sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Soiva pää



Pääni soi jatkuvasti. Melodianpätkät tulevat ja menevät. Jotkut jumittuvat pidemmäksi aikaa.
Uuden vuodenattona minulle pakkosoitettiin tämä. Olin juuri sanonut etten voi sietää Kylie Minogue:ta. En vieläkään voi, mutta minun on myönnettävä että kappale jää lähes maanisella tavalla päähän. En tajua mikä tuossa kiehtoo vaikka videokin on paikoitellen aivan lapsellisen tekosymbolinen. Minulle tulee mieleen Twin Peaks, mikä on sinänsä kummallista etten ole sarjaa edes nähnyt. Vain sen (kai ensimmäisen?) jakson, missä tyttö makaa kuolleena ja valkoisena.

No niin. Tämä on nyt pantu blogiin. Jospa tulisi päähän tilaa jollekin muulle kertosäkeelle.

20 kommenttia:

Peanut kirjoitti...

Se, että tuo biisi on hyvä, ei johdu Minoquesta, vaan Nick Cavesta. Upea upea artisti!

violet kirjoitti...

Peanut: noin minäkin sen päättelin...että Minoque ei pysty pilaamaan sitä.

Liivia kirjoitti...

Inhosin nuorempana Kylietä, mutta nykyään en. Mutta niitä biisejä en kyllä kestä vieläkään.

Mun päähän jää harvemmin soimaan mitään, mutta kun jää niin jää useammaksi päiväksi.

Maiju kirjoitti...

Noh, ainakin se biisi soi nyt mun päässä :)!

Papi kirjoitti...

No mut hei, tuossa on ihana-ihana Nick Cave, kuten Peanutkin jo mainitsi. Siitä se johtuu.

Minulle jää useinkin päähän soimaan joku ihme renkutus. Joskus se on ihan mukavaakin, kun lenkillä askeltaa jonkun rytmin tahdissa. Toisinaan taas ärsyttävää, kun kassajonossa huomaamattaan laulaa jotakin hömpänpömppää.

violet kirjoitti...

Liivia; enkä minäkään tajua mitä syytä mulla edes olisi "inhota" häntä kun mulla ei ole edes mitään käsitystä hänen tekemisistään niiden alkuaikojen juttujen jälkeen!
Tässä taas osoitus mulle siitä että kun päästää irti pakkomielteisistä periaatteistaan ("Kylie M on sitten kamala!") niin voi yllättyä iloisesti.

Maiju: heh hee. Siirtyi siis onnistuneesti!

violet kirjoitti...

Papi: ai sä laulat kassajonossa? Mä vihellän.

annaliisa kirjoitti...

Painajaismaisimmin soivasta päästä kärsin, kun olin synnyttänyt toisen lapseni. Koko sairaalassaoloajan päässä soi Putte-possun nimipäivät! Se oli ihan kamalaa! Luulin että sekoan. Siinä tilanteessa kun muutenkin on kaikkein herkimmillään.

Lea kirjoitti...

Heh. Kun luin eilen postauksesi otsikon, minulla alkoi välittömästi soida päässä Molokon loistava biisi, "the time is now". Pidän valtavasti kyseisestä kappaleesta, ja toivotin sen helpottuneena tervetulleeksi päähäni, sillä siihen asti korvieni välissä oli jo pari päivää soinut Eppujen "murheellisten laulujen maa". Sekin on kyllä omalla tavallaan hieno klassikko, mutta sen synkkää sanoitusta en oikein olisi jaksanutkaan enää päässäni kuunnella. Mistä lie tullutkin, kun en ole edes kuullut sitä pitkään aikaan. Varmaan tämä jatkuva lamasta hokeminen toi kappaleen mieleeni.
Musiikki on niin olennainen osa elämääni, että melkein aina päässä soi jotain ja joskus riesaksikin asti, kuten monilla.
Asuessani aikoinaan Ranskassa minulla saattoi aina joskus ihan yhtäkkiä, täysin tilanteesta riippumatta, vaikka vaan kadulla kävellessä, räjähtää päässä soimaan vanha suomalainen humppa "heijaa, ruusut tulipunaiset..."!! Melko huvittava alitajuisen koti-ikävän (niin sen tulkitsin) ilmenemismuoto!

violet kirjoitti...

