Poikkeustila on kumottu ja bussit sun muut kulkevaiset liikkuvat kuten normaalistikin (mikä bussien kohdalla tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin epävarmasti).
Lauantaina katon kävi korjaamassa kaksi puolalaista miestä, joista toinen näytti murtovarkaalta (mutta joka oli ystävällinen ja iloinen ja puhelias) ja jonka ystävä oli joko mykkä, juntti tai täysin kielitaidoton. Ainakaan hän ei sanonut toimituksen kestäessä mitään. Poislähteissä heilautti kättään. Onneksi kaveri hoiti puhumiset. Työn laadusta en voi valittaa - katsotaan sitten seuraavien rankkasateitten jälkeen.
Eilen katselin tv:stä ohjelman syömisestä ja ravinnon vaikutuksesta terveyteen (ja sairauteen). Käsiteltiin myös kasvissyöntiä, bio-ruokaa ja ylipäätään kaikkea, mikä nyt aihetta vähänkin liippaa. Välillä tuntui että liippasi hiukan liiankin vähän, mutta kaiken kaikkiaan ohjelma oli kiinnostava.
Mietin siinä omaa suhdettani ruokaan ja totesin että tuuliviiri mikä tuuliviiri.
Milloin olen kuolettavan huolestunut siitä että syömäni ravinto aiheuttaa minulle syövän/20 liikakiloa/kolesterolivaivan/verenpaineen/ähkyn & puhkun, sitten taas saatan ahtaa itseeni mitä vain (kuten eilisen poikkeustilan aikana) kantamatta pienintäkään huolta tekosistani. Oikeastaan pidän ihmeenä (mutta kiitän Luojaa!) ettei minulla ole minkään sortin syömishäiriötä.
Pidän toisaalta suurten ja "vaikeiden" ruokalajien valmistuksesta, toisaalta nautin suunnattomasti siitä, että keksin tyhjältä vaikuttavasta kaapista takuuvarmasti ainakin itselleni kelpaavan lounaan. Eilen se oli munakas, johon meni kaksi munaa, kermaa, mausteet ja yksi nakki viipaleina. Sen kanssa 2 raastettua porkkanaa ja sitruunamehua. Melkein hypin riemusta kun ajattelen miten halpaakin se oli.
Ai joo.
Ilokseni yksi kadonnut kissakin on näköjään löydetty, ja otettu talteen suosikkivaatekauppaani tällä kadulla. (Voiko kauppa olla "suosikkikauppa" elllei sieltä vielä tähän mennessä ole koskaan ollut varaa mitään ostaa???)
Lauantaina katon kävi korjaamassa kaksi puolalaista miestä, joista toinen näytti murtovarkaalta (mutta joka oli ystävällinen ja iloinen ja puhelias) ja jonka ystävä oli joko mykkä, juntti tai täysin kielitaidoton. Ainakaan hän ei sanonut toimituksen kestäessä mitään. Poislähteissä heilautti kättään. Onneksi kaveri hoiti puhumiset. Työn laadusta en voi valittaa - katsotaan sitten seuraavien rankkasateitten jälkeen.
Eilen katselin tv:stä ohjelman syömisestä ja ravinnon vaikutuksesta terveyteen (ja sairauteen). Käsiteltiin myös kasvissyöntiä, bio-ruokaa ja ylipäätään kaikkea, mikä nyt aihetta vähänkin liippaa. Välillä tuntui että liippasi hiukan liiankin vähän, mutta kaiken kaikkiaan ohjelma oli kiinnostava.
Mietin siinä omaa suhdettani ruokaan ja totesin että tuuliviiri mikä tuuliviiri.
Milloin olen kuolettavan huolestunut siitä että syömäni ravinto aiheuttaa minulle syövän/20 liikakiloa/kolesterolivaivan/verenpaineen/ähkyn & puhkun, sitten taas saatan ahtaa itseeni mitä vain (kuten eilisen poikkeustilan aikana) kantamatta pienintäkään huolta tekosistani. Oikeastaan pidän ihmeenä (mutta kiitän Luojaa!) ettei minulla ole minkään sortin syömishäiriötä.
