Minulla on nyt yläkerrassa ompelunurkkaus. Vein sinne pojan entisen koulupöydän (isänsä vanha) ja pöydän päälle anopin antaman koneen ja sitten tuolin siihen pöydän ääreen. Sitten istuin siihen ja tiesin heti, etten tule koskaan ompelemaan tässä yhtään mitään. Olen niin kuin lapsemme: muiden seuraan pitää päästä. Keskelle olohuonetta tai ruokapöydän päähän.
***
Vielä pieni vinkki kaikille miehille:
Harkitkaa hartaasti kannattaako asiaan puuttua, mikäli olette havainneet puolisonne vastatehdyn villatakin vasemman hihan useita senttimetrejä oikeaa pidemmäksi. Ellei tekijä itse ole mitään huomannut (ja elää tyytyväisenä, tosin valheessa!) saattaa olla parempi vaieta. Etenkin jos on sen tyylin mies, joka ei muulloin edes pyydettäessä kerro mielipidettä puolison vaatteista.
***
Vielä pieni vinkki kaikille miehille:
Harkitkaa hartaasti kannattaako asiaan puuttua, mikäli olette havainneet puolisonne vastatehdyn villatakin vasemman hihan useita senttimetrejä oikeaa pidemmäksi. Ellei tekijä itse ole mitään huomannut (ja elää tyytyväisenä, tosin valheessa!) saattaa olla parempi vaieta. Etenkin jos on sen tyylin mies, joka ei muulloin edes pyydettäessä kerro mielipidettä puolison vaatteista.
30 kommenttia:
Mie kyllä haaveilen omasta sopesta ompeluksia varten.. sellaisesta, johon kaiken voi sitten hyvillä mielin jättää levälleen odottamaan ilman, että se häiritsee silmää.. sitä päivää odotellessa...
Oi, oi vai oikein USEITA senttimetrejä - hmmm, miehet .... :)
Aika tarkka silmä miehelläsi kuvista ei näkynyt... vamma...
Se neuletakki oli ihana!!!! En vain silloin ehtinyt kommentoida. Kerrot asioista niin, että saat minut tirskumaan. Ja tänä aamuna se oli ihan erityisen hyvä juttu.
MAiju: niinhän minäkin haaveilin - vaan itseni tunnen. Kun siihen on tilaisuus niin en sitä osaakaan käyttää. Ihan kuin olisin eristettynä tuolla.
Marika: mies sanoi vain: mutta onko toi toinen hiha pidempi...? Ja kun mittasin niin se on n. 3-4 senttiä todellakin pidempi. Sitä EI huomaan mutta nyt kun tiedän...ai, ai.
Tanja: hyvä jos tirskuttaa. Minua ei eilen sen kommentin takia tirskuttanut. En tajua miten
- itse en ollut huomannut pituuseroa
- miten mies sen näki
- miten takin voi nähdä nyt jotenkin ihan eri silmin, "viallisena"???
Ompelunurkkaus on todella hyva idea ja kaikkien sunnuntaiompelijoiden unelma. Tuolta nurkkaukselta nayttaa puuttuvan (paitsi ompelija) niin se mahdoton epajarjestys, joka tekemisesta seuraa.
Jos takki on muuten hyva, niin ei kai yksi huomautus tee siita kayttokelvotonta?
Juuri niin, siksi tuossa muutama postausta sitten esittelemälläni työpöydälläni onkin niin mukava touhuta...se on keskellä keskikerrosta huoneessa joka on keittiön ja olhuoneen välissä.Siinä sitten tosin viihtyvät kaikki muutkin.
No jopas nyt oli tarkkanäköinen mies...
Elena: ...ja jää varmasti puuttumaankin, koska en ole tuolla mitään osannut vielä tehdä.
Eeei se takki pilalla ole, toki ja iloitsen. Olen vaan sellainen että jos tiedän että jossakin on joku moka (vaikkei se näkyisikään) niin se haittaa minua. Eikä se, että MIEHENI sen sanoi tee asiasta sen vakavampaa.
Aurinko ja kuu; joo, en mä ole oikein semmonen yksinäinen runoilija joka vetäytyy jonnekin nurkkaan tekemään...
Tosin tauluni teen ylhäällä ja sitä ei voi olla huomaamatta.
Ymmärrän tämän kaiken, mutta riipaisee, kun olisi itsellä edes ompelukone... nim. käsin ommellessa suureen kaulaliinaan päärmettä palaa hihat useampaan otteeseen
Meilläkin on takkahuoneen "takana" työhuone...On siellä kirjoituspöytäkin ja sänky ja kaikkea rojua mitä ei juuri nyt tarvita... Rahtasin sieltä juuri stereot kodinhoitohuoneeseen. Kun en ikinä kuuntele musiikkia siellä työhuoneessa ainakaan...
Tietokone on olohuoneen pöydällä...tässä on paljon helpompi maksaa laskuja, surffailla ja pitää yhteyttä kavereihin. Samalla voi myös katsoa tv:tä, keskustella muiden kanssa ja kaikenlaista...
