisin. Ihana.

violet kirjoitti...

Ipi: ei lopu hinkkaus ihan heti, tämä oli ollut vuosikaupalla anopin säilössä ja valtavan pölyn ja lian vallassa.

Matroskin: olen oikeassa. Kyseessä on varmaan tuolla tavalla tehty, vaikka uskon kyllä että ihan pienimmät yksityiskohdat on tehty työn oikealle puolelle kaivertamalla.
Kyseessä on "lautanen", tarjotin tai mikä lie, halkaisija n. 80 senttiä.

aino kirjoitti...

aikamoinen aarre..mielenkiintoista historiaa.

ja hei, villatakistasi tuli upea!

Liivia kirjoitti...

Kaunis minustakin. Mutta minä en jaksaisi ruveta tuollaisiin hinkkauspuuhiin, en ole noin perusteellinen ikävä kyllä.
Laitatko sen seinälle?

violet kirjoitti...

tällainen puhdistusoperaatio on minulle oikein tyypillinen puuha. Ryhdyn aina kaikkeen vastaavaan.
Tässä tapauksessa jo uteliaisuudenkin puolesta, sillä aluksi ei näkynyt juuri mitään. Niin hemmetin paskanen se oli.
Me laitamme tuon seinään kunhan keksitään miten. Painaa monta kiloa.
Veljen sisaruksilla on kaikilla tuollainen. Yhdet ovat tehneet pöydän siitä (on suurempi halkaisija kuin tässä) ja sen ympärilä on lattialla isoja istuintyynyjä. Muilla on seinässä.

Olina kirjoitti...

Oi, tuollaiset esineet ovat ihania aarteita. Ja sinulla on vielä mahdollisuus paljastaa sen salat pikkuhiljaa!

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Tosi taidokasta ja kiehtovaa kaiverrusta, tiedätkö mistä päin maailmaa se on kotoisin?

Merja kirjoitti...

Olen nähnyt joissain lehdissä tuollaisia pöydäksi tehtynä, jalkojen päälle nostettuna. Varmaan tästäkin tulisi hieno pöytä. Seinällekin voi tietty laittaa mutta varmaan pitää olla hyvät pidikkeet ettei kumahda alas..

violet kirjoitti...

Aino: kiitos vaan, tykkään itsekin villatakista.

Olina: Aivan keskipisteessä on sydämen kuva. Se on mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka ympärille kaikki muu on kiertynyt. Paljon siellä on miekalla katkaistuja päitäkin...

Itkupilli: tuo on 60-luvun puolivälissä ostettu Iranista. Perhe asui silloin siellä.

Merja: appivanhemmilla on pöytänä, samoin yhdellä sisaruksista. Meillä ei ole tilaa eikä käyttöä. Yksi vaihtoehto on panna tuo johonkin nurkkaan pieneen maalaustelineeseen nojaamaan tms.

Junika kirjoitti...

Kaunis esine. Kuvien kertomaa tarinaa olisi mielenkiintoista kuulla... tuo on siis sellainen itämainen tarjotinpöytä -kö? Hieno!

violet kirjoitti...

Junika: -kö! Siis on se. Se mitä kysyit.