perjantai 17. lokakuuta 2008

Kun on lähempänä kymmentä kuin yhdeksää


Äiti...miksi joissakin suurissa kelloissa on sellainen sekuntiviisari, joka kulkee pehmeästi eikä pysähdy? Minusta kaikissa kelloissa pitäisi olla sellainen. Ei sellainen, joka nykii. Se on rumaa.

Isä! Kuinka vanha olet? Odota hetki....Tähän mennessä olet menettänyt noin 788 400 hiusta. Ihminen menettää joka päivä noin 60 hiusta, ja se on aivan luonnollista. Mutta uusiakin kasvaa ja se onkin hyvä, se.

Mitä on vatsatanssi? Miksi sitä tanssitaan? Kuinka? Mitä hyötyä siitä on? Voiko kenen vatsa vaan tanssia?

Sitten kun minä menen yliopistoon, niin saako siellä valita mitä aineita vaan? Koska voi osallistua ylioppilaskirjoituksiin? Teeveessä oli poika, joka teki sen 14-vuotiaana. Jos menisin nyt yliopistoon, niin ehtisin aika, aika paljon kaikkea. Onko siellä vaikeeta?

Yksi poika sanoi koulussa että sillä on jo puhelin. Miksi? Ei kenelläkään muullakaan meidän luokassa ole. Mitä sillä tekee? Jos haluaa jotakin sanoa, niin voi mennä sanomaan sille ihmiselle itse. Ihan tyhmä se poika.

Onneksi ei tänä vuonna ole koulussa sitä kuoroa. Minä vihaan kuoroa. Kaikki äänet menee ihan sekaisin enkä melkein jaksanut seistä sitten enää.


32 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Ihana!
Ollapa vielä niin paljon kysymyksiä, joihin HALUAA tietää vastauksia.

Minäkin inhoan kuoroja. Terveisiä pojallesi!

Riikka kirjoitti...

Mikä pohdiskelija! :) Hienoa että siellä päin maailmaa on vielä koululaisia joilla ei ole kännyköitä. Täällä todellakin varmaan kaikilla 10-vuotiailla se on. En kyllä ymmärrä miksi.

violet kirjoitti...

Liivia: mun oli pakko ajatella nyt jotakin tällaista hyvää ja kaunista kun aamu oli aavistuksen hankala...Jäi niin paha mieli että muutan sen nyt vaikka väkisin jottei jatku iltapäivällä...

Riikka; Ainakin poikien koulussa se on kyllä hyvin harvinaista tuon ikäisillä. Isommilla sitten on. Siellä ne 16vuotiaat soittaa "äiti, menen nyt bussiin, olen pian kotona" - ja se kuullostaa niin kivalta.
Mutta noin pienet...mitään oikeaa tarvetta meilläkään ei ehdottomasti olisi.

Sooloilija kirjoitti...

Ihania kysymyksiä. Meillä samanhenkisiin kysymyksiin vastataan päivittäin.

Kolmasluokkalaisen vanhempainillassa oli juuri puhe kännyköistä; opettaja pyysi teroittamaan lapsille, että puhelin on pidettävänä suljettuna tai äänettömänä koulupäivän ajan ja avataan vasta ulkona kun koulu on päättynyt. Monet lapset kun aloittavat puhelimen aukiräpeltämisen heti luokassa kun kello soi..
Täällä tosiaan jo ekaluokkalaisillakin on puhelimet repussa.. Usein se on kyllä aika turhaa, mutta poikkeuksiakin on jos lapsi kulkee yksin ja menee yksin tyhjään kotiin.. Jos vaikka sattuu niin kuten meille pari kertaa, että avain on joutunut koulupäivän aikana hukkaan..

Olina kirjoitti...

Tuo tapa hahmottaa maailmaa on niin miletön! Kun jotenkin saisi mielessään pidettyä edes hippusen tuota lapsen tapaa ajatella ja tehdä johtopäätöksiä maailmasta. Äkkiseltään harhailevaa, mutta todellisuudessa ihan mielettömän loogista!

