tiistai 20. tammikuuta 2009

Mitä kuuluu Marja-Leena?




Vuoden ensimmäinen Tempus on ilmestynyt. Tuntui metkalta lukea omaa juttuani siinä. Mietin että minäkin voisin olla joku joka tulee illalla töistä ja potkaisee kengät pois, ottaa kupin teetä ja ehkä suklaata, lukee hetken oman alansa ammattilehteä ennen kuin alkaa tehdä perheelle ruokaa. Se ammattilehti voisi ihan hyvin olla juuri tuo.

Mietin, ketkä opiskelukavereistani ovat nyt tuon lehden lukijoita.
Monestako tuli kieltenopettaja ja mitä tuli muista?
Mitä kenellekin mahtaa kuulua?

Minusta ei kai monen mittarin mukaan tullut "mitään", mutta siitä huolimatta / juuri siksi (yliviivaa tarpeeton) minä olen tänäänkin hyvin onnellinen (vaikka pastan keitin mössöksi).

51 kommenttia:

outi kirjoitti...

haa, miten niin "mitään"? Onneksi se oli sentään hipsuissa;) Mutta siis luulisin ymmärtäväni mitä tarkoitat. Joskus tuntuu että ihmisiä määritellään vain ja ainoastaan työn ja ammatin kautta. Mikä koulutus, titteli, minkälainen ura edessä tai takana. Ja kuinka moni loppujen lopuksi voi sanoa niinkuin sinä; olevansa onnellinen. Eikös sen luulisi olevan kaikkein tärkeintä?

karkumatka kirjoitti...

Se on kieltämättä hassua lukea omaa julkaistua juttuaan, onneksi olkoon! :)

Riikka kirjoitti...

Kiva kun otit kuvan niin että jutun saa luettua siitä:) Tuo blogikirjoituksen viimeinen lause on hieno.

Kiitti myös kun nyt soi päässä tuo otsikon biisi. Hih:P

Prisca kirjoitti...

hyvä juttu.Minäkin luin.Hauska ajatus tuo,että ketkä kollegat sitä lukevat ja mitä heille kuuluu...He taitavat nyt tietää mitä sinulle kuuluu!

violet kirjoitti...

Outi: niin, oma mittari toimii eri tavalla kuin aika monen muun mittari. Etpä arvaakaan montako kertaa olen kuullut
- koulutuksesi menee nyt aivan hukkaan!
- kyllä sinä varmaan vielä jotakin kunnollista löydät
- kai sitä noinkin voi sitten elää
- kai nyt sentään haet jotakin työtä???

Minulle on suuri nautinto vastata ihmiselle joka ensimmäiseksi kysyy työpaikkaa tai ammattia että "ei ole". Nautin siitä häivähdyksestä joka käy kysyjän kasvoilla, kun hän (ehkä!) saattaa tajuta kysyneensä jotakin aavistuksen epäolennaista.

Karkumatka: kiits kiits.
Kyllä tuo paremmin jakeluun menee kuin oma gradu. Siitä en tajua yhtään mitään.

Riikka: pollajukepox soimaan sitten vaan!

violet kirjoitti...

Aurinko ja kuu; niin, en tiedä muistavatko opiskelukaverit. Kollegoitahan mulla ei opetusmaailmasta koskaan ehtinyt edes tulla;-)
Toivottavasti joku pistää terveiset jos toteaa tuntevansa.

marika kirjoitti...

Tämä lehtijuttu oli ihan sun juttu - kun olisi Piilomajasta lukenut :)
Nii ja ne rajat just viime perjantaina Helsinki- Tallinna laivallakin istuessa ajatelin sama asia... "heija,ruusut tulipunaset" kaikuessa korvissa :)

Matroskin kirjoitti...

Nyt sä oot ihan kuin Carrie Bradshaw! Kun silläkin oli kolumni! Kai ostit ekalla palkkiolla ison kasan Blahnikin kenkiä??

Virpi P. kirjoitti...

Huomasin myös jutun mieheni lehdestä, se oli hyvä. Onnittelut!

Junika kirjoitti...

Hauska juttu tuossa lehdessä, kirjoittajahan on vaikka mitä juuri sinä, millaisena hän tätä arkipäiväänsä sitten viettääkään!

