perjantai 23. tammikuuta 2009

Huuto sateisesta aamusta



Minun on nyt tuijotettava tiiviisti näitä muutaman päivän takaisia aurinkoisia kuvia. Minä vihaan tuulta ja vesisadetta, eikä muuta nyt ole tarjolla. Toivoisin ettei sää vaikuttaisi minuun niin paljon, mutta kyllä se vaikuttaa.

Poikien talviloma alkaa kolmen viikon päästä. Ensimmäistä kertaa olemme menossa hiihtolomamatkalle ja se tuntuu vähän utopistiselta. Normaalisti minä olen istunut kotona poikien kanssa ja tunnelma on ollut vähintäänkin kiristynyt. Yleensä ilmat ovat kohdelleet huonosti, en ole saanut keksittyä mitään tekemistä emmekä ole käyneet missään. Toivon kovasti että tästä lomasta tulisi kaikille mieluinen - kunhan nyt ensin kohde selviää varmuudella. Sen tiedän että suksille pitäisi nousta (ja suhtaudun siihen melko kaksijakoisesti).

Tämä tammikuu on mennyt minusta aivan valtavaa vauhtia. Monina vuosina olen ajatellut tammikuun olevan yhtä maanantaita ja nälkävuoden kaltainen koettelemus kaikin puolin. Ei loppua ollenkaan, vain pimeitä aamuja ja väsymystä. Nyt olen ollut toisin ja kiitos siitä - en kyllä tiedä tarkkaan mille tai kenelle.

KIITOS, kuitenkin. Huudan vaikka tuosta ikkunasta.
Kiitos kun tammikuu on kohta ohi, merci!"

20 kommenttia:

outi kirjoitti...

aaah, voisin istua tuossa aurinkoisessa kahvilassa minäkin.
täällä nyt ihan juhlaa kun satoi lunta ja se kummasti kirkastaa päivää. jos oikein siristelee niin jotain vaaleansinistä kaistaletta näkyy pilkistävän pilvien lomasta..
mutta kyllä tämä tammikuu jo riittää, kiitos. kevättä päin ja lujaa!

Sooloilija kirjoitti...

Tammikuu on tosiaan hurahtanut vauhdilla! Onneksi.

Meillä lapsilla talviloma on maaliskuun alussa. Ja sitähän se usein on, että tekemistä pitäisi olla.. Uimahallit ja kylpylät on tupaten täynnä ja kaupungilla kuljeskelee nuorisoa..

Anonyymi kirjoitti...

Täällä paistaa aurinko!! Ja maa on paksun lumivaipan alla.. ihana talvipäivä! Eilen oli kyllä harmaata.. ja varmaan huomenna.. mutta nautin tästä nyt täysillä, vaikkakin sisätiloissa ja ikkunan läpi.

Jaaha, en ole edes ajatellut vielä lasten hiihtolomaa.. varmaan olen itse töissä, samoin mies, ja lapset keskenään kotona mellastaa.. rasittava ajatus. Siis se niiden keskenään olo, mitä ihmeen ruokaakin keksisi joka päiväksi ja voi sitä taistelun määrää mitä täällä harrastavat kun ei ole valvovaa silmää kotosalla.. ja pelit laulaa aamusta iltaan.. huoh.

Mutta ei pidä vissiin ajatella sitä nyt, ainoastaan tätä hetkeä joka näyttäisi aika kivalta kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin,. se piti vielä sanoa, että minun lempiviikonpäivä on maanantai. Ja lempivuodenaika syksy. Eli molemmat aikoja, jolloin arki ja aikataulut palaavat. En tykkää kesälomasta, siitä kun lapset on viikkokausia kotona marisemassa ilman järkevää puuhaa.. enkä viikonlopuista, kun joka paikassa on liikaa ihmisiä. Arki ja järjestys on pop, minusta ja minulla.

Puisto kirjoitti...

Onko tiedossa hiihtoa murtsikoilla vai laskettelua vai molempia? Mun mielestä hiihtoloma suksilla kuulostaa aivan loistavalta.

Täällä on nyt se ihana luminen talvi, jota olen kaipaillut. Tässä se nyt on enkä millään malttaisi olla sisällä enää hetkeäkään.

Koit jaksella!

Anonyymi kirjoitti...

Samoja fiiliksiä tammikuusta. Tosin mulla se tammikuu-olo kestää myös helmi- ja maaliskuun. Alkuvuosi on aika rankka - kaikin puolin. Nyt voin kuitenkin lohduttautua sillä, että kolmannes vuoden pahimmasta ajasta ohitettu ja sillä, että Helsingissäkin on oikein lunta maassa.

