Olen tottunut lapsuudenkodissani siihen, että vanhemmilla on joku projekti kesken koko ajan.
Kylpyhuoneessa roikkui usein filmejä kuivumassa narulla, suurennuskone kaivettiin esiin, punaisen valon kanssa puuhattiin litkujen kanssa lukitun oven takana... Olohuoneessa oli äidin käsitöitä, ehkä suuri keskeneräinen palapeli, lehtiä, kirjoja... ja sitten siihen kaikki omat tekeleeni sekaan.
Siksi on kai aika kodikasta, että meillä on jo toista kuukautta ollut kadulta kannettu suuri pöytä keskellä kylpyhuonetta odottamassa. Eikö ole hullua että kun esine seisoo tarpeeksi kauan jossakin, se alkaa kuin sulautua siihen. Sitä ei melkein enää edes huomaa, vaikka joka päivä joutuu kiertämään!
Pöytä nro 1 tuli eilen yläkerrassa jo valmiiksi. Olen tyytyväinen. Väri on hyvin lähellä alkuperäistä ja pöytälevyksi ostimme paksua, kovaa muovimattoa. Hyvin samantyyppinen kuin alkuperäinenkin pinta. Kohta tuo kakkonen kannetaan työn alle, ja ihmettelen luultavasti että mistä tuli lisäneliöitä kylpyhuoneeseen....
Kylpyhuoneessa roikkui usein filmejä kuivumassa narulla, suurennuskone kaivettiin esiin, punaisen valon kanssa puuhattiin litkujen kanssa lukitun oven takana... Olohuoneessa oli äidin käsitöitä, ehkä suuri keskeneräinen palapeli, lehtiä, kirjoja... ja sitten siihen kaikki omat tekeleeni sekaan.
Siksi on kai aika kodikasta, että meillä on jo toista kuukautta ollut kadulta kannettu suuri pöytä keskellä kylpyhuonetta odottamassa. Eikö ole hullua että kun esine seisoo tarpeeksi kauan jossakin, se alkaa kuin sulautua siihen. Sitä ei melkein enää edes huomaa, vaikka joka päivä joutuu kiertämään!
Pöytä nro 1 tuli eilen yläkerrassa jo valmiiksi. Olen tyytyväinen. Väri on hyvin lähellä alkuperäistä ja pöytälevyksi ostimme paksua, kovaa muovimattoa. Hyvin samantyyppinen kuin alkuperäinenkin pinta. Kohta tuo kakkonen kannetaan työn alle, ja ihmettelen luultavasti että mistä tuli lisäneliöitä kylpyhuoneeseen....
10 kommenttia:
Hätkähdin oikein tuon ekan kuvan upeutta! Siinä on jotain selittämättömän hienoa.
Juu projektit. Tuttua niin meillä kuin lapsuudenkodissanikin. Ja ne kun tuppaa vaan sikiämään. Nytkin on lapsen barbien leirintäalue olohuoneen lattialla, minun valokuvaprojekti soffapöydän päällä. Sukkaprojekti keittiössä, miehen jotkut liimapyssyt kuistilla (mrr. niitä olen jo katsellut sillä silmällä pari viikkoa...). Ja oma huoneeni, se on tietenkin ihan yltä päältä projekteissa.
Pöytä näyttää kunnolliselta. ihana olis täyttää nuo lokerot...
Eka kuva on tottavieköön huikea!
Ja pöydästä tuli hieno.Siistiä tuunausjälkeä (karsea sana mutta sitä on nyt kuullut).
Projektit- Olen varmasti ainoa ihminen joka odottaa putkiremonttia kuin kuuta nousevaa.Meidän asunnossa alkaisi monta projektia (wc:n laajennus, komeroiden purku, keittiö yms...).
Sitten noita pienempiä onkin eri vaiheessa kaikilla perheen jäsenellä :).
Liivia: kuva on vuodelta -68 (jonka ehkä näitkin jos klikkasit isommaksi) ja siinä kuivuu "metsä" kylpyhuoneessa. Muistan muuten kuvassa näkyvän hiustenkuivaajan tosi hyvin. En tietysti ajalta kun olin 1 vee mutta se oli myöhemminkin elossa vielä.