Liivia kirjoitti...

Tuohon kännykkäasiaan hiukan; olen kuulunut kovaäänisiin vastustajiin, mutta nyt joudun toteamaan, että asiaa on ollut pakko miettiä uudelleen ja vetää sanoja takaisin, nyt kun oman tytön koulunaloittaminen häämöttää.
Suomessa tosiaan harvoin kukaan pystyy olemaan kotona kun lapsi tulee yksin sinne koulusta. Ennen oli lankapuhelin lähes joka kodissa, johon vanhempi saattoi soittaa, varmistaa ja luoda turvallisutta. Enää ei ole. Olen tajunnut että se kännykkä on hankittava, jotta saa rauhan kun tietää että lapsi on päässyt kotiin ja sisälle jne. Tosin koulussa sen ei pitäisi näkyä millään tavalla. Repussa piilossa ja pois päältä.

Sitä en käsitä, että lapsille hankitaan kännyköitä, joissa on sitä ja tätä. Ja kun siinä on sitä ja tätä, sitä on jotenkin tarve sitten esitellä eikä se meinaa pysyä siellä repussa. Opettajana kannatan lupaa takavarikoida repussa pysymättömän kännykän koulupäivän ajaksi, mutta tätähän hienon vehkeen hankkineet vanhemmat vastustaa.

AnniKainen kirjoitti...

Elämä pistää pohtimaan itse kunkin :)

Aurinkoista viikonloppua!

pikkujutut kirjoitti...

Voi, mita pohdintoja ja kysymyksia. Toivotavasti pojalla sailyy samanlainen pohtiminen viela pitkaan.

Meillakaan kannykka ei ole ajankohtainen viela mutta tiedan, etta se on hankittava jos Suomeen menemme.SAmoista syista kuin Liivia sanoi.

Meidan pikkumies (5v.) sanoi eilen, etta ensi vuonna han on jo 16 vuotta, samanikainen kuin sina aiti..:)...

violet kirjoitti...

Sooloilija: minusta on jännä että vaikka 7-vuotiaskin kyselee, niin hänen kysymyksensä ovat alusta alkasen olleet aika erilaisia. Eikä hän ainakaan ääneen tee samantyyppisiä huomioita kuin isoveljensä. Keskinäisen erilaisuutensa takia odotan mielenkiinnolla osaavatko nuo jo aikuisina keskustella keskenään - ja mistä???

Olina: ajatukset kulkevat niin eri ratoja...se on totta.

Liivia (ja Sooloilijakin): ymmärrän vallan hyvin puhelimen käytön tuollaisena "turvapuhelimena". Onhan oma, ensimmäinen puhelimenikin ollut juuri "turvapuhelin';-) (hankittiin kun odotin esikoista ja pelkäsin koko ajan että nyt tulee lähtö synnyttämään ja olen jossain ehkä saa miestä kiinni tms.)
Mutta se on jännä juttu, että pojat eivät kinua puhelimia yhtään kun eivät niitä ole juuri tottuneet näkemään. Ja viime kesänähän tuli hassu tilanne Suomessa kun eivät nämä edes tunne sanaa "kännykkä"(puhun aina puhelimesta) ja sitten suomalaiskaverit luuli että mikäs toope sä oot...

Annikainen; jatketaan pohdintoja! Se on terveellistä.

Pikkujutut: 5-vuotiaasta suoraan 16-veeksi, aika temppu!
Mun esikoinen toisaalta sanoo ettei hän halua kasvaa, toisaalta hinkuaa sinne yliopistoon ja kyselee mitä missäkin työssä tehdään jne....

Anonyymi kirjoitti...

Miten aurinkoinen asenne ! Tahtoo saman. Onneksi omat pojat pitävät huolta että mieli pysyy avoimena, aikuiset ajattelevat kaikesta niin tylsästi etten haluaisi olla aikuinen. Koko sanakin on jo niin ruma.