Jaksamista tammikuun viimeiselle viikolle ja ihanaa viikonloppua!

- N.

Suklaasydän kirjoitti...

Minäkin vihaan tätä sateisen harmaata belgialaista säätä. Tällä hetkellä näyttäisi satavan vaakasuoraan... Tekee mieli paeta johonkin lämpöiseen ja aurinkoiseen paikaan. Pari viimeistä kesääkin olivat aika huonoja sään kannalta.

Heluna kirjoitti...

No älä muuta virka; on tässä helmikuuta jo odoteltu, vaikka nyt ulkona näyttää kyllä kauniin valkoiselta. Se aurinko vain puuttuu. Täälläkin.

Tiuku kirjoitti...

Niin tammikuu on hujahtanut vilkkaasti. Jotenkin tuntuu yleisestikin siltä että aika huristaa minusta ohi. Olen jostain syystä liian hitaalla vaihteella tms. enkä meinaa pysyä perässä.
Tämä tammikuu on yllättänyt olemalla lopulta aika valoisa, ja oikeastaan ihan kivakin. Satunnaisia harmaitaja mustia pilkkuja lukuunottamatta siis.

Hiihtoloma... aah! suksiin suhtautuisin minäkin kaksijakoisesti ja epäilen ettei minua niillä tänäkään vuonna nähdä, olen ennemmän luistelija! Haluaisin kanssa matkalle, voi kun se olisikin ihanaa!
Mukavaa perjantaita Violet! toivon sydämmestäni sinulle siitä aurinkoista, tai jos ei tänään niin ainaskin huomiseksi

violet kirjoitti...

Outi: eilen kävin ulkona lounaalla ihan vain siksi kun kututti sade ja tuuli (eikä kotonakaan ollut mitään ruokaa...) ja voi että miten sekin jo piristi.

Sooloilija: joo, hur hur on kuulunut vaan.
Minen uimahalliin lähde yksin noiden kahden kanssa koska toinen osaa uida huonosti ja lyhyen matkan ja toinen ei ollenkaan.

Heli: Jaa-a, tuo vaihtoehto ei tulisi kyseeseen...meinaan että meidän 7- ja 9-vuotiaat keskenään kotona. Laki tulisi jo eteen mutta sitä ennen moni muu asia. Eikö koulu tai muu taho järjestä mitään loman ajalle?

papi: ainakin laskettelua. Olen viimeksi ollut suksilla n. 20 vuotta sitten joten se arveluttaa hiukan..ennen kyllä laskettelin paljon.

N: mulla on useina vuosina ollut kevät sellainen raskas ja vaikea aika. Toivon ettei ole tänä vuonna.

Suklaasydän: niin, lähtisin kyllä kaikista mieluiten nyt jonnekin varmaan aurinkoon ja mereen, mutta siihen ei ole varaa.

Helinä; just nyt näkyy aurinko!!Pitää menn.....

violet kirjoitti...

Tiuku: joo, suksilla ollaan tietysti ihan luonnollisestikin 'kaksijakoisesti'- auttaa hyvin tasapainonkin kannalta! - mutta tosiaankin vähän vaikuttaa tämä arvelu että osaanko enää.
Murtomaata osaan kuitenkin paremmin kuin kukaan seurueemme jäsen. Olen nimittäin ainut joka koskaan on hiihtänyt.

isoinpapu kirjoitti...

Outoa kyllä, tämä tammikuu on ollut mulle lempeä. Lyhyt ja hämmentävän lempeä.
Ehkä se on vaikuttanut, kun viime vuoteen nähden on ollut lunta ja valoisiakin päiviä.

Nyt on ihan juhlaa kun lunta on paljon yhtäkkiä! Aion flunssaväsymyksestä huolimatta lähteä lasten kanssa pienelle retkelle Ruissaloon. En kestä enää hetkeäkään kotona.

Linnea kirjoitti...

Vielä nytkin, puoliltapäivin, olen aamuisen sinisen hetken lumoissa. Pari astetta pakkasta, pehmoinen lumi maassa ja puussa. Ikkunasta näkyy pari lumiasuista omenapuuta. Idyllistä. Tällainen tammikuu kyllä kelpaa, mutta loska ja harmaus - ei kiitos. Toisaalta en jää kaipaamaan tammikuuta, kun ollaan helmikuussa. Kevättä on suloista odottaa. On paljon edessäpäin. (Vaikka pääasiassa yritänkin elää tässä hetkessä.:-)
Hiihdosta puheenollen - telemark kiinnostaisi. Ne perinteiset asut ovat viehättäviä. Käytännöllisyydestä en tiedä.