Hyvin sanottu tuo että huone on yltä päältä projekteissa;-) Nauratti.
Pöytä on aavistuksen liian kliininen makuuni nyt. Se on mieheni kokonaan kunnostama (hän halusi yhden Oman Projektin!) ja koska sain kuitenkin valita värin niin annoin tehdä kaiken ihan itse.
Väri on luonnossa hiukan tummempi, vihertävämpi. Se kliinisyyden fiilis tulee kai tuosta kullanvärisestä metallista ympärillä....olin samaa mieltä että se oli syytä puhdistaa (koska siinä oli vaikka mitä) mutta mies taisi vetäistä jollain supermyrkyllä ja siitä tuli hiukan liian kiiltävä. Mutta kohta nuo ovat taas aikansa eläneen näköisiä.
Pikkujutut: Jos mun mies tekee niin yksi on varma: jälki on supersiisti. Noita lokeroitakin oli tosi hankala maalata mutta hänellä piti hermo;-)
Minä kannatan enemmän näitä "pieniä projekteja". tai siis putkiremppaa en ainakaan ny kaipaa!
Tuo pöytä näyttää hienolta. Lokeroihin kiinnittyi minunkin katseeni.
Haa, ehkä siis meidänkin tytöille voisikin jäädä tästä projektikaaoksesta jotain lämpimiä muistoja tai ainakin rohkeutta omiin projekteihin.
Täälläkin ihaillaan tuota ylempää kuvaa! Tiedätkö mitä isäsi (oletan) tuosta teki?
Ihastelen minäkin ekan kuvan atmosfääriä. Ja myös ihastelen uutta, vanhaa pöytäänne. Ja miehesi huolellisuutta. Olen myös käynyt täällä ihastelemassa postauksia normaaliin tapaani, päivittäin, mutta virtaa ei ole ollut kommentointiin.
Minuakin huvittaa tuo Liivian "yltäpäältä projekteissa". Sama homma täälläkin.
Merruli: juuri sitä rohkeutta omiin projekteihin olen aivan varmasti saanut kotoa. Sellainen ilmapiiri että "kyllä se onnistuu, tuotakin voisi kokeilla". Tosin tietysti välillä myös "ei tästä mitään tullutkaan" ja "että semmonen kokeilu"..Mutta joka tapauksessa ei olla huokailtu että no mitä sitä ny tommostakin pitää vouhottaa....
Merja: en ole ihan varma. Muistikuva on että olisi ollut yksi tuollainen puukuva jollakin värillisellä alustalla. Yhtä mahdollista on, että filmit ovat edelleen pahvilaatikoissa muiden lukuisten filmien seassa.
Tanja: onpa hauskaa että olet palannut kirjoittamaan. Olen kaipaillut jo tekstejäsi ja kuviasi.
Ensinnäkin, harmittaa kamalasti että nuokuin viikonlopun (ja vähän enemmänkin) ja missasin synttärisi! ONNEA!
Projekteja. Meillä se menee niin, että mun projekteja lojuu kaikkialla, mutten kestä toisten vastaavia ollenkaan ja keräilen pois tieltä (jotta omani saavat rauhassa kasvaa ja kerätä pölyä).
Lapsuudenkodissani oli olohuoneen lattialla varmaan vuoden vuosimallin -36 sivuvaunullinen Harley Davidson...
Isoinpapu: otan kyllä onnitteluja vastaan pitkin vuotta;-)
Huh, tuollainen projekti vei kyllä voiton omista kokemuksistani!
ensinnäkin, onnea punaperuukkiselle!
sitten:
sinulla on ihania kuvia pullollaan nämä viimeisimmät postit, joita luen vasta nyt. sykähdytti eriyisesti tuo aivan ensimmäinen kuva. ja ne missä luet nojatuolissa :-)
olen myös projektiperheessä kasvanut, ja kai se sitten on periytyvää. mutta hyvä niin. en tiedä mitään tylsempää kuin sen, ettei tehdä mitään. liian valmiit kodit ovat pelottavia. kodissa pitää voida elää ja kodin pitää elää!
Lähetä kommentti