Ajatellapa sitä, miten meillä jokaisella olisi mahdollisuus olla juuri sitä, mitä haluaisi, mutta moni ei vain uskalla.

Tärkeintähän elämässä on juuri se, se onnellisuus, joka syntyy tyytyväisyydestä olemassaolevaan.

Liivia kirjoitti...

Mitä, oletko oikein kolumnistiksi ruvennut?
Hyvältä näyttää joka tapauksessa. Älylliseltä, uskottavalta ja kaikkea.

Mustakaan ei tullut mitään, mutta ammattilehden saan silti joka PERJANTAI. Ajattelen joka kerran postilootalla, että kuttuileeko liittoni, vai miksi on moisen päivän valinnut.

heidi kirjoitti...

onnea uudesta hommasta! juttu oli mukavaa luettavaa, luin sen tuosta ruudulta.

Inka kirjoitti...

Kiva kun laitoit tänne, oli ajatuksissa sinulta kyselläkin koska juttujasi alkaa ilmestymään.
Jännät ovat ne mittarit, missä ihminen määritellään ammatin/työn mukaan. Voisiko sitä epämääräisempää ja/tai epätarkempaa mittaria olla? Vaikka tekisi kuinka unelmatyötään, voiko se koskaan kertoa kaikkea olennaista ihmisestä?

Liivia kirjoitti...

Ehdin nyt vasta suurentamaan jutun. Oli tosissaan hyvä!
Ja olet siis todellakin kolumnisti! Onnea! VAU!

echo kirjoitti...

Hieno, ajatuksia herättävä kolumni!

On kyllä masentavaa, kun ihmisiä määritellään työn tai ammatin kautta. Minäkin näen usein hämmentyneitä (pelästyneitä?) häivähdyksiä kysyjän kasvoilla, kun vastaan, mitä teen ammatikseni (läheltä liippaa tuo Tempus-lehti...) Ihan kuin ihmisen koko identiteetti rakentuisi koulutuksesta ja työstä. Jos niitä ei ole, ei ihminen muka ole mitään "kunnollista" tai "oikeaa" ja jos ne ovat, ihminen ei muuta saisi ollakaan - vain ammattinsa edustaja. Tulipahan sekavaa pohdintaa...

violet kirjoitti...

Marika: kiva kuulla että minulta kuulostaa. Olen onnellinen siitä että saan kirjoittaa "omalla äänelläni". Ei siitä kai mitään tulisikaan muuten...

Matroskin: juu ostin, ja lopuilla irtotimantteja!

Katriina: kiitos. Tapaat minut sitten jatkossakin miehesi lehdessä.

Junika: en ihan tajua ensimmäistä kappaletta, muista samaa mieltä;-)

Liivia: no semmoseksihan minä...kiva kun saa tehdä välillä jotakin sellaista missä on deadlinet ja kaikki;-)

Heidi: kiitos vaan.

Inka: niin, en mää halua mitätöidä tai väheksyä kenenkään työtä tai uraa, mutta toivoisin etteivät ihmiset olettaisi että kaikki haluavat samaa kuin he itse. Tämä tietysti puolin ja toisin!

Echo; ymmärrän mitä ajat takaa.
On olemassa ammatteja joita kuulemma ei "kehtaa" sanoa tai ei haluaisi sanoa koska sitten alkaa päivittely tai kysyjä menee jotenkin lukkoon.
Ne ovat yleensä jotain "hienoina" pidettyjä töitä tai jotakin harvinaisempaa.
Sanopa kokeeksi jollekin että olen lääkäri, teen lähinnä ruumiinavauksia. Voi myös kokeilla sanoa olevansa jossakin yleisesti paskaduuniksi arvostetussa hommassa, ja saa huomata miten kysyjä joko ottaa sellaisen tekokiinnostuneen "ai ihanko totta, todella mielenkiintoista!' -asenteen, tai sitten alkaa pahoittelu ja päivittely että kyllä sinä varmaan kohta jotain löydät.

Merja kirjoitti...

No taisi sinusta jotain tulla.. kuka muu kavereistasi kirjoittaa ammattilehteen..

Mutta tuota uitettu koira -vertausta en kyllä hyväksy, hyi olkoon! En taatusti ole koira, en ruotsalaisen enkä kenenkään muunkaan rinnalla.

violet kirjoitti...

