Suurissa kaupungeissa on suuret mahdollisuudet. Paljon nähtävää, paljon tehtävää.
Kääntäen niissä on myös paljon mahdottomuuksia. Monenlaisia kahjoja, jotka ovat kylähulluja vaarallisempia, paljon ääniä joita ei pääse pakoon, paljon asioita jotka eivät riipu sinusta, joille ei voi mitään, joita on vaan siedettävä.
Olen mielestäni oppinut ulkomaanvuosinani paljonkin suhteellisuutta. Erotan RUUHKAN "ruuhkasta", JONON "jonosta" ja PITKÄN ODOTTAMISEN pikku odottelusta. Olen oppinut myös tarvittaessa kulkemaan ajattelematta, tyytymään saamaani paikkaan tai kohteluun, nielemään ja odottamaan asioiden etenemistä edes kohtuullisen rauhallisena. Hollannissa opin sulkemaan korvanikin, vaikka siihen mp3-soitinta välillä tarvittiinkin avuksi.
Viime päivinä entisistä kokemuksista on ollut hyötyä, vaikka hemmetinmoista ärsytystä ei mikään voi poistaa. En ole kuitenkaan revennyt lattialle huutamaan, lyönyt ketään tai saanut kohtausta. En, vaikka poikien koulusta hakeminen vie tällä hetkellä yhteenä jopa 3 tuntia, mikä on ainakin kaksinkertainen aika normaaliin - paitsi että normaalia ei oikeastaan ole, koska "normaalistikin" milloin vain voi sattua mitä vain.
Nyt kaiken sekoittaa tietyö, joka sijoittuu vain parillekymmenelle metrille, mutta jonka takia erään kadun liikenne poikien koulun lähellä on siirretty muille kaduille...aluella, jossa on hyvin, hyvin kapeita katuja, joista monet vielä yksisuuntaisia. Muuta ei tarvita: siellä seisoo sievässä jonossa bussit, henkilöautot, roska-autot, kuorma-autot, taksit ja muutamat onnettoman pyöräilijät.
Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että koululle on noin 4 km:n matka, ja bussit kulkevat aikataulujen mukaan 10 min. välein....
Kääntäen niissä on myös paljon mahdottomuuksia. Monenlaisia kahjoja, jotka ovat kylähulluja vaarallisempia, paljon ääniä joita ei pääse pakoon, paljon asioita jotka eivät riipu sinusta, joille ei voi mitään, joita on vaan siedettävä.
Olen mielestäni oppinut ulkomaanvuosinani paljonkin suhteellisuutta. Erotan RUUHKAN "ruuhkasta", JONON "jonosta" ja PITKÄN ODOTTAMISEN pikku odottelusta. Olen oppinut myös tarvittaessa kulkemaan ajattelematta, tyytymään saamaani paikkaan tai kohteluun, nielemään ja odottamaan asioiden etenemistä edes kohtuullisen rauhallisena. Hollannissa opin sulkemaan korvanikin, vaikka siihen mp3-soitinta välillä tarvittiinkin avuksi.
Viime päivinä entisistä kokemuksista on ollut hyötyä, vaikka hemmetinmoista ärsytystä ei mikään voi poistaa. En ole kuitenkaan revennyt lattialle huutamaan, lyönyt ketään tai saanut kohtausta. En, vaikka poikien koulusta hakeminen vie tällä hetkellä yhteenä jopa 3 tuntia, mikä on ainakin kaksinkertainen aika normaaliin - paitsi että normaalia ei oikeastaan ole, koska "normaalistikin" milloin vain voi sattua mitä vain.
Nyt kaiken sekoittaa tietyö, joka sijoittuu vain parillekymmenelle metrille, mutta jonka takia erään kadun liikenne poikien koulun lähellä on siirretty muille kaduille...aluella, jossa on hyvin, hyvin kapeita katuja, joista monet vielä yksisuuntaisia. Muuta ei tarvita: siellä seisoo sievässä jonossa bussit, henkilöautot, roska-autot, kuorma-autot, taksit ja muutamat onnettoman pyöräilijät.
Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että koululle on noin 4 km:n matka, ja bussit kulkevat aikataulujen mukaan 10 min. välein....
16 kommenttia:
Hesasta Tampereelle muuttaessa ensimmäisiä positiivisia huomioita oli tila. Oli mahdollista kulkea niin ettei tarvinnut koko ajan väistää tai ohittaa tai joutua pusketuksi.
Tai oikeastaan huomasin sen vasta kun muutamien kuukausin jälkeen menin Hesassa käymään. Olin jo niin tottunut tilaan, että meinasin saada ahdistuskohtauksen ihmismuureista edessäni.
Ja toisinpäin; kun suuremmasta kaupungista tulee Tampereelle, tuntuu siltä kun ihmiset olisivat pesiytyneet keskelle kulkuväylää, niin hidasta kaikki on. Eikä anneta tietä kiireellisimmälle, leveesti vaan mennään ja hitaasti löntystäen. Esim. rullaportaissa täytetään kaksi kaistaa. Tai ei edes käsitetä että siinä voisi olla kaksi kaistaa.
