torstai 5. helmikuuta 2009

Ilontuojat



Madame esittelee aina yhtä uskollisesti ja ilman palkkiota tekemiäni asusteita.
Ohut matohuivi on kudottu neljällä puikolla ja yhdeksällä silmukalla kuin pieni, pieni sukka.
Liljat vaihtuivat kirsikkapuun oksiin. Seuraan silmä tarkkana silmujen aukeamista.
Vera sai villapaidan mutta naama uupuu yhä. Oma naamani on juuri niin eloton, rohtunut ja arka kuin nuhaisen naama yleensä on.

23 kommenttia:

*Katinkainen* kirjoitti...

Hauska tuo sinun mato kaulaliinasi!!!=O)
On varmasti tunnusteltava,tutkailtava ja etsittävä ensi,millainen naamataulu sitä tuolla mademalle onkaan.
Kasvot on vaativa juttu!!!
Kuinka lähekkäin silmät,minkä malliset ne on(pyöreät,pienet,viirukkaat) ja laittaako nenää(usein nenä uuppuu) ja millainen suu.....
Sinun Verallasi taitaa kuitenkin olla nenä!?Terävä ja pitkä!?
Suukin taitaa olla tumma ja kapea!?Odotan jännityksellä,millaiset kasvot tyttösi saa!!!=O)
Kasvot kertovat melkeinpä koko sen persoonan...

outi kirjoitti...

hei oho, tommosen huivin voisin ottaa minäkin. ja kyllä on niin hienot asusteet että saisi neiti Vera niistä jo hieman vaivanpalkkaa maksaakin..

vai kirsikkapuun oksia, oi miten kuulostaa romanttiselta...

outi kirjoitti...

he he, mä taisin nyt ymmärtää jotenkin hassusti tuon tekstin.. mutta oli miten oli, hienot asusteet niin madamella kuin Verallakin;D

Tuija kirjoitti...

Ihana mato! Ja kiva näyttää tulevan nukestakin.

marika kirjoitti...

Ihanan väriset "ilontuojat" ja mainio mato - madamella on hyvä värisilmä :)

Anonyymi kirjoitti...

Hauska keino kokeilla silmien, nenän ja suun paikkoja on laittaa nuppineulat sopiviin kohtiin.
Niitä voi sitten helposti siirtää
vähän kauemmas toisistaan tai vähän lähemmäs. Ilme muuttuu suorastaan häkellyttävästi.
:) t. Maija Nukentekijä

Ilona kirjoitti...

Odotan, että pääsisin maalle ja saisin tuoda muutaman omenapuun oksan maljakkoon ja seurata niiden puhkeamista kukkaan. Siitä tulee niin toukokuinen olo.

Huijaan kevätasioissa itseäni aina, kun se on mahdollista.

Eija kirjoitti...

Vai on jo sinulla kirsikkapuunoksia odottelemassa silmujaan, no täytyypi kanssa hakea muutama maljakkoon.
Hauska on matohuivi kerrassaan.

Vilijonkka kirjoitti...

Mato on nasta!

Täytyykin ottaa muutama oksa sisään tuolta pihalta, jospa muistaisin oikein mikä olikaan syreeni! Kiitos muistutuksesta.

isoinpapu kirjoitti...

Tuo Vera on vaan kyllä tosi ihana!

Ah, silmuja! Silmuja!

violet kirjoitti...

Katinkainen: suu on tumma ja kapea, se on varma. Silmissä luultavasti pistävä katse;-)

Outi: tuo on hyvä huivi. Ei tarvi päätellä lankoja. Solmut jäävät työn sisälle. Ei tuo lämmitä muttei ole tarkoituskaan.

Tuija: kiitos kiitos!

Marika: Poika sanoi"sulla on käärme kaulassa"...

Maija: aivan totta. Ilme muuttuu valtavasti ihan pienellä siirrolla.

Ilona: niin minäkin huijaan.

