tiistai 10. maaliskuuta 2009

Isä on parvekkeella



Sunnuntaina huhuilin miestäni ympäri kotia. Ei vastaa, en löydä. Ei ole vessassa suljetun oven takana, ei tietokoneen ääressä kuulokkeet päässä, ei kerta kaikkiaan missään. "Isä on parvekkeella", sanoo pienempi ja menen katsomaan. Ehdin tarkkailla miestäni pitkään ennen kuin hän huomaa minut. Katselen hänen selkäänsä ja keskittynyttä asentoaan kun hän tutkii talven vaikutuksia terassin asukkeihin.

Tykkään katsella ihmisiä kun he tekevät jotakin mieluista. Ihminen on kaunis silloin kun keskittyy ja tekee jotakin minkä osaa. Olemme kenties omimmillamme sellaisten puuhien äärellä, jotka tuovat mielihyvää ja palkitsevat - olivat ne sitten mitä hyvänsä.

Minulla on tämä puutarhuri. Tilukset eivät ole suuret mutta into ja omistautuminen sitäkin palavampaa. Kesäaikaan raskaan työpäivän jälkeenkin hän kiipeää katolle katsomaan mitä kuuluu. Tarvitaanko vettä, ehkä pitää hiukan leikata tuosta niin kasvaa paremmin. Annan ilomielin hänen omia kasvit itselleen, kunhan lupaa yhden: laventeli on mun. Siihen ei kosketa. Sen leikkaan minä!

15 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Kaunista. Rakkautta. Olen liikuttunut.

aurinko ja kuu kirjoitti...

voi...minulle kihosi oikein kyynelet silmiin...ihana kuvaus ja ihana tunnelma.
Välität ja rakastat.
Minun ympärilläni ihmiset vain eroavat...surettaa.

Kanerva kirjoitti...

Pienistä muruista se rakentuu. Rakastaminen ja välittäminen. Hyvä, että sinulla on puutarhurisi.

isoinpapu kirjoitti...

Olen ihan samaa mieltä, että on kiehtovaa katsella ihmistä joka tekee jotain mieluista hommaa, jotain jonka osaa, josta nauttii.

Siinä on suorastaan oma herkkä, sensuelli vivahde joskus.

Joo.

Punamulta kirjoitti...

Voi kuinka kaunista!

Teillä siis on siellä jo sellaiset ilmatkin että voi ruveta terassi- ja parvekeasukkeja hoitamaan? Ja mukavaa, että miehesi hoitaa ne :).

Täällä on taas täysi talvi, varmuuden vuoksi satoi koko eilisen päivän lisää lunta, ettei vaan lopu.

Avokkini unelmoi aina suurista istutuksista ja kukkaloistosta kesäisin...olen sanonut, että se on hänestä kiinni. Jos hän hankkii, hän myös hoitaa.

Minä olen myös unelmoinut ja kokeillut hoitaakin...alkuinto on SUURTA, mutta lopahtaa kyllä aika nopeasti.

Enää en yritä ahnehtia itselleni liikaa hoidettavaa...en tiedä selviäisinkö edes parvekkeelle sopivien kasvien hoidosta... :(

himalainen kirjoitti...

Kaunis teksti tämä. Tuo puutarhan hoitaminenkin, oli se sitten pieni tai iso, on niin ikiaikainen ja myönteinen, kuten tämä tekstikin. Olen aina ihaillut vanhoja ihmisiä, kun he suorittavat arjen askareita jotenkin niin hartaasti. Voi kuvitella, että ihminen on tehnyt hellaan tulen, keittänyt kahvin, ottanut lempikupin kaapista tuhansia kertoja. Siitä on tullut yksinkertaisen kaunista. Jo sen askareen tekeminen on arvokasta.

Minullakin on täällä tuollainen puutarhuri :)

Teillä voi siis jo olla sukkasillaan parvekkeella... olen niin kateellinen ;-)

Punamulta kirjoitti...

Unohdin vielä kommentoida, että tosiaankin ihminen keskittyneenä omaan juttuunsa (ilman että huomaa kenenkään katselevan) on siinä kaikista luonnollisimmassa ominaisuudessaan. Kauniina, rauhallisena, mikään ei häiritse...

MaaMaa kirjoitti...