Pidän toisaalta suurten ja "vaikeiden" ruokalajien valmistuksesta, toisaalta nautin suunnattomasti siitä, että keksin tyhjältä vaikuttavasta kaapista takuuvarmasti ainakin itselleni kelpaavan lounaan. Eilen se oli munakas, johon meni kaksi munaa, kermaa, mausteet ja yksi nakki viipaleina. Sen kanssa 2 raastettua porkkanaa ja sitruunamehua. Melkein hypin riemusta kun ajattelen miten halpaakin se oli.
Ai joo.
Ilokseni yksi kadonnut kissakin on näköjään löydetty, ja otettu talteen suosikkivaatekauppaani tällä kadulla. (Voiko kauppa olla "suosikkikauppa" elllei sieltä vielä tähän mennessä ole koskaan ollut varaa mitään ostaa???)
11 kommenttia:
Ruoka-asioita mietin juuri minäkin. Ruotsalaisessa Mamma-lehdessä oli artikkeli tuoreravinnosta, eikä ollut ensimmäinen kerta kun leikittelin ajatuksella raakaravintoon perustuvasta ruokavaliosta. Ajatus on kyllä aika kaukaa haettu tähän perheeseen, joka on onnellisen sekaravintoinen, mutta jotenkin se silti kiehtoisi. Sen verran kulinaristin vikaa kyllä on, että kaikesta kuumennetusta en taitaisi kyetä luopumaan.Ehkä siinäkin myy väitetyt terveysvaikutukset enemmän kuin itse konsepti.
Toivottavasti katto kestää tulevat syksysateet!
Laitoin äsken satsin mung-papuja itämään. Minusta on kivaa olla "onnellisen sekaravintoinen", kuten Merruli tuossa totesi omasta perheestään ;) Syön pihvistä raakaravintoon ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki käy, jos vain maistuu hyvälle eikä ole myrkkyä ihmiselle eikä terveydelle. Kamalaa olisi olla tiukkapipoinen ortorektikko. Kohtuus kaikessa.
Ja tuo keksimisen ilo ruuanlaitossakin on myös ihana tunne. Joku viisas (nainen kai) on sanonut, että kun mies kurkistaa jääkaappiin ja julistaa, ettei siellä ole mitään syötäväksi kelpaavaa, niin nainen kokkaa jääkaapissa olevista samoista ruoka-aineista kolmen ruokalajin juhlapäivällisen. ;) (Tosin minä uskon, että tämä ominaisuus ei välttämättä ole sukupuolisidonnainen ominaisuus, ei välttämättä.)
Ruokaasioita on mietitty taallakin. Mutta eri merkeissa.
Entista enemman haluaisin ostaa luomua, terveellista yms..ja se on sula mahdottomuus talla hetkella. Myynnissa olevat hedelmat ja vihannekset ovat ihan kauheita, nuupahtaneita ja ylikypsia. Maitoa ei ole nakyvissa, tai on niille jotka ne kaksi pulloa kerkeaa kaupasta ostaa kahdesti viikossa.
Istuin jo eilen keittokirjan aareen ja aloin miettimaan listaa, joka edes jotenkin olisi terveellinen ja ruokaympyran kattava.
Merruli: vaikka voin leikitellä monenkinlaisilla ajatuksilla ja milloin mikäkin kiehtoo IDEANA, niin olen varma, ettei minun itsekurillani ryhdytä (kuin äärimmäisen pakon edessä - mikä se nyt sitten voisi olla?) esim. syömään vain raakaravintoa. Ei edes syömään vain kasvisravintoa.
Celia: Minä olen aina silloin tällöin joutunut samaan seuraan sellaisten kanssa, jotka katsovat oikeudekseen kommentoida ruokiani/jonkun toisen lautasta.
