Viime päivät ovat olleet yhtä siirtymää. Kuukauden vaihtuminen, säätilan nopea muutos viikonlopun jälkeen, koulujen alkaminen eilen.
Olen kylpenyt paljon ammeessa, lukenut vieläkin enemmän kuin yleensä, ollut hyvin hiljaa ja rauhakseen. Odottanut vieläkin tietoa hyvän ystävän vauvan syntymästä. Olen juonut vihreää teetä ja syönyt melkein pelkästään viinirypäleitä milloin en sitten ole syönyt kaalilaatikkoa.
Olen liukunut syksyyn ja se on tuntunut mukavalta.
Juuri nyt tuntuu ettei mikään minun maailmassani ole pielessä. En ole yltiöonnellinen, mutta hyvin tyytyväinen.
Olen kylpenyt paljon ammeessa, lukenut vieläkin enemmän kuin yleensä, ollut hyvin hiljaa ja rauhakseen. Odottanut vieläkin tietoa hyvän ystävän vauvan syntymästä. Olen juonut vihreää teetä ja syönyt melkein pelkästään viinirypäleitä milloin en sitten ole syönyt kaalilaatikkoa.
Olen liukunut syksyyn ja se on tuntunut mukavalta.
Juuri nyt tuntuu ettei mikään minun maailmassani ole pielessä. En ole yltiöonnellinen, mutta hyvin tyytyväinen.
18 kommenttia:
Muistan yhden tehtävän teatteriopintovuosiltani, siinä kysyttiin mitä odotat elämältäsi ja piti vastata yhdellä sanalla yleisön edessä hetkeäkään miettimättä. Vastaukseni oli tyytyväisyyttä.
Muistan kuinka itsekin jotenkin tyrmistyin, kun kuulin mitä muut vastasivat, mitä kaikkea hienoa.
Mutta loppujen lopuksi, se oli aika hyvä vastaus.
Se että on tyytyväinen nyt ja tässä, hötkyilemättä mihinkään on arjen luksusta. Kaikki eivät opi sitä taitoa koskaan.
Kauniit siniset tunnelmat kuvissa.
Liivia: Nopeasti vastaamalla voi voittaa! Meinaan että uskon miettimättä annetun vastauksen olevan se oikea.
Merruli: Olen ajatellut niin että eihän tässä voi olla tyytymätön kuin itseensä - ja itseään voi muuttaa!
Minäkin uskon, että usein se eka vastaus, se joka ensin juolahtaa mieleen, on oikea.
Tuo on ihana mielentila tuo tyytyväisyys. Se on jotenkin pitempi kestoinen olotila. Yltiöonni on usein nopea ohikiitävä hetki, jonka saa napattua kiinni.
Luin kirjoituksesi pala kurkussa. Tuota kohti minunkin on pyrittävä. Tyytyväisyyttä. Pelottavan yksinkertaista.
Tilasi kuulostaa juuri siltä minkä opin edellisellä kiinantunnilla. "Ma ma hu hu", eli ihan ok:sti menee.
Tiedätkö, aamulla mietin että kehtaanko ehdottaa, että laittaisit JUURI tuon kuvan tuohon lähtöruutuun, ja kas, siihenhän se on ilmestynyt! Näyttää hyvältä!
Liivia: heh, kehtasin, pyytämättäkin.
Olen pitkään siihen jotakin himoinnut mutta kun en ole tekniikan ihme niin yrittäminenkin on jäänyt (vaikkei se niin vaikeeta ollutkaan).
Kuvasta tykkään mutta on monia asioita joita haluaisin vielä muuttaa...mutten osaa. Joten olkoo noin ny.
ei kun siis meni ny kehtaamiset ja pyytämiset sekaisin;-)
Piti änkyttää jotakin sellaista että olisit kehdannut vaan!
Päiväsi kuulostavat lempeiltä. Sellaisilta, joita toivoisi arjen aina olevan.
Tyytyväisyys, ei sekään ole helppoa. Tai tuntuu, että tänä päivänä tyytyväisyydestä on tehty jonkin sortin kuolemansynti. Aina pitäisi haluta jotain - enemmän, parempaa, erilaista. Lauloiko se Pelle vai kuka, että en koskaan tahdo olla tyytyväinen, se tekee laiskaksi? Tai jotain sinne päin.
Minä tykkään olla tyytyväinen. Pienesti ja hiljaa, nauttia vaan siitä että kaikki on suht hyvin eikä mikään isosti pielessä. Eikö se ole onnea aidoimmillaan?
Kauniit kuvat, tunnelmat.
Himalainen: totta kai minä teen muutakin kuin kylven ja luen ja syön viinirypäleitä, mutta olen huomannut että mitä enemmän ajattelen niitä asioita joista nautin, sitä enemmän tyhmät jutut vievät päässäni tilaa.
En viitsi enkä jaksa keskittyä asioihin jotka nyt vaan on tehtävä, tykkäs tai ei.
Uskon siis että tyytyväisyyttä voi synnyttääkin.
Inka: sa muuta.
Ja minusta tuntuu että tyytyväistä ihmistä pidetään usein myös joko naivina, tosiasioiden kieltäjänä tai hiukan "onnellisena" tollona, joka on vaan tyytyväinen kun ei muustakaan mitään tiedä...kun ei siis tajua Asioiden Wakavuutta.
Tosi kiva toi yläbanneri, hauska kuva, mulla meni ekas heti, ennenkuin tajusin mitä siinä on.
Kuullostaa just niin oikealta arkiselta ihanalta, sellaiselta elämältä jota jaksaa elää, kyllä siinä läkähtyis, jos kaiken aikaa joutuisi onnenkukkuloilla hyppeleen. ;)
ekaks heti...siis tietysti hetki! Mulla on aina sellanen höyry päällä kun kommentoin, etten koskaan malta oikolukea. ;)
Piti palata katsomaan yläbanneri..meni ensin ohi:).
Huomaan alkaneeni saman liukuman,loma lopuillaan, viimeiset jutut tehdään fiiliksillä,odotetaan jo matkaa, koulun alkua, toisenlaista säännöllisyyttä.
Tuntuu myös hyvältä.
Olen samaa mieltä, että tyytyväisyyttä voi synnyttää, ja siksi juuri on tärkeää välillä viettää lempeitä päiviä. Muuten kaikki kiire vain täyttää päivät, ainakin itselläni, ja silloin kaikki vain vilahtaa ohi. Toisaalta ärsyttää tuo nykyajan onnellisuuden tavoittelukin, kun elämään kuuluu kuitenkin kaikki epäonnet ja surut. Mutta jos epäonnen ja onnen keskellä oppisi olemaan tyytyväinen...
Jossain mainoksessa sanottiin kerran: Reality is the best fantasy of all. Ehkä se on niin.
Hiljainen tyytyväinen hyvä olo on juuri sitä, minkä ihminen yleensä huomaa olleen onnellisinta elämässä. Iloitse siitä ihmeestä, että osaat nauttia siitä jo oikeassa hetkessä.
Seesteisyys ja tyytyväisyys kyllä huokuu noista kuvistakin, kauniit sinisävyt niissä. Pienistä arkisista hetkistä itsekin useimmiten sen ilon ja tyytyväisyyden löydän :)
Lähetä kommentti