Merja: eihän näitä ny niin kirjaimellisesti pidä ottaa..
Totta puhuen kaikki veneestä pudonneet pruukaavat näyttää ainakin...öö..uitetuilta!

pikkujutut kirjoitti...

Onnittelut kolumnistille.Kiitos kovasti kuvasta, sai sen luettua :).

Aah, tuo "mitaan"...Vaikka olosuhteiden pakosta olen kotosalla niin teen sen ihan hyvilla mielin enka koe jaavani paitsi mistaan erityisesta. Palautetta kylla tulee ihan kaikkialta mutta juuri siksi ja siita huolimatta olen myos onnellinen.

Mutta sitten on naita kanssasisaria, jotka eivat tervehdi,puhu, katsovat nenan varttansa pitkin kun ei heidan tavoin ole toissa. Todennakoisesti heilla on joku ongelma..:).

Annika kirjoitti...

Lykkyä uuteen hommaan!

Punamulta kirjoitti...

Jees poks!

Hyvä kirjoitus! Ja hienosti tehty kun saatiin se luettua siitä kuvasta :))).

leena kirjoitti...

Hienoa, onnea!

Mitä muiden mittareista, onhan sinusta tullut vaikka mitä! Tärkeintä, että itse viihtyy.

isoinpapu kirjoitti...

Kiva kun laitoit luettavaksikin tuon jutun. Tykkäsin.


Voi, minusta ei myöskään ikinä tullut yhtään mitään useammankaan mittarin mukaan. Mutta se on vähän mittarista ja mittaajasta kiinni tuokin.

Paevi kirjoitti...

Onnea ekalle kolumnille! Kiva kun laitoit sen tanne luettavaksi. Ja olen aivan varma etta kolumnistina olo on juuri sinulle sopivaa hommaa. "Omalla naamalla" kirjoittaessa voi valilla vaikka hammentaa soppaa kunnolla, eri tavalla kuin esim. uutisia kirjoittaessa.

Savu kirjoitti...

Onnea, hienoa! Ja nyt vasta hokaan muiden kommenteista, että kuvanhan voi klikata suuremmaksi ja lukea jutun. Takaisin siis :)

Savu kirjoitti...

Hyvä hyvä juttu! Aivan Sua.

Peanut kirjoitti...

Kovasti olen yrittänyt saada jotakin aikaan, mutta en tunnu saavuttavan sitä, mitä ilmeisesti pitäisi. Pidän Lauri Tähkän ja joidenkin rap-artistien biisistä, missä lauletaan, että "matka minkä kuljet, on tärkeämpi kuin määränpää." Allekirjoitan tuon ja olen myös ollut onnellinen. Tänäänkin. Ihan nolottaa kieltenopettajalle suoltaa tällaista siansaksaa...

Onnittelut hienosta kolumnista!

Satu kirjoitti...

Huomasin, että olit ottanut jutun kuvatkin. :)

Junika kirjoitti...

Peanut: se on Fintelligens :-). Elastinen ja Iso H.

Ja joo, taidan lakata kirjoittamasta, kun ilmaisen itseäni jotenkin tosi epämääräisesti.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Tämän bloggauksen parina voisi olla aiempi tekstisi "6 satunnaista asiaa minusta". Tai mikä vaan aiempi tekstisi itseasiassa. Sinulla on paljon lukijoita ja olet varmasti koskettanut tai ilahduttanut todella monia ihmisiä...eikös me kaikki pyritä siihen unelmissamme?

Onneksi olkoon kolumnistille, vaikka kyllähän tällä foorumilla jo tiedettiin, että Rouva osaa kirjoittaa.

Anioni kirjoitti...

Onnea ekalle(?) julkaisulle! No eka se on varmaan ainakin tänä vuonna ;)

Hyvä kirjoitus siinäkin. Keksit mielenkiintoista pohdittavaa tosi paljon :)

MaaMaa kirjoitti...

Onnea artikkelista; se oli hyvä :) Tuollaista ollaan usein mekin mietitty, että miten niiden näkymättömien rajojen ylitys voikin muttaa ihmiset, kielen, ruoan, maisemat ja tunnelmat niin totaalisesti. Luulisi raja-aluiella olevan paljon enemmän sellaista "fuusiota"...

