maanantai 2. helmikuuta 2009

Oikeissa töissä






Minä olen nyt sitten ihan oikeissa töissä eikä lopu ihan heti kesken, tämä duuni.
Olin miltein unohtanut miten puuduttavaa isojen pintojen hiominen onkaan. Kunnon pohjustus on kuitenkin kannattava juttu. Saatamme elää näiden hyllyjen kanssa vielä monta monituista vuotta. Kuten olemme jo eläneetkin.

Tässä töitä tehdessään voi viritellä vaikkapa lauluja (jos sietää omaa ääntään.) Työlauluista ihan parhaita ovat vaikkapa "Työn oooooorjat sorron yöstä noooooouskaa jne." tai toisaalta "..pensselit santaan ja rukkaset naulaan, eihän tässä muukaan aauuuutaaa!". Ymmärrän kyllä miksi siellä puuvillapelloillakin niin laulattaa. Tympeäksi tulee touhu ilman mitään huvitusta.

Kahvitauoista kannattaa huolehtia. Syömistäkään ei nyt voi unohtaa. Hiominen on sen verran fyysistä touhua että kunnon nälkä tulee varmuudella. Pekkaspäiviä ei parane pitää tai olohuone on liian pitkään sorron alla.

22 kommenttia:

Paevi kirjoitti...

Joo, hiomisessa tarvitaan pitkajanteisyytta, sen takia minua ei kirveellakaan saa minkaan vanhan huonekalun korjaamiseen... Tsemppia, mutta sitahan sinulla varmasti riittaa ;-)

Sooloilija kirjoitti...

Pienenkin huonekalun hiomiseen menee hirveästi aikaa, joten sulla on iso urakka edessä!!
Kahvikuva on ihana, tekee heti mieli höyryävän kuumaa kahvia.

marika kirjoitti...

Tä kahvikuppi kuva on ihan TV mainoksesta... "Kulta Katrina" :)

Hiominen on ihan kiva jos ei olis sitä pölyä :(

Tsemppia laulamiseen!

Suklaasydän kirjoitti...

Huonekalujen hiominen sentään vielä menettelee, mutta portaikon hiominen käsipelillä on jo hieman eri sfääreissä... :) Onneksi moiseen urakkaan ei tarvitse kovin usein ryhtyä.

Kuppi kuumaa maistuisi täälläkin. Lunta on tullut jo viitisen senttiä eikä loppua näy...

Riikka kirjoitti...

Tuo alin kuva on kuin suoraan Juhlamokka -mainoksesta, niissähän on käsityöläisiä esittelemässä töitään ja lopuksi istahtavat ihailemaan kättensä jälkiä ihanan höyryävän kupin äärelle.

Tuli sellainen olo että olispa mullakin jotain hiottavaa! :D

Merruli kirjoitti...

Sousittelen duunarin biisilistalle myös kevät toi kevät toi maalarin-rallatusta.

Minulla tämän sorttiset projektit tyssää siihen, etten tiedä, missä hiomisen ja maalaamisen tekisin...

violet kirjoitti...

paevi: Kyllä riittää, mutta ei tästä myöskään ihan ilman sisu-prklettä päästä.

Sooloilija: niin on. Yksi pienempi iso ja toinen isompi iso.

Marika; pölypä pöly...on mulla maski mutta pölyä saa siivota kovasti.

Suklaasydän: tuossa kohtaa minä olisin jo mennyt Bricoon;-)

Riikka: Joo, vähän semmonen "ansaitun kahvin" maku tuossa on.

Merruli: hyvä biisi töihin!
Niin, harvallapa meistä mitään erillistä nikkarointivajaa on, joten minäkin teen nyt yksinkertaisesti vaan ruokahuoneessa missä hyllyt muutenkin ovat. Teen minkä ehdin päivällä kun olen yksin, sitten siivoan jälkiä minkä pystyy ja seuraavana päivänä jatkan.
Tuolla katolla olisi hyvä tehdä ulkona - mutten malta odottaa sopivaa säätä sellaiseen.

Allu kirjoitti...

Mitäs jos laulaisit niinkuin Lumikissa laulettiin "Ain laulain työtäs tee"!?

Liivia kirjoitti...

Mulle tulee ensimmäisenä työlauluksi mieleen "kevät toi kevät toi muurarin...", sitä tulee hoilattua kun oikein raavaan hommaksi menee. Kuten puita pinotessa.

Tsemppiä vaan, hyvä tulee!

Anonyymi kirjoitti...

Ennen joulua hioin ja maalasin yhden lipaston ja kokonaisuudessaan projekti oli terapeuttinen. Uudistuminen on aina vähintäänkin virkistävää, luulen.
Olenko ymmärtänyt oikein, että aiot jossakin vaiheessa myös verhoilla rispaantuneen nojatuolisi? Se prjoketi saattaisi inspiroida minuakin. Nimim. Vanha tuoli osissa piilossa sängyn alla, kaipaa uutta kangasta ja tekijää...

violet kirjoitti...

Allu: hyvä vinkki myös.

Liivia: sit tuli mieleen vielä yksi jota laulan joskus "minä se vaan tiskaan astioita ja luutulla lakaisen lattioita..."....

violet kirjoitti...

