perjantai 13. maaliskuuta 2009

Juna Bratislavaan


Mies kävi keskiviikkona Bratislavassa. Sillä aikaa koko koti käärittiin turkoosiin villalankaan.
Se muodosti rataverkon, jota pitkin juna vei isää perille. Välillä katseltiin taivaallekin jos se sittenkin meni lentokoneella.

Äiti kompastui kiskoihin lukemattomat kerrat ja isoveli sekaantui raiteisiin vessan juostessaan. Leikin lopetti kuitenkin vasta uni, joka vei leikkijän ennen kuin isä oli tullut takaisin kotiin.

16 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Ihana leikki! Arvosta koteja, joissa saa leikkiä kuvailemiasi leikkejä. Meillä poika leikki kerran Mikko Mallikasta (kirjan innoittamana) ja solmi kuminauhoja yhden luoneen ristiin rastiin, huonekalusta toiseen. On ihanaa, että lapsi saa leikkiä leikkejä 'omasta päästään'! Niistä syntyy oikeita lapsuudenmuistoja. En kestä 'valmiiksi leikittyjä leluja'.

Linnea kirjoitti...

Siis: ArvostaN... Lyöntivirhe hiukan muuttaa edellisen viestini merkitystä. Anteeksi. :-)

Olina kirjoitti...

Minäkin arvostan. Ja hymyilen ihan korvasta korvaan. Lapsien ajatustoiminnassa on jotain niin mutkikkaan mutkatonta, ettei voi kuin ihmetellä.

Sooloilija kirjoitti...

On aina ihana kuulla, että lapsi leikkii!! Meillä kotona on tällä hetkellä menossa jokailtaiset esteratsastukset keppihepalla!

Prisca kirjoitti...

Ihan parasta...seurata miten viisaasti lapset purkavat ikävää,huolta tai muuten vaan tapahtunutta mielikuvituksensa voimalla...

Puisto kirjoitti...

Hymyyn veti naaman täälläkin, jotenkin tuntuu erityisen turvallisilta tuommoiset turkoosit kiskot.

pikkujutut kirjoitti...

Tuollaisilla kiskoilla voisi matkustaa minne vaan.

Liivia kirjoitti...

Minäkin tahtoisin junalla Bratislavaan!
:):)

marika kirjoitti...

Halun kans keltaisella junalla matkusta...

Punamulta kirjoitti...

Kyllä teillä on mielikuvitusta siellä...tosin lapsilla sitä riittää.

olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut seurata lasten leikkejä työni puitteissa myös ja joka päivä lapset ihmetyttävät minua jutuillaan tai leikeillään.

Mihin minun mielikuvitukseni on hävinnyt? Ja miten sen saisi takaisin...???

Virkattu lintu kirjoitti...

Tuollaisesta junaleikistä tykkäisi kovasti myös mun poikani :) Täytyykin näyttää näitä kuvia hänelle.

Tiuku kirjoitti...

heh,.. aika mainiota, pienet pojat!
Minun tyttäreni yleensä punovat löytämistään lankakeristä ansoja äidille, ja hykertelevät itse lukkeina verkkonsa keskellä odotellen saalista... pari kertaa olen meinannut lentaa kunnolla kumoon. not so nice!
mutta mielikuvitus se on ehdottomasti iso JEES :-D

-Mai- kirjoitti...

Minäkin olen kerran matkustanut Bratislavaan, vaan en valitettavasti junalla vaan bussilla:)

Taru kirjoitti...

Asian vierestä: sain vasta nyt käsiini kaverilta helmikuun Ilonan ja sain lukea mainion sinusta tehdyn jutun!! Mahtavaa !!

Ps. Minulle kävi kirjoittamisen kanssa samoin kuin sinulla taulujen & taiteen tekemisen kanssa ja osasit mielestäni pukea hyvin sanoiksi asian. "Luovuuteni purkautui voimalla. Minulle tuli tunne, että olen nyt enemmän se ihminen, joka olin ollut ..".

violet kirjoitti...

Linnea: kyllä meillä saa leikkiä. Ei ihan kaikkia älyttömimpiä kylläkään, mutta tämä ei kuulu niihin. Lanka oli muuten sidottu juuri noin, huonekalusta toiseen. Oli kuin hämähäkin seitti.

Olina: Mutkikkaan mutkatonta - olipa kivasti kuvailtu!

Sooloilija: niin, ei se ole aina itsestään selvää. Isompi on alusta asti leikkinyt paljon vähemmän, ja usein ajattelen miksei hän leiki.

Aurinko ja kuu: kuuntelen joskus salaa mitä leikin henkilöt puhuvat toisilleen> Siinä saa selityksen monelle jutulla.

Papi: joo, vaikka suistumisia tuli vähän väliä.

Pikkujutut: sehän näissä kiskoissa niin hyvä onkin ,että ne kattavat kaikki maat ja mantereet.

Liivia: minäkin ehkä, mutta pitää varmaan odottaa vielä;-)

Marika: alan sitten myydä lippuja!

Punamulta; jaaha, mielikuvitus kateissa. Pakolla se ei ainakaan palaa. Oliskohan siitä apua että menisi uuteen paikkaan, tekisi jotain uutta, tarttuisi musiikkiin, kirjaan....En tiedä> Mikä toimii yhdellä ei ehkä kaikilla.

Paperisydän: näytä!

Tiuku: hui! Äiti-ansat voivat olla vaaraksi pahaa-aavistamattomalle mammalle;-)

Mai: ....ja lentokoneella mieskin oikeasti meni.

Elisa; Kiva kuulla. Niin, kanavat ovat ehkä toiset mutta jotakin kautta asiat yleensä lopulta tulevat ulos maailmalle.

Anonyymi kirjoitti...

Iski matkakuume tästä matkajutusta!

Nyt on jäänyt missaamatta kokonaan joku Ilonan juttu sinusta, ole kiltti ja laita sekin tänne sivuillesi, jookos?