keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Vapaa!


Riemuitsen:
opintolainani on nyt kokonaan maksettu. Aivan kaikki, joka sentti on nyt pulitettu. Olen vapaa nainen! Ajatus siitä että on velkaa jollekin, jonnekin on minulle jotenkin kauhean vaikea. Tämän jälkeen olen korkeintaan kiitollisuudenvelassa sinne, tänne, tuonne.

Vapaushuumassani irtisanoin lehtitilauksenikin. Kaikki on nyt peruttu. Vapaa niistäkin. (Harkitsen kuitenkin jonkun uuden lehden tilaamista....)

24 kommenttia:

Vaahteramäen lapset kirjoitti...

Onnea, onnea! Odotan itsekin tuota päivää kuin kuuta nousevaa, mutta siihen on vielä niiiiin pitkä matka.

Sooloilija kirjoitti...

Onnea vapautumisesta! Hyvä kuva; 'kaltereiden takana kukkaketo'.

Olen itse huomannut, että joskus innostun tilaamaan jonkun lehden, mutta tilauksen loppuminen ei sitten harmitakaan yhtään. Joskus tulee luettua huonommin tilaamansa lehdet. Kun ostaa irtonumeron, kahlaa lehden uteliaammin ja innostuneemmin läpi. Mistähän se johtuu..

Olen vuosikausia harrastanut sitä, että Juhannukseksi ja Jouluksi ostan muutamat lehdet kotiin, monissahan on tuplanumerot, jotta lehden tekijätkin saavat olla joululomalla. Anna ja Me Naiset nyt ainakin ostan, joskus jonkun kolmannenkin lehden.
Joulunpyhinä on kiva ajan kanssa lukea kaikki lehtijutut. Oikeastaan rakastan kaikkia lehtiä!

Anioni kirjoitti...

Onnea velattomuudesta! Voin vain kuvitella sitä tunnetta kun oma vastaava on maksettu (en ressaa sillä liikaa, maksuaikaa otin paaaaljon ;)). Tosin, sitten on vielä asunnosta 'jokunen' vuosi jäljellä.

Lehtiä en tilaa minäkään, paitsi Aku Ankkaa, mutta en itselleni :)

violet kirjoitti...

Vaahteramäen lapset: mulla viimeinen erä olis ollut ensi kesänä, mutta kun onnistuimme raapimaan kasaan koko loppusumman niin maksoimme nyt. Onhan tuo rassannut jo yli kymmenen vuotta tuo laina...

Sooloilija: joo, vähä tommosta symboliikkaa, nääs;-)

Ostan kamalasti lehtiä kun täällä on niin halpaa. Haluaisin lukea suomeksikin, mutta en perskule niin paljon halua maksaa kuin mitä ne pyytävät...vielä kun tänne tilaaminen maksaa enemmän kuin Suomessa. Nyt olen innostunut Oliviasta ja Dekosta. Irtonumeroita aion pyytää ihmisiä lähettämään silloin tällöin.

Anioni: siis kyllä tää on kilistämisen paikka, ilman muuta!
Opintolainaa jouduin ottamaan ensin ihan silkkaan elämiseen, sitten loppusumman käytin ihan "suhdetoimintaan"...eli kun matkasin miestä tapaamaan Ruotsiin (oli siellä kauemmin kuin minä) ja sitten Ranskaan, ennen kuin itse muutin sinne myös.
Asuntolaina olisi meillekin ollut varmaan "järkevä' asia, mutta jutut ovat menneet niin että vuokralla ollaan oltu koko ajan. Nyt ei ole lainaa mistään mihinkään. Jotenkin se tuntuu ihanalta.

Marikki - Kesäkumpu kirjoitti...

Katsoin juuri masentuneena pankista tullutta "velkaa jäljellä..."-lappua. Pari vuotta ainakin saan vielä omia opintolainojani maksella...

hampurin maija kirjoitti...

oi, onnea! itse olen myös parin kuukauden päästä vapaa. jo nyt tuntuu olo paljon kevyemmältä =)

Papi kirjoitti...

No pärskeles, hieno juttu, onnea!

Olen Oliviaan myös tykästynyt, mutta en sitä aio tilata. Uusia sisustuslehtiä on yhtäkkiä ilmestynyt monen monta ja niitäkin olen ostanut, kun ovat usein puoleen hintaan tarjouksessa. Ihmetyttää, maksaako tilaaja sitten täyshinnan.