Olethan varmasti tietoinen, että kaikki (fiksut)taiteilijat tekevät luomuksiinsa tahallaan jonkin "virheen", jujun, jonkin mitä oikeasti "ei pitäisi olla". Näinhän tässä sinunkin villatakissasi on. Se juuri tekee siitä persoonallisen ja ainutlaatuisen. (Toim.huom. myös kädet voivat olla eri pituiset...)
Ei kai miehesi vaan ole insinööri, nehän huomaa tuollaisia tarpeettomia teknisiä juttuja. Takkisi on hyvä ja sillä siisti.
Hihhih... Ei pituuserolle sinänsä, mutta sille, miten kerroit asian. Vaikka tuherran koko ajan neuleita ja pieleenkin menee ja sadattelen ja sitten taas korjaan, olisi todella helpottavampaa huomata lopulliseen versioon jäänyt tahaton virhe ihan itse. Minullakin menisi vähintään otsa ryppyyn, jos mies, joka ei todellakaan huomaa yleensä mitään, huomauttaisi asiasta. Saattaisi ärräpääkin sorahtaa. Mutta hei, kuvistasi pituuseroa ei ainakaan huomannut, joten tuskin kovin moni livenäkään sinut näkevä sitä havaitsee. Ja jos nyt oikein extreme-tarkaksi haluaisit ruveta (minä tuskin rupeaisin), ainahan hihaa voi vähän purkaa suusta ylös päin ja kutoa puretulla langalla sopivaan mittaan. Yhdelle myssylle olen tällaisen operaation tehnyt, koska tykkäsin langasta ja mallista, mutta ärsytti, kun lörtsymössykkä valui koko ajan silmille. Ihan raa'asti vain leikkasin aloituskohdasta ja siitä se lähti.
Kaunis on nurkkauksesi jokatapauksessa. Ehkapa sille tulee joku muu kayttotarkoitus.
Hih, nauratti tuo juttusi hihasta.Tottapuhuen minuakin eriparisuus hairitsisi mutta silla seuraamuksella etta olisin jo purkanut hihan ja homma jaanyt kesken..
Mä oon samanlainen; haluan rakentaa oman rauhallisen sopen ties mimmosta "tointa" varten, mutta sitten kuitenkin kökin olohuoneen lattialla hanin tuolin vieressä tekemässä "hommia".
Uskomaton tuo neuleen hihojen eripituisuus; kuin ne nyt silleen pääsi? Onkohan neulomiessa sama juttu kuin kirjottamisessa? Omia kijrotusvihreitä ei myöskään ikinä huomaa...
Miehet!!!
Kokeilepa seuraavalla kerralla tehdä molemmat hihat samaan aikaan, niin ei tule eri pituisia. Siis samalle puikolle kaksi hihaa ja molemmille omat lankakerät. Hööh, en mä osaa selittää, toivottavasti ymmärsit...
Kun lapset muuttivat kotoa, tehtiin yhdestä huoneesta kirjasto, toisesta ateljee, kolmannesta tietokonehuone. Missä huoneessa meillä luetaan, ommellaan, maalataan, kirjoitetaan? Olohuoneessa tietenkin. Mitä sitä yksin jossakin nurkassa viitsii nököttää.
Onhan siinä työtä raahata ompelukoneita ja maalausvehkeitä olohuoneen pöydälle,mutta minkäs teet. Seurankipeä kun on.
Hih.
Toivoisin että minulla olisi ompelunurkkaus, kun en ikinä jaksa raivata muuta pöytätilaa ja kaivaa ompelukonetta esiin.
Joskus käsikin on toista pidempi.
Eihän ihmisessäkään vasen ja oikea puoli ole identtinen eli ei se suuri ongelma liene neuletakissakaan, mutta ymmärrän kyllä näkökulman muutoksen. Ei muuta kuin toinen hiha venytyshoitoon.
onpas teillä kauniit kattohirret. jäin niihin kiinni...
ja sulla on varmasti euroopan kaunein villatakki, sitäpaitsi hyvin harvinainen muutaman sentin eripituisilla hihoilla. eipä löydy toista samanlaista!
Jeera; sain tuon koneen monta vuotta sitten anopilta kun hän ei sillä kuulemma mitään osaa tehdä. Sen uskon kyllä;-)
Punamulta: joku "musiikinkuunteluhuone" olisi mulle ihan utopiaa. Olen takuuvarma etten siellä pystyisi mitään kuuntelemaan kun se olisi niin järjestetty juttu.
Allu: totta kai se on insinööri...
Tuija: joo, tiedän että voisi korjata kuten kerrot mutta en ryhdy siihen. Ehkä jonkun toisen työn kanssa voisin mutta en tämän. En uskalla - eikä tämä oikeasti haittaa.
Pikkujutut: saa mun puolestani olla vaikka ompelukoneen pöytä. Kohta se on kuitenkin kaiken kaman peitossa, oli mikä hyvänsä.