Eija: joo, ruokakaupasta ostin eilen. Miehen mielestä oli hassua "ostaa risuja" mutta vähän ajan päästä ne olivatkin jo "aika hienoja".

Vilijonkka: poikien koulun nurkilla on kaikkia mielenkiintoisia puskia, mutten oikein kehtaa katkoa kun en tiedä miten ihmiset reagoivat...

Isoinpapu; silmuja, nii-i. Eräänlainen lupaus nekin.

Nuttu kirjoitti...

Siellä sitä vihreää nyt on. Valloittavaa. Ja huivissa on hauska idea!

Liivia kirjoitti...

Sissus, kun makee huivi. En ikinä olisi jaksanut neljällä puikolla vääntää moista.

Omenapuun oksat näyttävät myös kivalta maljakossa, ja niitä täältäkin saa, ja vielä ihan ilmaiseksi.

tiuku kirjoitti...

ilahduttavan raikkaita kuvia ja tunnelmia! kevät se tulee... jes!
tykkään kaulaliinastasi kuin hullu, tosi makee!
ja risuja voi niin hienoa! haaveilen pähkinäpuun oksista, sellaisista isoista ja kiemuraisista (vaikkei niihin tulekkaan koskaan silmuja)

pikkujutut kirjoitti...

Mato on makee! Sehan on kuin koru.

Iiks, eihan Verasta ole tulossa tiukkista??

violet kirjoitti...

Nuttu; näin jollakin lapsella kadulla tollasen huivin...

Liivia: kiitos kiitos, huivi oli aivan helppo tehdä neljällä, mutta viidellä puikolla kuten sukka se ei onnistunut. Oli liikaa puikkoja.

Tiuku; mulla oli yksi vuosi joitakin kiemuraoksia joihin tuli ihanat lehdet. En tiedä mikä puu se oli.

Pikkujutut: voisi se vähän korukin olla, ihan totta.
Ei Vera ole tiukkis mutta ehkä aavistuksen ...tyly.(?)

Punamulta kirjoitti...

Erittäin mielenkiintoinen putkimato... mietin kuinka sitä täällä kylmässä kierittäisin kaulani ympärille... Hih! Sitä pitäisi olla viisi metriä, jotta saisin sen paksun kaulani ympärille niin, että se varmasti lämmittäisikin... :)))

violet kirjoitti...

Punamulta; ajattelen matoa lähinnä koristeena. Voihan sen lisäksi panna kaulaliinan - ja panenkin. Tai putken, oikeastaan. Mullon putki päällä edelleen.

pikkujutut kirjoitti...

...silleen ransakalaisittain arogantti ? ;)

Solen kirjoitti...

Omien lelujen tekeminen on todella palkitsevaa. Vaikka on mielessään miettinyt kasvonpiirteet, niin aina lelusta tulee erilainen kuin kuvitelmissa.
Ihana madame!

Katilein kirjoitti...

Onpas hauska tuo huivi, ihan kuin kaulakoru.

Madame on kyllä kiltti, kun jaksaa poseerata!!

Suurella mielenkiinnolla luin myös vanhempia kirjoituksiasi, on ollut kiire, en ole paljoa blogeihin ehtinyt.

Vuoden '87 tunnelma oli ihan käsinkosketeltava. Oikein sieluni silmillä näen teidät laulamassa piiirrän kuvasi hiekkaan... Kaunis kappale ja soi luultavasti päässäni, minulla kun on tuo korvien välinen jukeboksi aina päällä...

Toivottavasti olosi kohenee pian.

metsienmamma kirjoitti...

Silmuja on kiva seurata. Niin minäkin, jo helmikuussa, nyt teen :)

Elena kirjoitti...

Tuo huivi on mainio kaulankaunistaja. Talvikoru. Kauniisti vaihtuvat varit. Ihastuin, tein ohjeesi mukaan ja nyt on jo toinen tulossa.