Junika kirjoitti...

No mutta Onnea!
Ja sitoumuksista vapautuminen on aina hurrrrmaavaa! Oikeasti ihmisen pitäisi välillä ottaa ja tempaista irti itsensä kaikista, ainakin haitallisista, sitoumuksista. Olen itse herkutellut ajatuksella, että joskus myisin kaikki kilheet ja kahleet ja lähtisin kiertämään maailmaa tai asettuisin vaikkapa Berliiniin asumaan. Mutta enhän minä voi: tavarat, kaikki rakkaat muistot!!!, ovat NIIN tärkeitä...

Liivia kirjoitti...

Onnittelut täältäkin.
Itse olen varmasti haudassa ennen kuin velkani on maksettu.

Niin kauan en tilaa yhtäkään lehteä ennen kuin alkavat antaa tilauksia, jotka eivät jatku kestotilauksina. En kestä sitä perumisen riesaa, jonka aina unohdan...
Yksi lehti tulee, kun äiti tilaa sitä mulle joululahjaksi. Kiva lahja onkin.

Ekub kirjoitti...

Onnea! Minä sain omat opintolainani maksettua loppuun toissa kesänä ja fiilis oli mahtava. Pankissa olisivat halunneet tehdä pitkän maksusuunnitelman, mutta makselin lainoja lopulta mieleni mukaan isoissa erissä vaikka muuhun elämiseen jäikin sitten paljon vähemmän (noh, ei tässä järin suurilla tuloilla eletä muutenkaan, mutta onneksi menot ovat aika pienet myös!).

Merja kirjoitti...

Onnittelut vapautumisesta.

Maksoin itse viimeisen eräni ennen kuin muutimme Suomesta. Samalla maksoimme myös asuntovelan kun asunnonkin kerran möimme. Yhtäkkiä olimme siis velattomia. Kummallinen tunne, myönnän, hyvin keveä.

outi kirjoitti...

ha haa! olipa ihana tuo vapauden huuto, kantautui tänne asti;) onnittelut!
minullakin on tuota lainaa, vähän enemmänkin. tosin asunnosta, ja senhän voi aina vaikka myydä pois jos rupeaa liikaa ahdistamaan;)

Sanna kirjoitti...

Voih.. En ole edes aloittanut vielä opintolainan takaisin maksua, kun opintoja on vielä jäljellä vuosia. 4 vuotta on varmasti realistisin aika tällä humanistilla. Ahdistaa kun postiluukusta tulee pari kertaa vuodessa lappu :"Opintolainan korko erääntyy maksettavaksi". Ketä muita ihmisiä muuten kehotetaan ottamaan lainaa päivittäiseen elämiseen paitsi opiskelijoita?

Mutta onnittelut sinulle!

Vilijonkka kirjoitti...

Oih, onnea! Ja nauti täysin sydämin vapaushuumastasi niin pitkälti kuin vain riittää!

Itse olen viimepäivinä ollut valitettavn maanpällisessä olotilassa kun olemme miehen kanssa vatvoneet niitä lainoja sekä omaisuudenhallintaa, tai oikeammin kaaosta. Hyi kun tylsiä ajatuksia.

Katilein kirjoitti...

Oi! Onnea, onnea, onnea! Olen todella iloinen puolestasi, koska kyllähän sellaiset lainat aina vähän vaivaavat. Minulla menee vielä vuosia ennen kuin olen opintolainasta vapaa, mutta onneksi ne kuitenkin lyhenevät koko ajan.

Kiva ajoitus lainan loppumiselle, vähän kuin joululahja :)

pikkujutut kirjoitti...

Onnea! Muistan tuon tunteen kun opintolainat oli maksettu.Oli kuin kivireki olisi jaanyt jonnekin.

Nyt sitten tavoitteena on tuo toinen laina tai siis siita vapaaksi paaseminen...

Matroskin kirjoitti...

Onnea! Tilasin brittiläisen lehden nimeltä Junior, kivan pirteä lapsiperhelehti, mutta taitaa olla pienempien lasten vanhemmille. Suomalaisista olen harkinnut Maku-lehden tilaamista, tarvitsisin uusia idiksiä ruuanlaittoon ja lehden reseptit ovat mielestäni kivan arkisia.

