Eilinen kaupunkireissu tuli melko halvaksi. Ostin vain kahdenlaista lankaa joista tein kaulaliinan.
Ostin myös rahapuun siinä toivossa, että se pian antaa minulle sen verran, että voin ostaa takin johon ihastuin oikopäätä. Harmaa duffelitakki. Minun takkini, ihan selvästi.
Tänä viikonloppuna piti tulla vieraita Calais’ta. Samat, joiden piti tulla jo viime viikonloppuna. Auto rikki edelleen, eivät pääse. Vaikka pidän vieraista niin olen toisaalta helpottunut. Menen ostamaan taulupohjia ja pääsen tekemään jotakin.
Vitkutan Jumalat juhlivat öisin -kirjaa jottei se loppuisi. Kun sitten päästän sen loppumaan, tartun oitis mieheltä saamaani Amelie Nothombin uusimpaan.
Olemme nyt syöneet viime aikoina lähinnä vain kaalilaatikkoa ja uunissa paistettua kokonaista kanaa. Molemmista tykätään mutta vaihtelu olisi jo paikallaan. Kun menen ruokakauppaan tuntuu kuin olisin siellä ensimmäistä kertaa, vain poikkeamassa jostakin vieraalta planeetalta.
Olen varma että tämäkin johtuu tuosta kirjasta.
Ostin myös rahapuun siinä toivossa, että se pian antaa minulle sen verran, että voin ostaa takin johon ihastuin oikopäätä. Harmaa duffelitakki. Minun takkini, ihan selvästi.
Tänä viikonloppuna piti tulla vieraita Calais’ta. Samat, joiden piti tulla jo viime viikonloppuna. Auto rikki edelleen, eivät pääse. Vaikka pidän vieraista niin olen toisaalta helpottunut. Menen ostamaan taulupohjia ja pääsen tekemään jotakin.
Vitkutan Jumalat juhlivat öisin -kirjaa jottei se loppuisi. Kun sitten päästän sen loppumaan, tartun oitis mieheltä saamaani Amelie Nothombin uusimpaan.
Olemme nyt syöneet viime aikoina lähinnä vain kaalilaatikkoa ja uunissa paistettua kokonaista kanaa. Molemmista tykätään mutta vaihtelu olisi jo paikallaan. Kun menen ruokakauppaan tuntuu kuin olisin siellä ensimmäistä kertaa, vain poikkeamassa jostakin vieraalta planeetalta.
Olen varma että tämäkin johtuu tuosta kirjasta.
14 kommenttia:
Mulla oli sama vieraalla planeetalla-olo kreikan ruokaviikkomme jälkeen. Mentiin niin sisään siihen, ja kaikki oli niin hyvää, helppoa, selkeää ja yhteensopivaa, että ei osannut sen jälkeen ostaa oikein mitään. No nyt taas sujuvasti ollaan normaalissa, eli italialaisessa ruuassa.
Rahapuu on niitä harvoja sisäviherkasveja joista tykkään. Ostoslistallani.
Harmaa duffeli olis niin minunkin takkini. Toivottavasti saat sen!
Mun yhdellä ystävälläni on tosi vanha ja suuri rahapuu. Olen siitä niin kade, aina muistan kehua sitä!Multa on rahapuut kuolleet aina tykkänään jokainen.
Kyyyllä mää sen takin meinaan saada. Paljon muuta pitääkin sitten jättää kauppaan tänä syksynä/talvena, mutta ajattelin että jos ostaisi taas pitkästä aikaa kunnon takin. Edellisen kerran ostin talvitakin kolme vuotta sitten ja sekin oli sellainen halpa ritsa, joka oli ekan vuoden jälkeen kamalassa kunnossa.
Olet aika nopea virkkaamaan- tuo kaulahuivi on hieno ja väristä tykkään kovin.
Rahapuut ovat toistaiseksi olleet ainoita sisäkasveja, jotka selviytyvät käsittelyssäni (hoitamattomuudessani) pidempään kuin vuoden.
Mulla on kolme rahapuuta, jotka on tykänneet(?) siitä että välillä unohan ne, ja kastelenki vaan kaikkia muita kasveja. Ne kukoistaa ja uusia lehtiä pukkaa, mutta perhana, ei pukkaa rahhaa ei! Sitä ootellessa! Olis nimittäin takkeja ja kenkiä täälläki ostoslistalla.
Nyt sen ymmärrän: munkin täytyy ostaa rahapuu!
