keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Rypemistä



Ryven itsesäälissä.
Syy on niin säälittävä, etten aio kertoa sitä. Säälittävintä on se, ettei minulla oikeasti ole syytä rypemiseeni, vaan se syykin on vain tekosyy.
Mistä näitä tulee? Onko näillä tarkoitus?

Tuijottelen rakasta leikevihkoani ja liimaan hiukan lisää. Aivan lapsellista touhua. Tarttuisin johonkin oikeaan työhön joka veisi ajatukset muille vesille. Käyttäisin käsiäni enkä vain päätäni...aina päätäni. Ehei. Sen sijaan liikutun melkein kyyneliin vaikkapa noista Hilkka Olkinuoran osuvista ja oikeista sanoista.
***
Onneksi eilen sain postista Sarin tekemän kassin!
Oman mummuni kuvalla varustettu villakankainen kassi - eikö se ole jo hiukan luksusta?
Ja voi miten huolella kassi on tehty. Kiitos Sari hyvästä työstä. Lisäksi kangas on varsinainen kameleontti. Se näyttää vaihtavan väriä sen mukaan, missä valossa se on, ja mitä värejä sen lähellä on. Hassu yksityiskohta on se, että kesällä Suomesta ostamani huivin kuvio on hyvin lähellä kassin vuorikangasta.

Kuulen itsesäälin hiljalleen poistuvan talosta ja sulkevan oven mennessään.

24 kommenttia:

Anioni kirjoitti...

Olen miettinyt samaa itsesäälin kannalta, että onko sillä oikein tarkoitus. En ole keksinyt muuta kuin että sen jälkeen on yleensä mieli taas parempi ja kevyempi...

Tuota kassia kuolasinkin jo aikaisemmin, kun se oli rajamäen Rykmentissä esittelyssä. Voih, sinä onnellinen! On muuten tosi kaunis isoäiti sinulla. Geenejä voit siis kehua sinäkin :)

Liivia kirjoitti...

Säälin itseäni koko viime yön. Ainoa ilo jonka keskin oli se, että minulla ei ole syöpää (vaikka en siitäkään voi olla varma). Sitten ajattelin, että jollei vielä ole niin tällä rypemisellä se ainakin tulee jne.
En tosiaan tiedä mistä nuo tulee, ja mikä on tarkoitus. Ainoa varma on, että ne tulee taas.

Luen tytölleni Lindgrenin Marikkia, siinä huvittaa, kun äiti menee aika ajoin yläekerran makuuhuoneeseen säälimään itseään, eikä silloin saa häiritä.


Mutta tuo kassi on just hieno, ihastelin sitä jo Sarilla kovasti. Sopii huiviin niin nasevasti.

violet kirjoitti...

Anioni: Sen olen jo tajunnut että näihin itsesäälisessioihin on turha sekottaa muita. On turha ruikuttaa miehelle vaikkapa, sillä hän ei ymmärrä koko itsesäälin ideaa. Olen huomannut. Ja ne asiat, joista voi tuntea itsesääliä saattavat ainakin minun kohdallani olla niin absurdeja, etten oikein edes kehtaisi puhua. Vähän että kun ei ole oikeita ongelmia niin tehdään sitten...

Kiitos, Anioni. Minustakin isoäiti on ollut kaunis. HArmittaa valtavasti kun en ole koskaan tavannut.

Liivia: Minä taas olin varma viime yönä että minulla on syöpä - eikä vain yhtä vaan kaikkialla. Se ajatus tuli joskus sen jälkeen, kun olin murehtinut miten pärjään lasten kanssa kun mies kuolee...
Yritin pakkolukea jotakin aivotonta, mutta väkisin tuli mieleen kaikenlaista sekavaa.

Elisa kirjoitti...

Voiko ihminen tarvita joskus itsesääliä tai rypemistä?
Pikku hiljaa sitä kokoaa itseänsä, käy vuoropuhelua itsensä kanssa ja lopulta jatkaa tassuttelua.

Toisaalta jotkut ihmiset mieluummin rypevät itsesäälissä kuin ovat onnellisia. Se on sellainen tekosyy...ei siis koske varmastikaan sinua...

violet kirjoitti...

Elisa: Ehei. Ei koske tuo minua. Osaan olla onnellinen ja sitten sitä vasta Onnellisia ollaankin! TAidan olla hieman epävakaa persoonallisuus vai kuinka ne viisaat määrittelevät...
Mies sanoi kerran että sulla on aina noita kahden tunnin maailmanloppuja.