Mutta noin yleensä ottaen juuri ihmispaljouden ja ruuhkien takia, monista asioista suurissa kaupungeissa on tehty (ainkin yritetty) sujuvampia.
Täällä maalla ei ole vuoronumeroita tms. ja täällä vasta kestääkin.
Vaikka kaduilla saan kulkea niin leveästi ja hitaasti kuin halua, sillä muut menevät autolla. Miten kaipaankaan ympärilleni kävellen liikkuvia ihmisiä, vaikka sitten töniviäkin!
Sen mäkin panin merkille taas kerran Tampereella että ihmiset näyttävät menevän joka paikkaan autolla. Omalla autolla. Yksin, jos mahdollista.
Tönimisestä täällä ei juuri joudu kärsimään, ainakaan tahallisesta, toisin kuin Hollannissa. Ero on huikea.
Tämä bussijuttu kiristää hermoa juuri nyt. Joudun menemään pysäkille varmuuden vuoksi hyvin aikaisin, sillä tämän hetken tilanteessa varsinkaan ei ole mitään tietoa siitä koska auto saattaa tulla. Eilen odotin tässä päässä 45 min. sitten se loputtomalta tuntunut matka, sitten toisessa päässä lasten kanssa emme mahtuneet ensimmäiseen bussiin ja seuraavaa odotimme 40 min.
3 tuntia matkaan kokonaisuudessaan on pitkä aika. Se on hyvin pitkä aika huonolla säällä. Se on lähes epäinhimillinen aika jos sattuu olemaan vaikka ripuli;-)
Mutta kuten kirjoitinkin, mitään tälle ei voi tehdä. Ei ole bussikuskin syy ettei liikenne suju. Ei ole muiden matkustajienkaan syy että autot tulevat nyt niin täyteen että pienimmät ja vanhimmat jäävät jalkoihin. Nyt pitää vaan olla ajattelematta.
Tuo bussitouhu tuttua täälläkin ruuhka-aikoina. Joka aamu bussi pullisteli ja loput jäi rannalle (seuraava bussi puolen tunnin päästä). Ja jos pääsi kyytiin, sai seisoa tunnin matkan ohueksi sullottuna. Ja vieläpä näissä vanhanmallisissa busseissa, joissa ei ole kahvoja tms. mistä pitää kiinni.
Siis tämä maalaislinja täältä kaupunkiin. Tekisivätpä paikallisjunan, mutta 90 prosenttia vastustaa sitä. Ja kaikki vastustajat niitä jotka eivät ikinä käytä joukkoliikennettä.
Taas tuli paasattua:) Hyvää päivän jatkoa kummiskin! (käyn täällä molottamassa aina pakkaustauolla)
vähän aikaa helsingissä asuneena huomaan niitä ikäviä asioita tilankäyttöön ja kulkemiseen liittyen.
-yksityisautoilu ja melu
-metroon liukuportaissa juoksevat ihmiset (hei niitä menee 4 minuutin välein!)
-pyöräteiden oudot loppumiset ilman mainintaa
mutta ei minulla oikeasti ole syytä valittaa, ei mitään noin hankalaa tilannetta kuin teillä..
toivottavasti siihen tulee jotain tolkkua
Liivia: käy vaan molottamassa! Ihmettelen minäkin mikä siinä paikallisjunassa olisi niin kauheaa siellä teillä päin....
Aino: korostan siis että suurimman osan aikaa minun päivittäinen poikien hakuni onnistuu ihan hyvin. Olisin toki vielä iloisempi jos pääsisin koululle metrolla tai ratikalla, sillä ne kulkevat paljon luotettavammin.
On vaan ollut mielenkiintoista seurata miten pieni asia vaikuttaa suuresti. Siis se tietyö on aivan naurettavan pieni lopultakin, mutta sillä on suuret seuraukset.
Henkilöautolla homma ahdistaisi mua vielä enemmän. Nyt saa sentään vaan istua ja odottaa...onneksi on kirjoja.
Keskustaan meiltä pääsee niin mainiosti (usein ja nopeasti) etten sano siihen muuta kuin bravo!
Mina olin juuri Hong Kongissa joka tuntui aivan mahdottomalta ihmismaaransa kanssa. Yllatyin kun loysin tiedon, etta tama Singapore on viela tiheampaan asuttu! Taalla valttelen aikoja kun tiedan olevan tungosta. Esim huomenna on Hari Raya, joka merkkaa Ramadanin loppua ja taalla on yleinen vapaapaiva. Ei siis mitaan asiaa oman kerrostalon pihan ulkopuolelle jos ei ole ihan pakko. Aasialaisilla on ikava tapa kavella silla tavalla tajuttoman hitaasta, varsinkin jos itsella on kiire.;-) vaan niinhan se taitaa olla jokapaikassa!
pia
Just samaa ! Minulla on 800m matka fillarilla metrolle, ja sillä yhdellä ainoalla kadulla on ko välillä kolmet tietyöt, yksi ainoa kaista ja liikenne siis vuorottelee.