Leena kirjoitti...

Ihania juttuja :)

Eksyin blogiisi jonkun toisen blogin kautta, mukavaa kerrontaa täällä, jäin koukkuun!

Kuvasi näyttää tutulta, opiskelitko Tampereella ruotsia joskus 90-luvun alussa (uh, mikä ilmaus) vai olitko Gallupilla iltaduunissa joskus vuonna -96 vai sekä-että...?

terkuin Leena, entinen tamperelainen, nykyisin Irlannissa

violet kirjoitti...

Maurelita: pojan asenne ei ole aivan niin aurinkoinen kaiken suhteen mitä voisi päätellä. Hyvin paljon on esim. sitä "en minä osaa" -juttua (vaikka koulussa on ihan luokan parhaita). Ja pimeä pelottaa niin hiivatisti;-)

Leena: Molemmat oikein! Opiskelin ruotsia -92-96 ja olin tosiaan gallupillakin...
Kukas sinä sitten olet?;-) Tunnenko?

Anonyymi kirjoitti...

Ihana ja fiksu poika sinulla, hänen kanssaan kun pääsisi keskustelemaan! Oi.

Taru kirjoitti...

Ihana poika ja niin fiksun -ikäsekseen vanhemman olosia - kysymyksiä! Nämä lapsi jutut ovat aina niin hellyyttävää luettavaa!

Viikonloppuja!

Anonyymi kirjoitti...

Tuo sekuntiviisarioivallus vei täysin sydämeni. Olen monta kertaa koulussa istuessani miettinyt miten se viisari nykii. Mutten ole kuitenkaan ikinä osannut pukea sitä ajatusta sanoiksi.

Monena päivänä on pitänyt sanoa, mutta nyt saan vasta aikaiseksi. Minusta ne kaikki 22 maljakkoasi olivat erittäin kauniita.

Pitäisi muutenkin osata aktivoitua kommentoimisessa. Päivittäin kun sinua luen ja tunnut "tutulta" vaikka aina ihan hiljaa olenkin. Hassua tämä nykyaika ja internetti!

Jutta kirjoitti...

Ihania, syvällisiä pohdintoja! Ja matemaattisesti lahjakas selvästi :)

Taitaa se nykyään Suomessa mennä niin, että ekaluokalla viimeistään se kännykkä on saatava. Ainakin mitä olen tuttujen perheitä seurannut.

violet kirjoitti...

Milka: on totta että hänen kanssaan on nykyisin jo ilo keskustella. Vaatii vain häiriöttömän hetken.

Elisa: poika on ollut aika pikkuvanha aina. Monenlaiset mielikuvitusleikit, esimerkiksi, ovat jääneet leikkimättä kun hän on pitänyt niitä "lapsellisina". 2,5 vuotta nuorempi hassutteleva ja hullutteva pikkuveli saa pojan usein raastamaan hiuksia päästään...

Iina Kraak: voi, kommentoi vaan useammin! Olisi kiva, vaikka toki vain lukeakin saa.
Sekuntiviisarijuttu on yksi niistä asioista jotka auttavat minua näkemään asioita eri tavalla.
Tuossa hänen omakuvassaan muuten on tuo turkoosi alue. Kysyin mitä se on, sillä tiedän että tuo tehtiin koulun piirustuskerhossa mallina pojan mustavalkoinen kuva.
"Siinä on sellainen"- sanoi poika.
Sanoin etten minä vaan näe ja hän sanoi "ei sitä kuvassa näy, mutta oikeasti se on". Mitä siihen voi sanoa? Näkee oman auransa? Vai suojaväri? Turkoosin on uskottu suojaavan pahoilta hengiltä;-)

Jutta: esimerkkinä olleen laskun teki laskimella (luojan kiitos, muuten olisin huolestunut;-)) mutta kyllä hän on hyvin lahjakas matematiikassa. Tajuaa sillain selittämättä.