Varmasti on ollut jännä lukea oma artikkeli lehdestä ekaa kertaa! Niinhän sitä omaa bloggaustaankin luki ja vahtasi kommentteja silmä kovana, kun ekan kerran postasi :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Onnea! Mukavaa, kun saa lukea oman jutun painettuna! Minusta ne ihmiset, joista ns. ei tullut mitään ovat ihan parhaita, arvostan kyllä kirjoittavia taiteilijoita ihan älyttömästi :)

Rouva Nordman kirjoitti...

Nyt huomasin, että juttusi saa mukavasti luettua klikkaamalla ja luinkin. Hyvä ja napakka kolumni! Hienoa, että sinut löydettiin kolumnistiksi. Olen tyytyväinen myös siitä, kun löysin blogisi(Kesäkummun kautta muuten, Marikki on vanha koulukaverini). Pidän blogistasi kovasti ja olen iloinen, että nyt pääset käyttämään kirjoittamisen lahjaasi myös painettuun mediaan.

Annu kirjoitti...

Hyvää huomenta Rouva Kolumnisti! Onnea!

aurinko kirjoitti...

hienoa VIOLET! ja kukas se sanoi, etta niin sinua. upeaa! lisaa vaan tallaista. aivan asiaa olet kirjoittanut,samoja itsekin miettinyt:-)
pia

Puisto kirjoitti...

Aivan mahtavaa, onnea kolumnistille! Ja kuvakin on sinun ottama.

Kirjoittaminen on niiiin sinun juttusi. (ainakin yksi niistä :))

violet kirjoitti...

Pikkujutut: todennäköisesti niin...

Vaahteramäen lapset: kiitos vaan! Ja perslihaksia kans tarvitaan.

Punamulta: kirjasto olisi kai ollut toinen vaihtoehto. Ajattelin että mitä sitä juttua panttaamaan.

Leena; niin, en mää suoraan sanottuna välitä muiden mittareista vaikka niillä minuakin toisinaan mitataan. Siitä olen iloinen että ystävieni kesken emme tällaista ole harrasteet koskaan. Ei paljon liikuta toistemme tittelit ja urat! Voi toki iloita toisen jutuista mutta että se olisi joku mittari jollekin muulle...

Isoinpapu; nii-i. Olemme hyviä kuka missäkin. Ei kaikkea voi mitata samoilla välineillä ollenkaan.

Paevi: Totta puhut. Voi olla sitten vaikka se "tosi ärsyttävä kolumnisti";-)

Savu; suuri kohteliaisuus jos on aivan mua.

Peanut: älä välitä suoltamisesta, enhän mä suomenopettaja ole vaikka kauhea pilkunviilaaja kyllä olenkin.

Solveig: joo, hommaan kuuluu myös aina kuvitus. Siitä olen ekstrailoinen.

Junika: ei se aina ole ilmaisijan vika ellei ymmärretä;-)!

Epävirallinen: suuri kiitos!
Kirjoittaminen on ainakin minulle todella ominaista. Kirjoitan nopeasti ja asiat tulevat helposti.

Anioni: joskus on jotakin muualla julkaistu mutta ei ennen näin että jatkumoakin olisi.

Maamaa; uskon että näitä miettii monet, etenkin me jotka ylitämme rajoja usein. Monen kanssa olen puhunut näistä. lapset tykkäisivät että rajat olisivat todella selkeät ja sitten saisi passiin leiman. Nyt tuntuu että ne erot kyllä huomaa usein hyvinkin selvästi, mutta ne eivät ole ollenkaan noita lasten tarkoittamia juttuja. Missään ei juuri näy "virallisesti" että nyt mentiin rajan yli. Muuten sitten näkyy ja kuuluu..

Katilein: voi kiitos! Olen oikein iloinen myös tästä kirjoitusjutusta. Blogit ovat ihmeellisiä asioita. Niistä on ollut niin paljon iloa ja hyötyäkin.

Annu: no huomenta! ihan tuli Rouva Ministeri -olo.

Aurinko: lisää tulee. Samoilla linjoilla jatketaan. Monet asiat kulttuureissa ja kielissä mietityttävät.