Pujottelen autojen, bussien, rekkojen ja muiden fillaristien kanssa tööttäilyn keskellä, menen jalkakäytävälle milloin se ei ole täynnä vesijohtoputkia ja kaivureita - yhtä piinaa.
Tuli vaan mieleen miksi kaikki nuo yht'aikaa eikä voitu esim elokuussa hoitaa ???
*hermoraunion partaalla*
Viime viikon ja taman viikon alku on ollut sellaista ruuhkaa ja kaaosta ettei sita kesta.Sama liikkuiko autolla vai kavellen.Mutta nyt Ramadan on loppu ja ehkapa ensi viikolla taas normaalit sotkut liikenteessa.
itsekin olen kiukkuinen mutta ihan toisista syista. eniten arsyttaa se, etta koko kiukku menee hukkaan kun ei ole suoraa kohdetta.Kierin omissa liuoksissani...argh!
Ei siinä paikallisjunassa kai ihmisiä muu kismitä kuin hinta. Joka käänteessä sen kustannusten epäillään tekevän suoraa miinusta sosiaalitoimeen ja perusterveydenhoitoon. Onhan se kallis, myönnän, mutta epäilisin, että se toisi rahansa jossain vaiheessa takaisin sekä imagoetuna että ruuhkien vähentymisenä.
Mua ärsytti tietyöt siihen asti kunnes oltiin Irlannissa autoilemassa. Suomeen paluun jälkeen en ole valittanut. En Tampereella enkä täällä Espoossa.
Irlanti on tietöiden luvattu maa eivätkä ne viitsi edes laittaa mitään kiertotie kylttejä, paitsi jos ovat oikein viitseliäitä. Yleensä eivät ole ;) Katu josta pääsit aamulla, saattaa olla illalla suljettu. Onneksi oli navigaattori, muuten olisi turistiparka aika hukassa =)
Hei Violet,
Pidän kovasti blogistasi.
Tekstit sisäistettyjä, mutta niin vaivattoman tuntuisesti kirjoitettuja.Jotenkin myös palauttavat mieleen vuodet Lontoossa jolloin todella myös opin eroittamaan ruuhkan ruuhkasta jne
Palattuani Suomeen pidin elämää( ulkoista)tosi pysähtyneenä ja pieniympyräisenä, mutta sitten sitä sopeutuu ja rupeaa näkemään kaikenlaista ympärillään.
Bloginpitokin avaa katsomaan ympäristöään tarkemmin ja sitä rekisteröi asioita,joita ei varmasti muuten huomaisi.
Pidän myös paljon hienoista kuvista !
Hyvää alkavaa lokakuuta !
No mä en ennen tajunnut mitä tarkoittaa RUUHKA. Los Angelesissa on keskustan alueella 20 kaistaisia ohitusteitä, jossa autot melkein seisoo. Ja kun se tapahtuu 40 C helteessä, se on jotain sellaista, että siihen verrattuna joskus pieni aamuruuhka Tampereen seudulla ei enää tuntuisi missään. ;)
Kesällä Suomessa kaikki näytti niin tyhjältä Mexico Cityn ainaisen ihmispaljouden ja ruuhkien jälkeen! Täällä saattaa syntyä ruuhka myös viikonloppuöisin.
Täällä pahinta ovat rankkasadepäivät - joita sadekaudella on harva se päivä - koska kadut alkavat tulvia ja tietysti liikenne jumittuu useiksi tunneiksi. Rankkasateilla metrostakaan ei ole kovin suurta iloa, vaikka se yleensä on nopein tapa liikkua täällä. Sateella kun metrokin jumittuu ja sitten saa odotella keskellä tunnelia piiiitkään ja ihmisten puristuksissa. Mutta niin sitä vaan tottuu viettämään useita tunteja päivästä julkisissa kulkuneuvoissa (siis ihan tavallisinakin päivinä, etäsiyydet ovat niin suuria).
Parasta on, kun tulee jokin yleinen juhlapäivä ja puoli kaupunkia ryntää rannoille lomailemaan. Silloin kaupungissa on mukavan rauhallista.
Aurinko: kun voisikin välttää niitä aikoja jolloin on ruuhkaa. VAlitettavasti vaan pojat on haettava koulusta juuri silloin.
Maurelita: no elokuussahan ollaan LOMALLA;-)!
Pikkujutut: minä sain kiukulle eilen illalla ihan uuden syyn: olohuoneen katto vuotaa. Tip, tip.
Heidi: no, junaa odotellessa seuraamme tilannetta.
Miia: tuttua, tuttua, tuttua....
Melita: kiitos sanoistasi.
Itkupilli: niin, vaikka se "ruhka" siinä Viinikan lliikenneympyrässä klo 8.05-8.12.....
Colibridreams: juuh, metrokin voi tulvia;-)
Rankkasateesta puheenollen...pitää kiiruhtaa vaihtamaan ämpäri olohuoneeseen...
Lähetä kommentti