Merruli kirjoitti...

Hienoja pohdintoja pojalla!

Olen tainnut pyöriä pari vuotta samaan aikaan Pynsän käytävillä sinun ja Leenan kanssa, mutta vain germanistien puolella.

Riikka kirjoitti...

Liivia: Juu tuo on ihan totta että lankapuhelintahan ei monella nykyään ole. Ymmärrän sen kyllä tuollaisessa käytössä, että lapsen saa kotoa kiinni. Mutta en oikein käsitä niitä perheitä joissa soitellaan puolin ja toisin kymmeniä kertoja päivässä, esim lapsen ei tarvitse ilmoittaa missä on tai pitää kiinni sovituista kotiintuloajoista koska on kännykän tavoitettavissa. Kännykkäkulttuurihan on aikuisillakin aiheuttanut sen ettei sovituista tapaamisista ole ihan pakko pitää kiinni kun aina voi perua tai siirtää puhelimitse. Ja sitten on paljon muksuja jotka soittelevat naapuriin kaverille "tuutko meille?" tai "mennäänkö ulos?". Järkyttävintä mitä olen nähnyt että kaksi 10-vuotiasta kaverusta pelaa vierekkäisissä huoneissa eri tietokoneilla pelejä ja soittelevat toisilleen miten peli menee. Nyt lopetan paasaamisen, tämähän nyt ei liity mitenkään tuohon Violetin alkuperäiseen postaukseen...sori!

mizyéna kirjoitti...

Aivan näköinen omakuva ja hienoja pohdintoja.

Olen samaa mieltä Liivian ja Pikkujuttujen kanssa kännykästä lapsilla.

Leena kirjoitti...

Varmaankin me jonkinlaisia 'moikka-tuttuja' oltiin Gallupin aikoina (olin siellä keväästä -96 saman vuoden jouluun), kun jostain olit jäänyt mieleeni :) Itse aloitin ruotsinopiskelut v. -90, mutta siirryin muutamaa vuotta myöhemmin tiedotusopin puolelle.

Rosti on sukunimeni.

Merja kirjoitti...

Tuo turkoosivärijuttu on hämmentävän mielenkiintoinen. Kuka tietää mitä kykyjä pojallasi saattaa olla..

Ja nuo sekuntiviisarit. Taitaa olla oikea esteetikko!

Kännykkäjutut on mielenkiintoisia kuulla aina, meillä kun tulee niistä elanto. Täällä viedään ja haetaan pienemmät lapset koulusta, joten meillä ei ole vielä tarvinnut miettiä kännykkähankintoja. Mutta ei mulla periaatteessa mitään vastaan ole, tosin luokassa saisi olla vähintäänkin äänettömänä ja pois käsistä.

ColibriDreams kirjoitti...

Hienoja pohdiskeluja. Lapsia - isompia ja pienempiä - on hyvä pysähtyä kuuntelemaan, koska usein saa kuulla ihan mielettömiä juttuja.

Jännää tuo turkoosi aura!

violet kirjoitti...

Merruli: lisää Pynsän pyörijöitä!

Riikka: samaa mieltä kanssasi tuosta soittelusta...

Marita: kovin vakava omakuva, mutta poika kyllä sanoi että se on iloinen.

Leena: nimen perusteella en muista ketään, se on varma. Jos kasvot näkisin niin tilanne voisi olla eri.
Oli se gallup kanssa....siellä minäkin soittelin ja kyselin terveyssiteiden ominaisuuksista. "Onko taloudessa 15-65 -vuotiasta naispuolista henkilöä...". Kaikkea se rakkaus teettää. Siellä piti istua tienaamassa rahaa lentolippuihin (oli vuosi kun olin erossa miehestäni)

Merja: esteetikko, ehdottomasti.
Tuleehan meillekin puhelimista elanto...mutta en silti ihan voi hyväksyä (tai en pidä tärkeänä) monia juttuja mitä asiaan liittyy.