Että tiesitkö että tuo sitä ja tämä tätä. Ja että ei pitäisi ja kyllä täytyisi.
En halua koskaan tulla sellaiseksi. Kunhan omasta leipälävestäni ja siitä työntämästäni ruuasta pidän huolen, niin luulisi riittävän.
Pikkujutut: Bioa olen ostanut viime aikoina taas hiukan useammin. Joissakin tuotteissa makuero ja laatu ylipäätään on huikea. Joissakin taas yksinomaan hintaero....
munakas on niin hyvää!
nam, en voi ymmärtää etten syönyt sitä moniin vuosiin.
en muuten pahemmin mieti mitä syön..
pitäisikö?
pitää vielä lisätä:
pitäisi ehkä miettiä syömisiä..
aika monta pullaa mennyt tänään
:-)
"Voiko kauppa olla "suosikkikauppa" elllei sieltä vielä tähän mennessä ole koskaan ollut varaa mitään ostaa???"
No kyllä voi! Kuullostaa ihan mun kaikilta suosikkikaupoilta.
Mun suosikkakaupat on järjestäin niitä joihin mulla ei ole varaa. Onneksi sentään yksi suosikkiboutique on kirppis.
Aattelinkin että jollain on omituinen nimi (tuo kissa-ilmoitus), mutta sehän olikin kauppa.
Ihan parhaita asioita täällä korvessa on se, että sunnuntaisin ei ole kauppa auki. On pakko pitää nyhjäätyhjästäpäivä, ja se on synnyttänyt monta halpaa suosikkiruokalajia ja paljon säästöä. En nimittäin ikinä perjantaisin pysty ajattelemmaan lauantaita pidemmälle ja lauantaisin en käy kaupassa.
Hauskasti kuvailtu nuo puolalaiset reiskat.
Mun aamiaiset ja lounaat on yleensä just tuota, jotain kaapin perukoilta kaivettua. Syön niitä juttuja mitkä lapsille ei kelpaa, enkä itselleni viitsi edes mitään erikoista alkaa laittamaankaan.
Miehen kanssa tykätään kyllä laittaa sitten koko porukalle silloin tällöin jotain oikein viimeisen päälle mietittyä ja pitkään kokattua.
Ravintoasioita en hirveästi mieti, jotenkin koen että silloin menee syömisestä ilo. Mutta olen yrittänyt kyllä laajentaa syömisen vihannespuolta, vähän mietittävä sydäntautien riskiä kun ne suvussa valitettavasti kulkee.
Joko katti pääsi kotiin?
Minä ajauduin aika vahingossa kasvissyöjäksi. Liha ei enää maistunut. Nykyään ei oikein kalakaan enää mene alas. Maitotuotteista en kyllä ole osannut luopua. Olin jokusen hetken imetysdietillä Haitulan ollessa pieni ja voi sitä riemun päivää, kun sain taas luvan maitotuotteisiin. Juustot, juustot, juustot.
Mulla on ainakin tapana syödä, mitä huvittaa. Toisina päivinä oikein vimpan päälle mietittyä ja toisina mennään sitten ihan sillä leipää ja vettä -linjalla. Hengissä oon.
Syöminen on vaikeaa, itsekin ihmettelen kerrassaan yllättävää syömishäiriöttömyyttäni (ja tämän sanon kaikella rakkaudella ja kunnioituksella, monta vuotta bulimiaa ja anoreksiaa vierestä seuranneena).
Välillä voi syödä pelkkiä vohveleita ja kermaa, joskus on pakko saada fetasalaattia kokoajan, nyt olen syönyt jo vaikka kuinka kauan paahtoleipää ihan tolkuttomuuksiin asti... Ja sitten on niitä päiviä, joina ei tule syötyä oikein mitään.
Ja samoin, tykkään kyllä ruoasta ja sen laittamisesta ja aterioista. Ja kyllä kroppakin sen sitten huomaa, kun jaksaa elää terveellisesti...
Lähetä kommentti