Peanut kirjoitti...

Täälläkin sataa, mutta lunta ja paljon. Sai tehdä lumitöitä ihan olan takaa.

Minulle tämä tammikuu on ollut helpotus. Vuosi on ollut rankka ja kun vertaan tätä vuoden takaiseen tammikuuhun laitan kädet kyynärpäitä myöden ristiin ja huokaisen. Ei enää vuorokauden ympäri kanniskeltavaa vauvaa, uhmaista taaperoa ja huomiotta jäävää isosiskoa. Eikä enää unta puolen tunnin pätkissä!

Inka kirjoitti...

Täällä paistaa nyt aurinko ja maisema on peittynyt paksuun lumipeittoon. Kaunista kuin sadussa. Toivottavasti pikku-mies heräisi kohta päiväuniltaan että päästäisiin vähän ulos, tuota näkyä pitää tankata tuleville päiville!
Ihanaa kun kohta on jo helmikuu..

Rouva Nordman kirjoitti...

Kyllä säät ja vuodenajat vaikuttavat ainakin minuun ihan kauheasti. Tammikuu tuntuu loppuvan vauhdilla. Mitään en saa aikaiseksi, paitsi vauvanhoitoa. Koti on ihan kaaos. Josko helmikuussa reipastuisi...

Eilisen kirjoituksesi kommenttivastaus nauratti ihan hirmuisesti. Ei sitä tiedä, mikä muoti-ilmiö siitä Violet-pinssistä sukeutuisikaan :)

Paevi kirjoitti...

Sama sää täälläkin, sadetta ja tuulta. Harmi kun parin viikon takaiset pakkaset ovat jo häipyneet taivaan tuuliin. Eilen Rotterdamissa Euromastossa (kirjoitinkin siitä) emmekä edes päässeet korkeimmalle terassille! Pöh.
Helmikuuta odotan kovasti, silloin päästään Suomeen.

Punamulta kirjoitti...

Lumi tuo kyllä valoa pimeyteen täällä, mutta voi että jälleen kerran mainitsen, kuinka aurinkoa ja (sopivaa)lämpöä kaipaankaan.

Onneksi, tosiaan onneksi tammikuu on kohta ohi. (Vaikkakin tänä vuonna olen selvinnyt koko talviajasta jotenkin paljon helpommin kuin viime talvesta...)Aika menee välillä niin kovaa vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä...hyvä nyt, kesäksi saisi hidastua :)))

Hiihtoloma! Kuulostaa mukavalta vaikka ilman suksiakin... Toivottavasti säät suosivat teitä. Jo pelkkä paikanvaihdos saa joskus aikaan ihmeitä...:) ja voit ihastuttaa murtsikkataidoillasi :)

Liivia kirjoitti...

Heh, juuri noin ajattelen tammikuusta nyt ja yleensä. Nopeasti mennyt täälläkin tällä kertaa, onneksi, joskin kaaoottisesti.

Mihin meette reissuun? Rajan yli?

violet kirjoitti...

Isoinpapu; tammikuukin osaa yllättää. Se se onkin hyvä!

Linnea: minua kiinnosti telemark silloin kun laskettelin suht paljonkin. Senkin on tavallaan pilannut juuri se välineisiin tuijottaminen. Kauhea bisnes pyörii tietynlaisten juttujen ympärillä - mutta eihän siihen tietysti tarvi mukaan mennä. Aivan halvallakin voi laskea mäkeä oli tyyli sitten mikä vaan.

Peanut: olen aidosti iloinen puolestasi kun voit sanoa noin. Unta tarvitaan eikä sitä kyllä korvaa yhtään mikään.

Inka: ymmärrän tuon puolen että varastoon kauniita asioita. Toivottavasti pääsitte ulos.

Katilein: nii-i, kuule;-) Kaikkea höhlää sitä ihmiset alkavat ylipäätään pukea päälleen ja ylleen ripustaa...juurikaan kyselemättä, loppujen lopuksi.

Paevi: ai olitte Euromastossa? Olen vaan nähnyt sen aina kun Rotterdamissa kävin.
Helmikuu on ihan pian...

Punamulta: juuh, aion loistella murtomaataidoillani! Lumikengillä kävely on se mitä haluan itse uutena kokeilla.

Liivia: Rajan yli Ranskaan.
Paikka jossakin
Chamonix-Mont Blanc’n tuntumassa. Majoitus edelleen auki...köh tota...ehtii sitä kai vielä vaikka kohta ei ole paljon valinnan varaa.