Mustakin on kiva katsella "salaa" kun joku keskittyneesti tekee hommiaan, tai ihan vaikka vain istuu ja katselee. On myos hauska katsella ihmisia jotka katselevat ihmisia.
Ihmisten katselu on yksi mielipuuhistani :)

yhdyn muiden kommentteihin, etta kuvailit ihanasti kuinka katselit miestasi lempipuuhassaan. Olisin halunut nahda sinut katselevan hanta, myos! :)

MaaMaa kirjoitti...

Piti viela sanoa, etta minulla on paljon kuvia, missa mina pienena jotain touhuan ja aiti on lahella ja katsoo minua. Se nakyy kuvissa, miten han minua katsoo.
alkaa heti itkettamaan ... ihanuus ja pyyteeton rakkaus.
Oi aiti... <3!

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kasvit ja puutarha antaa voimaa.

violet kirjoitti...

Sooloilija: Rakkautta, ehdottomasti. Ja semmosta hellyyttä;-)
Oikein tulvahti mieleen taas että onneksi tuo on tuossa.

Aurinko ja kuu: elähän tyrski siellä;-) Aika moni eroaa juu. Minunkin ympärilläni.

Kanerva: Viikonloppu oli niin hyvä.
Tykkään siitä kun teemme jotakin yhdessä (oli se huonerumba) ja näkee toisen elementissään.

Isoinpapu: oikeassa olet. Sensuelliakin olla voi.

Punamulta: Sunnuntailta tuo kuva, sen jälkeen on piiskannut tuulen kanssa vettä, lämpötila plus 6.
Huomaan että mieheni haaveilee enemmän ja enemmän pihasta. Katselee puutarhaesitteitä - ja niin kyllä katselen minäkin.

Himalainen: ikiaikaista kaikki on vaan;-) trallaallaa!
Totta puhut vanhoista.

Maamaa; ai niin joo, ehkäpä joku tiirasi jostakin minua kun tiirasin miestäni..en ajatellut.

Hannelen paratiisi; kyllä. Ihan pienetkin "istutukset".

Nina kirjoitti...

Kuulostaa sikäli tutulta, että poikaystäväni ei alkuunkaan käsitä miksi ihmeessä haluan katsella, jos hän tekee jotain aivan arkipäiväistä. En osaa ikinä selittää, mutta minusta ihmisten tarkkailu on jännää puuhaa, kunhan ei vain mene liiallisuuksiin. :D

Oi kun osaisikin puutarhuroida, mutta tänne kuolevat tekokukatkin minun hellään ja rakastavaan hoivaan.

Liivia kirjoitti...

Hymyilyttää, sillain herkästi.

Minun mieheni on omimmillaan liiterissään nukkavieru villatakki päällä, reinot jalassa, pikkusikari suupielessä, mustaa kahvia emalimukissa ja sitten ne halot. Tai mitä lie tekee. En ole niin tarkkaan edes syynännyt.

Ulla kirjoitti...

Kaunis kuvaus miehen puuhista. Vaan oma huomioni kiinnttyyi kasveihin: selviääkö ne teillä talven yli parvekkeella? Minä aloin kantaa eilen puutarhakirjoja esiin: parveke on lumen vallassa mutta nyt on aika suunnitella kesää ja kasvua.

violet kirjoitti...

Nina; tekokukatkin kuolee;-) Mua nauratti.

Liivia"...ja sitten ne halot", heh heh. Ja ruuvit ja mutterit kans, eiks niin? Ei sitä aina parane liikaa mennä kurkkimaankaan mitä toinen tekee. Voi olla että joskus tieto lisää tuskaa.

Ulla: jotkut selviää, jotkut ei;-)
Sunnuntaina huomasin että viime keväänä laittamani ruohosipuli esimerkiksi on tehnyt paljon uutta nyt. Samoin persilja.
Laventelilla ei ole mitään hätää, samoin pari muuta puskaa (nimestä ei tietoa mutta tummanvihreitä lehtiä, ei siis kukkia) on jotka ovat aivan ok. Sitten on paljon kukkia, joista ei vielä tiedä. Esim. pelargoniat näyttää tietysti nyt ihan kuolleilta, mutta saattaa olla että kohta vähemmän.