tiistai 3. maaliskuuta 2009

Lepattaa






Luen Tunnit -kirjaa. Olen lukenut sen monta kertaa ennenkin. Ajoittain minulle tulee olo että se pitää lukea taas. Sitten saatan katsoa elokuvankin. Sen musiikki seuraa kaikkialle. En osaa edes sanoa onko kirja minusta "hyvä". Luen sitä sen tuoman tunnelman takia. Tai oikeammin ehkä....koska minulla on jo sellainen olo ja kirjan lukeminen sopii tuohoon oloon.

Tuntuu etten ole ihan kotona vielä. Olen jossakin puolimatkassa, tulossa vasta. Leijailen ja unohtelen. Mieli on levoton ja lepattava. Minun nimenomaan ei pitäisi lukea Tunnit -kirjaa, sillä se vain vahvistaa tätä tunnetta. Pitäisi pamauttaa se kiinni ja panna pois käden ulottuvilta. Tarttua johonkin, tehdä konkreettisesti.

Aloitin jo hiukan. Tuntuu oikealta maalata hyllyä ja katsella miten kukkien juuret painuvat multaan syvemmälle. Ne tarttuvat maahan kiinni tukevasti. Minunkin pitäisi.

16 kommenttia:

marika kirjoitti...

Ma haluuun kans ... lepattaa! Unohtaa ja leijallaa...
Kai se halu/olotila välillä on luvattu?
Kaunis kuvasarja... taas :)

violet kirjoitti...

Juuri nyt ei ole pelkästään kiva olo. On jotenkin vähän liian hajamielinen ja irtonainen pää.
Tunne on kyllä hyvin tuttu ja tiedän mistä se syntyy, mikä siihen auttaa, mutta silti...

Nuttu kirjoitti...

Vähän kadehdin sitä, että pystyt tuossa tilassa lukemaan. Minun lepattamiseni on yleensä päätöntä sinkoilua kotona paikasta toiseen, ja päivän päätteeksi tuntuu ettei ole tullut tehtyä mitään.

Allu kirjoitti...

Mikäs paita sulla tossa on? Kuulostaa vähän saksalaiselta lasten lorulta Lirum larum Löffelstiel, alte Weiber essen viel...

violet kirjoitti...

Nuttu; pysäyttelen itseäni ja yritän koota ajatuksia sillä lukemisella.Yritän lukita itseäni jonnekin, kiinnittää huomion ja keskittyä. Kirjavalinta voisi olla parempi tuohon puuhaan...
En minäkään juur mitään aikaan saa vaikka paljon täällä liikunkin lepatellen.

Allu: Toi on vanha t-paita johon painoin itse joskus tekstiksi LIIRUN LAARUM kun risoi kaikki tekstiteepaidat mutta halusin jotakin kokeilun vuoksi painaa.
Nyt se on lähinnä jonkunlainen yövehje.

maare kirjoitti...

Hauska tuo liirum laarum :)

Sooloilija kirjoitti...

On olemassa kirjoja, joihin pitää tarttua aika ajoin. Minulle sellainen 'lepatuskirja' on Marguerite Durasin Rakastaja. Sen tunnelmiin vain haluan joskus uppoutua ja olla pois tästä maailmasta ja todellisuudesta.

Tunnit on suosikkielokuvani, mutta kirjaan en ole vielä koskaan tarttunut.

Hauska paita. Tuli mieleen Irinan viimeisin levy Liiba laaba, joka sekään ei oikein tarkoita mitään..

marika kirjoitti...

Ai se on semmoinen... se ei oo kiva tosiaan :(

Solen kirjoitti...

Tunnit elokuva oli koskettava. Huomasin yllättäen samaistuvani joihinkin päähenkilön tunteisiin ja ne tunteet olivat kovin synkkiä. Onneksi osasin ja tiesin miten niistä pääsee irti..

Punamulta kirjoitti...

Vai leijaillaa ja lepatellaan sitä. No ehkä se kuuluu vähän asiaan lomareissun jälkeen :)))

Minä leijailen ja lepatan nykyään aika usein...lähes joka vapaapäivä :) Sinänsä se ei ole niin hyvä asia...en välttämättä saa paljon tehtyä jos oikein leijailen...mutta en voi sille mitään. Nyt vaan on sellainen aika...

Matroskin kirjoitti...

Kisko narusta se pää kotiin.

Celia kirjoitti...

Hei Violet,
eka kertaa rohkenin kommentoida, monesti olen käynyt täällä piipahtamassa.Mielenkiintoinen blogi sinulla!
Minullekin Cunninghamin Tunnit on yksi niistä kirjoista, joihin palaan.Olen usein ihmetellyt miksi tuosta kirjasta tulee niin vahvasti mieleeni sininen väri, sellainen usvainen sininen.

Margarita kirjoitti...

Tuo lepattelu on tuttu tunne! En ole lukenut Tunnit-kirjaa, mutta katsoin elokuvan ja, vaikka se olikin hyvä oli se minun makuuni liian ahdistava. Olen todella herkkä elokuvien suhteen, usein myös kirjojen. Viimeksi lukemani kirja, Puhdistus, oli niin rankkaa kamaa, että menetin yöuneni.

violet kirjoitti...

Maare: arvaa moniko on kysynyt mitä se tarkoittaa....

Sooloilija: minulle kirjakin oli mieluinen.

Marika: no ei, mutta ei liioin vaarallista;-)

Solen; minä myös samastuin ja kovaa. Vuoronperään hiukan jokaiseen.

Punamulta: leijailua ja lepatusta on monenlaista. jotkut sellaiset olotilat ovat nautinnollisia.

matroskin: huippu idea, mutta kun naru karkas!

Celia: kiva kun nyt kommentoit.
Minulle ei tule sininen olo siitä.
Minulla on mielessä vaan se virtaava vesi ja sitten eräs tietty risainen nojatuoli.

Margarita: joskus mietin miksi "kidutan"itseäni asioilla jotka ovat minulle liian -jotakin.
Kai sillä merkitys on.

Liivia kirjoitti...

Vai kukkien juuret ja multaa! Katsoin pitkään, ja tulin tulokseen, että kokista kristallilasissa.

Tunnit-kirjaa en olekaan lukenut. Enkä muutakaan tuolta kirjailijalta, vaikka kehuttu on.
Leffa oli ok, mutta ei koskettanut minua, kuten monia on.

Paitasi on ihana!

MaaMaa kirjoitti...

Mullakin on aina sillontällön tommonen levoton olo; pumpulinen, utuinen, olenkotäällä-olo.
En tykkää siitä.
Mäkin tartten avuksi jotain konkreettista tekemistä, pitää keskittyä johonkin muuhun kuin tuntemaan sitä tunnetta.

Toivottavasti saat itsesi pään päältä leijaamasta takaisin normaliuteen :)