Tirlitta kirjoitti...

Onnea velattomalle! Sitä päivää odotellessa. Minä riemuitsin vuosi sitten kun autoa varten otettu laina saatiin hoidettua. Mies alkoi samantien oireilla autokuumetta, mutta minä sanoin että nyt ajetaan tätä omaa autoa niin kauan että on varaa maksaa uusi. Saapa nähdä.

violet kirjoitti...

Marikki: joo.."velkaa jäljellä" -kohta on ankeaa luettavaa yleensä.

Hampurin maija: pian siis sinäkin1

Papi: niin, tyhmältä tuntuu kun joka toinen numero on alessa ja tilaushinnat silti mitä on.

Junika: voihan sitä ainakin VÄHÄN vapautua kahleista;-)

Liivia: tuollaisten sopimusten kannalla olen minäkin..että saa lopettaa tilauksen kun siltä tuntuu. Pakko kai lehtitalojen on kohta sellaisiinkin mennä.

Ekub: mulla on muutaman kerran ollut se tilanne että vain korot on saatu maksettua. Nyt sitten kun oli mahdollista niin päätimme irtaantua koko lainasta.

Merja: eikö ookkin? omituisen kepeä tunne todellakin.

Outi: joo, opintolainaa sen sijaan ei kukaan osta pois.

Sanna: myönnän että olisin pystynyt JOTEN KUTEN elelemään ilman täyttä opintolainaa...mutten ole varma olisinko pärjännyt kokonaan ilman.

Vilijonkka: kieltämättä vähän tylsää...mutta pakko sitä realiteettajakin ajatella

Katilein; heeei, en huomannutkaan! Olen siis saanut ekan joululahjani!

Pikkujutut; toivottavasti toinenkin kivireki jää kohta matkalle!

Matroskin: Maku-lehti onkin uusi tuttavuus.

Tirlitta: niin, meillä ei ole lainaa mutta eipä ole omaisuuttakaan juuri;-)

Miia kirjoitti...

Onnea vapautumisesta =)

Kun mä maksoin viimeisen erän opintolainasta niin seuraavana päivänä kävelin pankkiin ja otin asuntolainaa =) Että siitä velattomuuden tunteesta pääsi nauttimaan ihan vuorokauden mutta tuntui se ihanalta.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Onnea!
Irtonumeroidenkin ostaminen on ihan ok, musta tuntuu että ne tilatut lehdet tulevat aina väärään aikaan, eikä niitä sitten ehdi lukea kumminkaan.

Ehdotin siipalle jo Hesarinkin viikkotilauksen lopettamista ja siirtymistä viikonlopputilaajaksi, ainakin pariksi vuodeksi, mutta siippa ei suostunut. Jotenkin se aina ehtii sen lukea.

violet kirjoitti...

Miia; no ainakin hetki täysin taloudellisesti mistään ja kenestäkään riippumattomana;-)

Epävirallinen: joskus kaipaisin ihan kauheasti että saisin lukea Aamulehden aamulla....

Anonyymi kirjoitti...

Hei Violet!

Juuri ennen joululomalle jäämistä olin taas aikeissa kurkata, mitä sinulle kuuluu. Hyvää näemmä, onnea vapaudestasi!
Tuo lehden irtisanominen minua tietysti riepoo, kun pelkään, että olet luopunut jostakin hyvästä :). Se hyvä puoli lehtiasiassa on, että vihon viimein tulin ilmiantaneeksi itseni: elämäni kolmatta kertaa kommentoin kenenkään blogia. Nyt tiedät, että seuraan kuulumisiasi ja ihailen blogiasi yhä vain. Hyvinä ja etenkin huonoina päivinä kaivan Suosikit-listalta Piilomajan, ja tulen aina levollisemmalle ja tyytyväisemmälle tuulelle.

Hyvää joulua!

Ulla

violet kirjoitti...

Ulla: Lehtijuttujen kanssa on niin että tunnen että tietynlainen "uskottomuus" sopii minulle parhaiten nykyisin. Numero sieltä, toinen täältä.
Olen tosi iloinen että seuraat edesottamuksiani Piilomajan välityksellä;-)
Hyvää joulua sinullekin!