Anna: totta puhut vanhan uudistamisen terapeuttisesta vaikutuksesta. Ja tässä säästää rahaakin kun on kotona töissä eikä kaupungilla tuhlaamassa.
TUolia en aio päällystää. Se on yli 10 vuotta vanha ikea-tuli jonka runko ei ole enää myöskään kunnossa.

Vilijonkka kirjoitti...

Kauhian touhukasta porukkaa tänään blogistaniassa. Tunnut kuitenkin muistavan, että hitaasti hyvä tulee. Mä olen usein skipannut tuon pohjustustyön ja senhän näkee tuloksista... Kamalimmista räpellyksistäni pääsin edellisen "muuttomyynnin" myötä eroon.

Linnea kirjoitti...

Vetäisin kesällä maalla ruskean 70-luvun tuolin rennosti vaaleanpunaiseksi. Pohjustamatta. Nyt se on muodikkaasti kulahtaneen oloinen.
Ihailen hiomistarmoasi. (hieno uudissana :-) vaikka itse sanonkin)

Annika kirjoitti...

Minä en jaksa koskaan hioa mitään (paitsi jos maali ihan hilseilee). Tällaiset "kunnon työt" vaativat tietenkin kunnon kahvit!
Itse riehun remontti-reiskana wc:ssä ja maalaan seiniä ja kattoa *hips!* maalihöyryissä... :)
Työlauluistani vakio on "Työtä työtä työtä tehdään, jotta jotta leipää syödään, työ ihmisen luo tekijälle mielen niin iiii-loisen".

*Katinkainen* kirjoitti...

SUUREN kaappivanhuksen raaputuksesta/hiomisesta edelleen niin turta,että maalaus jäi tuonnemmaksi!!!
Enkä edes tiedä minkä väriseksi tuon punertava sävyisen 1800-luvun jytkyn maalaisin...=O(
Katselin edellistä pintaa seitsemän vuotta,nyt saatan hyvin nii katsella tuota punertavaa pintaa seuraavat seitsemän vuotta.
Kummasti sitä sokeutuu asioille ja jää roikkumaan,odottelemaan seuraavaa hullua inspistä(kun on kerennyt unohtamaan kuinka työlästä kaikki ylimääräinen duunailu onkaan.)
Ja se pölyn määrä!!!Huhhuh!!!
Ei käy kateeksi,ei sitten yhtään duunailusi..
Tuota kahvikupposen nuuhkua voisin jo kadehtia,vaikka en edes kahvia juokaan..Tuoksu on taivaallinen!!!

violet kirjoitti...

Vilijonkka: joo, kyllä kunnon pohjat kannattaa ottaa..ei kun laittaa.

Linnea: hiominen on oikeastaan siitä kiva homma että kun se on semmosta tappavan tasaita ja tylsää toistamista niin ajatus lähtee lentämään. Se ei ole pahitteeksi koskaan.

Vaahteramäen lapset: KIITOS tuosta laulumuistutuksesta! Tuotahan me kakarana veisattiin pihassa kun oltiin jostakin kuultu...

Katinkainen: Totta että silmä tottuu. Ehkä minustakin nuo alkavat olla aivan vastustamattomat hyllyt hiomisen jälkeen...enkä maltakaan maalata.

Anonyymi kirjoitti...

Oi kun olet hienosti vanginnut kahvin tuoksuvan höyryn! Kyllä kahvihetki on päivän paras hetki varsinkin silloin, kun on ensin oikein rehkinyt. :)

Punamulta kirjoitti...

Hylly näyttää kovasti samanlaiselta kuin mitä meiltäkin kaksi kappaletta löytyy, tosin vaaleampana versiona.

Jos joskus oikein laiskottaa tuon hiomisen kanssa, kokeile laittaa shellakkaa maalattavien pintojen päälle. Sitten vähän hiot vain sitä shellakkapintaa, jotta maali tarttuu ja uutta maalia pintaan...

outi kirjoitti...

mä kuuntelin saksan kielikasetteja viimeksi kun hioin seiniä. ajattelin että tässähän se tarttuu kieli päähän ihan huomaamatta.
mutta ei se sit kyllä tarttunut. että sinänsä huono vinkki..
laulaminen sen sijaan auttaa aina. Baddingin Paratiisi on kans hyvä tilanteeseen kuin tilanteeseen;)
ja todella kutsuva tuo kahvikuva!

jeera kirjoitti...

jep, kuulostaa tutulta. Öisin toimistoja siivotessani lallattelen, ei sitä muuten kestä. Onneksi ovat tyhjillään eikä naapureitakaan tarvitse varoa. Jossain sanottiin että äänen päästäminen helpottaa kipuakin.
Kyllä taistolaislauluilla lähtee isompikin turrutus tai ainakin lievenee...

violet kirjoitti...

Lea: itsensä palkitsemisen makua - mutta ei se mitään!

Punamulta: joo, tommonenkin vaihtoehto on, olen kuullut.

Outi; saksaa kuunnellessani saattaisin hioa seinän puhki hermostuksissani.Jotakin muuta, ihan mitä vaan.

Jeera: äänen päästäminen auttaa moneen. Siksi ne naiset kai synnytyssalissakin ääntelee;-)