Annaliisa: puttepossulaulu! Karmeaa!

Lea; ymmärrän sua. "kuuntelin" tässä
viikon verran ruotsalaista juomalaulua. "Helan går...."!

Matroskin kirjoitti...

Minulla soi usein Postimies Pate. Jihuu.

outi kirjoitti...

tunnistan ton ilmiön. jos en ajattele mitään sen ihmeellisempiä, joku biisi siellä päässä soi. joskus jopa ikäänkuin "taustamusiikkina" muille ajatuksille. eikä siinä mitään jos ne sattuu olemaan hyviä biisejä, mutta joku "myrskyn jälkeen, on poutasää.."-iskelmärenkutus ei kuulu niihin hyviin...

Punamulta kirjoitti...

Jep!

Mulle jäi myös päähän soimaan toi Molokon The time is now. Se on siis soinut siitä lähtien kun siihen sun postaukseen vastasin.

Onneksi tykkään siitä laulusta yli kaiken, sitä on ihan kiva laulaa yksinään...ainoa vaan etten osaa siitä kuin sen kertosäkeen...kjaaahhh.

Saksi-Sadie/Bluesea kirjoitti...

Kylie on mulle ihan tuntematon, mutta Nick Cave, ooh! Nyt tuli miehen äänestä mieleen Leonard Cohen, joka on toinen ooh-mies ;-)

Minullakin soivat joskus jotkut sävelenpätkät tai laulut päässä, vaikken ole ede musikaalinen...

heli kirjoitti...

mulla pahin päässäsoija on hoosianna, se adventtilaulu. se soi päässä ympäri vuoden ja ylitsevuotavaisen tarmokkaasti.

Anne-Maria kirjoitti...

Mun pahin päähänpiintynyt sävel on mainosjingle "pizza, pizza Saarioisten, syy ilmeiden on näiden aurinkoisten..." Joskus vuonna 1993 tuli telkkarista...

Halpa remppa kirjoitti...

Peanut ja Violet, on tosiaan Nick Caven ansiota, että Kyliellä on näin upea biisi. Onkohan ollut niin, että vastakohdat ovat kiskoneet toisistaan esiin parhaat puolet?

Olisi kiva tietää, millaisen dueton tekisivät Madonna ja Andrea Bocelli tai Justin Timberlake ja Dolly Parton. Voisi oikeasti olla hieno (tai ainakin kiinnostava) tulos.

Kaunista uutta viikkoa toivotellen

Katleena

violet kirjoitti...

Matroskin: no huh huh...

Outi; "myrskyn jälkeen'...auts!

Punamulta: mulle toi kappale on aivan tuntematon, ehkä hyvä niin ettei ala liikaa soida.

Saksi-Sadie: olin jotenkin "unohtanut" NIck Caven. Että siksikin kiittelen sitä uuden vuoden pakkosyöttöä.

Heli: Hoosianna ympäri vuoden;-)!

Anne-Maria: muistan tuon myös...

Halpa remppa: mietin joskus kans näitä duettoja...että mikä olisi lyömätön yhdistelmä.
Youtubessa havaitsin muuten myös mielenkiintoisen Nick CAve + PJ Harvey -dueton:
http://fr.youtube.com/watch?v=pWMh5mDnWS8

Maurelita kirjoitti...

Olin jo saada kohtauksen, mutta siinähän on tosiaan maanmiehensä Nick Cave eli maailma pelastettu !

=D

Twin Peaks pitäisi kyllä katsoa, se oli suosikkijatkikseni. Prisonerin jälkeen, mutta jälkimmäinen olikin sarja eikä jatkis.

violet kirjoitti...

Maurelita; joo, ei kohtausta!
Katsoitko myös Pj Harveyn ja Caven dueton? Linkki tossa yhdessä kommentissani. Oli yllättävä sekin.