Colibridraqms: en ole uskaltanut kysyä näkyykö minun ympärilläni joku väri....ja mikä se olisi. Joku tummanmusta tietysti.

Leena kirjoitti...

Niinhän se menee, että joillakin on kasvomuistia, toisilla taas nimisellaista.

Gallupin ajoilta muistan Minnan, Pian, Annan, Annastiinan ja aika monen muun kasvot - ja tietty ne 'tätit'-... ööö Sinikka ja Merja ja se kaikista kivoin kolmas 'pörröpää'.

Ehdin asua 16 vuotta Treella, nyt ollaan asuttu Dublinin liepeillä maaliskuusta 2007.

Ehdin Treella lukea ranskaakin reilun vuoden, vieläköhän se sama ranskismies siellä opettaa...

minh kirjoitti...

Ihana juttu! Niin hyviä kysymyksiä:)

Minä iloitsen siitä, että Laps(just 16v) ei ole kiinnostunut saamaan uutta kännykkää. Kysyin, ostanko uuden ja hän sanoi, että älä turhaan. Nykyisessä on näppäimistö hajalla ja sitä pitää käyttää kynän kanssa. Puhelinlaskut ovat max 10€ kuussa ja tärkeintä on, että kännykän näytössä on erittäin tärkeä kuva Lukesta...
-minh-

Puisto kirjoitti...

Hän on selkeästi tutkijapersoona. Ja aivan ihan kuva, onko sinun ottama?

Niin monta hyvää aihetta ja keskustelua aikaisemmissa postauksissasikin. Hemmetti, kun en ehdi mukaan näihin.

isoinpapu kirjoitti...

Voi että! POikasi kuulostaa hämmentävän paljon omalta poika A:ltani!
Matemaattinen, velvollisuudentuntoinen, herkkä, yksin viihtyvä?

Kyseinen A lähettää tekstiviestin päästyään kunnialla bussiin:
"olen ihan turvassa".

Rouva Nordman kirjoitti...

Todella terävä poika, kun osaa kysellä tuollaisia! Kirjoituksesi tuotti myös kiinnostavia kommentteja tänne kommenttilootaan.
Itse opettajana koin kännykät aika rasittavina, vaikka meilläkin oli sääntö, että kännykkä on koulupäivän ajan kiinni. Jos kännykkä aiheutti häiriötä, takavarikoin sen loppupäiväksi. Mitään protesteja ei tullut, koska tällainen sääntö oli yhdessä sovittu. Puhelin tuo tiettyä turvaa ja kovasti mietin, miten oman lapsen kohdalla pitäisi tehdä. Yksi vaihtoehto olisi, että kotona on kännykkä vähän kuin lankapuhelimena ja sitä kännykkää ei sitten saisi viedä kotoa pois. Toisaalta lapseni ei ole koskaan kotona yksin ainakaan niin kauan, kun minä olen äitiyslomalla.

Hauskaa muuten, kun kommenteista huomaan, että "törmäät" tuttuihin täällä :)

Vilijonkka kirjoitti...

Paljon mahtuu ajatuksia pieneen päähän! Olenkohan minäkin tiputtanut yhtä monta hiusta, ai kauheeta?

Eija kirjoitti...

Hienoja kysymyksiä ja mietintöjä. Lapsillä on onneksi vielä avoin mieli ja kun kaikki asiat eivät ole saaneet muotoa/selitystä tulee myös hauskoja kysymyksiä.
On mukava lueskellä blogiasi, pidin myös varas-tekstistäsi. Itsekin tykkään kuvailla paljon ja kun kamera on iso tuntuu olevan liian esillä asiansa kanssa. Tarttiskohan hankkia sellainen pieni kamera salakuvaamista varten... :)
On miellyttävää, kun joku toinen pukee sanoiksi asioita, joita itsekin ajattelee muttei osaa ilmaista. Kiitos.

Pupuce kirjoitti...

Voi ei, ihana pikkumies! :)