Katja Kaukonen kirjoitti...

Hienoa, isot onnittelut! Tiedän nuo tunteet ja ihmiset. Olen ns. lusmunnut kymmenen vuotta kolmen lapsen kanssa ja nyt sain viikkooni 45 minuutin jobin, joka on minulle oikein passeli ja joka saa minut kiljahtamaan riemusta ja ei-ymmärtäväiset kommentoimaan: "No, ehkä siitä poikii jotain enemmän." Pieni on kaunista, sanon minä.

Terveiset lumisesta Hervannasta!

Anonyymi kirjoitti...

Oi, hieno homma ja mukava teksti! Onnea kovasti nyt ensimmäisestä jutustasi! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kivaa Kati!!! Onnee! Niinku jo taisin sanoa aiemmin; tää on sulle just oikein ;)

Happy for youuu!

violet kirjoitti...

Katja: "ehkä siitä jotakin poikii" -kommentteihin haluaisin usein sanoa että ehkä tämä riittää, ehkä kaiken ei tarvitse kannattaa ja poikia.

Lea: kiitos kiitos!

Maare: olen kuule kans niin iloinen että tämä tuli kohdalle.

aino kirjoitti...

olitpa kirjoittanut hyvin tuon jutun.
tykkäsin kovasti.

M'man kirjoitti...

Luin mielenkiinnolla aukeaman tuosta kuvaltasi :)

Hauskoja pointteja naista eroavaisuuksista :)

Ja onnea uudesta tyosta!

Vilijonkka kirjoitti...

Mites tämä postaus on aiemmin jäänyt huomaamatta?!

Siis kolumnisoitko (ei sellaista sanaa varmaan ole?) säännöllisesti? Jutunjuurta sulta varmasti riittää, sitä en epäile hetkeäkää. On niin hasukaa tulla blogiisikin, takuuvarmasti on jotain jännää asiaa, tai arkisempikin seikka mielenkiintoisesti kuvailtu.

Ja voi sitä suomalaisten ajatuskuviota siitä, että jos on yliopisto-opinnot suoritettu niin kotiäidiksi tai vaikka kassaksi ei saa ryhtyä, vaikka kuinka itse hommasta nauttisi. Lisää suvaitsevaisuutta, kiitos.

Merruli kirjoitti...

Tämä postaus sai minut vihdoin liiton sivuille ja liittymään takaisin jäseneksi.Saisihan tuon lehden toki käsiinsä muutenkin, mutta on kyseisestä liitosta näin työelämässä ihan käytännön hyötyäkin.

Taru kirjoitti...

Onnittelut hienosta artikkelista!! Todella hieno homma! Kolumnisti "ura" olisi sinulle juuri oikea homma, vaikka "ura" sanaa inhoankin =) Lycka till!!

Marguetta kirjoitti...

Hieno juttu ja mainioita kuvia muuten sinusta täällä että Violetissa! Tuopa lehti vaikutti mielenkiintoiselle, eikä vähiten juttusi ansiosta. Täytynee hankkia käsiin jatkossa.

violet kirjoitti...

Vilijonkka: juu, jokaisessa Tempus-lehden numerossa kunnes toisin päätetään;-) Lehti ilmestyy 8 krt vuodessa.

Merruli: ni-NIIN! Omasta lehdestä on kiva lukea. Vaikutti minusta ihan mukavalta tuo lehti. Vuosia sitten olen sen viimeksi nähnyt.

Elisa: kiitos, kiitos. En tykkää siitä ura -sanasta minäkään, kun siitä tulee mielikuva että ollaan jollakin radalla josta ei pääse pois. Sanotaan työ. Työ on selkeä ja hyvä.

Marguetta; oi kiitos! Kirjastoissa varmaan lehti on.

Celia kirjoitti...

Hyvän jutun kirjoitit Tempukseen. :)
Luin sen valokuvastasi. Usko pois, jotkut opiskelukaverisi saattavat miettiä, millaista olisi elää sinun elämääsi ja pitää sitä parempana kuin omaansa.

violet kirjoitti...

Celia: kiitos vaan!
Niin, kyllä se noinkin voi olla. Se voi olla oikeastaan aika monella tavalla. Voihan olla ettei kukaan muista ollenkaan!