Sooloilija kirjoitti...

On se leikekirjankin teko ihan tärkeää. Sitä vain tulee tehtyä juuri silloin kun olisi paljon muutakin, ns. järkevämpää tekemistä.
Tuo on hyvä tuo Olkinuoran teksti. Ja jotta sen muistaisi, on se hyvä liimata leikekirjaan, siihen voi sitten aina palata..

Papi kirjoitti...

Noita kohtauksia tulee aina välillä, mulle ainakin juuri kun menkat alkavat. Silloin sitä on just se ruma, lihava, isopäinen ja -nenäinen. Se, joka ei osaa mitään. Mutta onneksi ne menee ohi.

Kassi on tosi hieno enkä ihmettele yhtään, että piristi päivääsi.

Sari kirjoitti...

Kiitos itsellesi, hieno kuva ja vielä kassiin sopiva huivi !
Hyvää rypemistä, toivottavasti ei kestä (liian) kauan ;)

Juliet jones kirjoitti...

Itsesääli valtaa täälläkin joskus.. Useimmiten nykyään vain silloin kun olen väsynyt ja poika (2v)kiukkuaa urakalla.. Silloin se iskee.. eikä se pojan kiukku edes oikeasti ole mitenkään kytköksissä minuun vaan se on hänen pakko kokoea syystä tai toisesta..

Liivia kirjoitti...

Kahden tunnin maailmanloppu on hyvä termi! Otan käyttöön.

Meillä mies ei enää jaksa sanoa näihin yhtään mitään. Vuosi sitten se vielä ehdotteli, että josko jotain hormoonihoitoa. Sai greipistä päähänsä.
Nyt se tietää että tulee ja menee.

Vilijonkka kirjoitti...

Itsesäälissä rpeminen on ihan suotavaakin välillä. Pienet itkut ja sitten taas menoksi. Tuleepahan kontrastia elämään kun joskus ihan vahingossa onnistuukin, kunnes taas vaipuu sääliin, kunnes taas onnistuu, kunnes...

Tsemppiä!

violet kirjoitti...

Sooloilija: joo, tuossa toi teksti on, etukannen sisäpuolella.

Papi; no silloin niitä vasta tuleekin..mutta että muutenkin...

Sari; kiitos, ei mua oikeastaan enää huvita rypeä. Katsotaan sitten illalla taas.

Juliet JOnes; sa muuta. Aina joku muukin saa kokea tämän minun alavireeni. Valitettavasti.

Liivia: Käyttöön vaan. Kyllä siinä totuus on, ainakin minun kohdallani. Romahtelevia taivaita ja särkyneitä unelmia vaan vilisee välillä vähän turhan usein;-) Katastrofeista ja "nymmäkuolen" -luulosairauksista puhumattakaan.
Minustakin on parempi ettei tähän "suhtauduta" mitenkään. Greippi lähtee muuuten täältäkin.

Vilijonkka: mulla nää liittyy useammin ja useammin johonkin ihmeen sairaudenpelkoon ja "kaiken loppumisen" pelkäämiseen. Ja huoleen pojista. ja, ja....Onhan niitä "syitä".

Ulla kirjoitti...

Miten tylsää olisi aina olla tasaisen tyytyväinen. Jos voi kokea vahvaa iloa ja onnea joutuu kai kokemaan vahvasti kurjatkin tunteet. (Kai sen kestää jos ei ihan yli mene.) -- Eh, tämä on nyt kyllä kaukana syvällisestä tai viisaasta!

M'man kirjoitti...

Ei itse saali haittaa, kunhan muistaa poistua siita ajallaan. ;o)

Kassi on upea ja nayttaa sopivan duffeli takkiisikin. Mummisi on kaunis... ihana valokuva.

Mukavaa paivaa sinne!

Melita kirjoitti...

Hei Violet,
Kahden tunnin maailmanloppu - hyvin sanottu.Itsesääli sanakin jo mielestäni kertoo, että itse se vaan pitää kestää vai olisiko kyseessä jonkinsortin luomisen tuska ?

violet kirjoitti...

Ulla; kyllä mää siellä itsesäälin taustallakin tajuan että asiani ovat aivan hyvin, onneksi.

M’man: itsesääli on minusta nimenomaan sellainen juttu, josta on itse tajuttava poistua.