Maamaa; taisin punaviinispäissäni mitata väärin. NIin helposti se menee syteen.
Petra: ai tollainkin voisi? Ei ole tullut mieleen. Ehkä joskus koitan.
Clarissa: no olohuoneessa tietennii!
Riikka: joo, kuka meistä symmetrinen olisikaan. Sais olla vaan nyt sitten just toi käsi pidempi jonka hihakin on pidempi...loppuisivat sitten samaan kohtaan.
Merruli: joo, helposti tuon muokkaisi saman mittaiseksi. Höyryä ja venytystä.
Outi; hirret on kivat, jees.
Ennen kuin muutettiin tähän kuulemma tehtiin iso remontti. Yläkerta oli koko talon vintti, ei muuta. Ei siellä paljon muuta alkuperäistä enää olekaan kuin noi hirret....
Minustakin tuo nurkkaus näyttää varsin oivalliselta, pitäisikö sun kutsua perhe sinne kun ompelet?
Mulla on myös ompelupöytä, mutta tällä hetkellä sen on vallanneet silittämistä odottavat pyykit ja OMPELUTUOLIssa on pari auton osaa. Että semmosta.
Ymmärrän tuon hihakommenttijutun. Meillä mies nauraa (hyvällä) kutomisiani tai virkkauksiani, yleisin kommentti taitaa olla "mikä tosta tulee". Kun ei ole edes vielä niitä hihoja.
Kertakaikkisen koskettava otsikko tekstilläsi. En tiiä miks, eihän se nyt niin erikoinen oo, mutta jotenki pelasti mun päivän ja tuli sellanen olo että jes! Se koskettimua :D
:) Ja niin, niin mullekki on käyny AINA, että rakennan itelleni ihanan ja sievän oman nurkkauksen kaikkineensa (jopa supersuperviihtyisän), niin silti mieluummin ompelen aina kuiteski keittiön pöyän ääressä! ja se pöytä kasaantuu täyteen papereita ja kaikkea roinaa...
Radio viereen nurkkaukseen niin tulee seuraa.
Mää olen vähän päinvastainen: kun teen hommia tarvitsen oman rauhan jotta voin keskittyä. Meillä kun lapset on vielä pieniä niin aina on joku hihasta vetämässä kun ovat kotona..
Niinhän se tuppaa työtilojen kanssa olemaan. Omani toimii enemmän varastona kuin työtilana, paitsi silloin kun maalaan tai haluan murjottaa. Muulloin roudaan sieltä tarvikkeita alas olohuoneeseen, ja väsäilen siellä.
Ja mitä tuollaisiin asiattomiin huomautuksiin tulee (villatakin hihan kerrosten määrät), niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos:)
Niin, ja olen ollut käsityksessä, että ranskalaiset miehet sanovat joka päivä vaimolleen, että onpa sinulla kaunis asu tänään tms....:):)
Papi: yläkertaamme on kertynyt kaikenlaista myös..kun ei ole kellaria tai vinttiä. Nyt on monoja, suksia, auton akku(!), suksiboxi, puutarhakalusteet (kohta saa ulos!!) ja mitä vielä. Ja sitten tämä yksinäinen nurkkaus.
Tiina; otsikko pelasti jonkun päivän! Oletko tosissas;-)? Toivottavasti.
Merja: radiosta en välitä. En ehkä ole löytänyt sopivaa kanavaa mutta kaikista tulee jotakin kummallista.
KAttellaan ny tämän nurkkauksen kohtaloa. Ehkä kohta suorastaan muutan siihen asumaan.
Liivia: unohdin! Murjotukseenhan toi on loistava.
Heh he, mun mieheni suusta ei kovin usein tule tuollaista. Kun tulee saa kyllä olla sitten varma että tarkoittaa todella.
Hänen siskonsa mies sen sijaan on sellainen jolta ei jää huomaamatta MUIDEN NAISTEN uudet vaatteet, kampaukset tai pieninkään yksityiskohta. On mullekin sanonut joskus että kiva pinni. Et ole ennen käyttänyt . Se oli totta ja tuntui tavallaan kivalta, mutta...menee toisinaan vähän yli.
Minäkin aina uneksin ompelunurkkauksesta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Eilisen illankin ompelin ruokapöydän ääressä kaiken ja kaikkien keskellä.
Jos kyse on siitä neuletakista, joka oli kuvissa päässäsi tässä yhtenä päivänä, sehän on vallan ihana!
Lähetän vaan teetä ja sympatiaa. Melkein sain myötätunnon kyyneleet silmiini...mun ei kai tarvi sanoa sen enempää kuin että omakin mies on insinööri ja vastaavaa on kuultu. Miksi juuri viaton kysymys tuntuu niin kurjalta.
Kyllä mää oon ihan tosissani! :)
mulla on kans ompelunurkkaus vintillä - en ole saanut vietyä sinne edes konetta. Ei onnistu siellä yksin.
Lähetä kommentti