Hieno huivi! Tekisi mieli itsekin tehdä seuraava huivi pituussuuntaan virkkaamalla. Sillä tavalla saa helpoimmin oikean pituisen ja levyisen.
Ne kirjat, joita lukiessa, ja joiden loputtuakin, on olo, että muu maailma on jossain toisessa todellisuudessa, ovat parhaita! Ja jumalat juhlivat öisin on kyllä ehdottomasti yksi niistä.
Rahapuuta pitää kastella ennemmin liian vähän kuin liikaa. Antaa aina mullan kuivaa kokonaan. Tai niin luulen, koska hämmentävää kyllä, ensimmäiseen 'omaan' kotiin ostamani rahapuu on hengissä jo kahdeksatta vuotta. Olen jotenkin yhtä yllättynyt siitä aina kun muistan kastella sitä...
Merruli: kyllä. Virkkaan nopeasti tai en sitten ollenkaan. Nuo värit oikein syyhysivät käsissä. Virkkasin ensin vihreän huivin ja sitten pujottelin tuota toista lankaa väleihin. Ja sitten hapsut.
Tiina: olisko se hoitamattomuus valttia...
Maijja: ehrottomasti!
Killisilmä: juuri tuosta syystä...minäkin.
Scaredy-cat: siis unohdan tietoisesti kastelun. (miten mieskin saadaan se unohtamaan???)
Mulla on myös talvitakki ostoslistalla, nykyinen on - voitko kuvitella - 8 vuotta vanha. Mutta on palvellut hyvin ja jos en mielestäni löydä, saa kelvata vielä tänäkin talvena. Siis jos se talvi tulee.
Onpa kiva huivi! Mun langat odottaa pääsyä syysbaskeriksi, ehkä pääsen aloittamaan nyt viikonloppuna. Toivottavasti.
Hurrrjan nopea virkkaaja olet kyllä! Hieno huivi, tykkään väreistä.
Minä pähkin täällä mitä teen Suomesta kontissa tulleille talvitakeille. Niille ei ole täällä ollenkaan käyttöä... ja vasta keväällä ostin tosi mieluisen villakangastakin. Siis kun varastotilaa ei älyttömästi ole..
Meillä grillattiin eilen kalaa. Ja sieniä ja kesäkurpitsaa. Oli hyvää. Mutta kyllä mulle kaalilaatikko kelpaisi.
Minun talvitakki on jo 18 vuotta vanha kipparikalletakki- tyyli ei ole mennyt mutta kuosi kyllä. Nyt toivon vain lämmintä vielä hetkeksi, jottei tarvitse sitä kaapista napata.
Duffeli kuulostaisi kyllä kivalta.
Hienot värit ovat huivissasi.
On jo yli kymmenen tai kaksitoista vuotta kun luin tuon kirjan. Aina silloin tällöin mielessä häivähtää, että se pitäisi lukea uudestaan. Muistan sen vahvan tunteen joka kirjasta jäi.
Minulla oli kerran rahapuu - ei onnistunut. Vaati liian vähän hoitoa ja homehtui kasteluuni. Joten en ole päässyt myöskään rikastuman.
Kaulahuivisi tuo mieleen kuulaan syysaamun bussipysäkillä. Suorastaan hieman inspiroi, sillä muuten en kudo/virkkaa (esim. villapaita vaatisi minun pitkäjänteisyyteni kolminkertaistamista), mutta jospa tuollaisen muhkean syyshuivin saisin tehtyä. Onneksi on vielä aikaa kerätä rohkeutta, sillä lämpöä on edelleen reilusti yli hellerajan.
Papi; minua ei haittaisi yhtään jos mulla olis 8 vuotta vanha takki - jos se vaan olisi kunnossa. Pitäisin varmasti. Yksi duffeli mulla aikoinaan oli vuosikaudet. Sitten siitäkin aika jätti. Muuten mun takkini ovatkin olleet romuja, joista ei voi paljon odottaa.
Merja; niin, ei siellä varmaan paljon villakangastakkia tarvi...mutta tunkee nyt johonkin. Jos tulee vaikka matka kylmempiin olosuhteisiin!
Pikkujutut: hyvät jutut toimivat aina vaan, niin se on.
Ulla; taas todiste siitä, että kirja tekee lähtemättömän vaikutuksen...
Vilijonkka: inspiroidu vaan! Mutta muhkea tuo huivi ei ole. Se on aivan litteä lättänä. Jopa hiukan liian kova, kuten virkkausten kanssa usein käy.
Lähetä kommentti