Melita:...niin, ja itse se pitää kestää. Kukaan ei voi itsesäliä minua!

Melita kirjoitti...

Hei Violet,
Luin aamulla töissä postituksesi ja jäin koko päiväksi pohtimaan itsesäälin kysymyksiä.Niinkuin totesit-kukaan ei voi kokea itsesääliä puolestasi.Ajattelin myös niitä ihmisiä,joita on pitkiä aikoja kidutettu ja tälläkin hetkellä ilman sääliä kidutetaan.Synkäksihän tämä nyt menee, mutta miten käsitellä itsesääliä tällaisissa olosuhteissa..

violet kirjoitti...

Melita: en ole varma ymmärsinkö kuten tarkoitit, mutta ajattelen niin että itsesääli on etuoikeus meille, joilla on "varaa" säälitellä itseään oikeiden murheiden puutteessa.Tai silloin, kun oikeatkin murheet ja vastoinkäymiset ovat vielä siedettävän puolella. Itsesääli on kyllä eräänlaista luksusta, siinä mielessä.

Melita kirjoitti...

Hei Violet vielä,
Ymmärsin kyllä täysin kirjoituksesi, ja sinäkin minun kommettini.
Kuten totesin-olen koko päivän pohtinut näitä itsesäälin kysymyksiä ja sen ääripäitä ja todennut myös,että ajoittaiset itsesäälitunnit/päivät saattavat olla vain hyväksi,koska ovat aina kestäneet siedettävän ajan ja niistä on seurannut jotain hyvääkin.

Helmiina kirjoitti...

Ihan täydellinen kuva. On luksusta omistaa tuollainen kassi.

Lea kirjoitti...

Voi, että! Minä ryveskelen niin usein, että hävettää. On niin helpottavaa kuulla, että samaa muutkin tekevät. Esim. viime yönä en saanut unta sitten millään. Ainahan minä valvon myöhään, mutta nyt ihan tosissaan en saanut unta. Kuuntelin rankkasadetta ja ajatukset vaan synkkenivät. Olin kuin olisin maannut pimeässä, kylmässä kuopassa. Tuntui, että joka paikkaan sattuu ja järkikin kohta menee. Tänään olen sitten melkein itkeä tirauttanut monta kertaa ihan vaan liikutuksesta. Täysikuu? Musta aukko? Kosmiset värinät?
No, joka tapauksessa, tuo laukku on todella kaunis. Siitä passaa iloita tosiaan! Ja pyykki-/valokuvausterapia vaikuttaa todella hyvältä. Tsemppinkiä!!!

Inka kirjoitti...

Kuinka paljon jäisikään kokematta jos osaisi olla tasaisempi luonteeltaan. Toisaalta tuntuu, että pitääkö sitä kaikkea ihan tunteakaan..
Yö on ihan pahinta aikaa, kaikki tuntuu moninkerroin vaikeammalta, suuremmalta. Onneksi maailmanloppu ei tule joka päivä. Ainakaan ihan joka päivä.

Riikka kirjoitti...

Jos se kestäisikin vain sen kaksi tuntia, mutta jos se kestää kaksikin päivää, niin siinä alkavat tosiaan kärsiä mies greippi otsassaan ja muukin perhe. Minä olen valitettavasti joutunut itselleni myöntämään että nämä itsesäälikukaaneivälitämarttyyri -kohtaukset johtuvat ainakin minulla täysin kierron ajankohdasta. Miehelleni en ole vielä kehdannut tätä myöntää. Kuukautisten alettua ihmettelen itsekin mikä ihmeen riivaaja mun sisällä eilen (ja kahtena edellisenä päivänä) asusteli. Aikana ennen lasta minussa tätä PMS-raivoajaa ollut.

Joola kirjoitti...

Oi tämä on niin hienoa. Luin koko litanian kommentteja taas tästäkn ja mietin kuinka itse kommentoisin. Tyydyn ehkä vaan huokailemaan, että on niin kivaa, kun blogistania on olemassa. Tämä tuntuu minulle vieläkin uudelta maailmalta, ja iloitsen väliin kovasti, kuin olisin löytänyt vasta eilen.
Toisaalta tuntuu niin tutulta, blogien lukeminen. Luulen, että kaikki lukevat. Siteeraan jotakuta bloginpitäjää siinä missä toiset valtamediaa. Tottahan kaikki tietävät pian parin tunnin maailmanlopun ja greipin ja mitä niillä tarkoitetaan.